Ikivanha sanonta "silmät ovat sielun peili (löytyy jo sumerialaisten kirjoituksistakin vuosituhansien takaa)" perustuu pitkälti esi-isiemme havaitsemaan yhteyteen silmien ulkonäön ja aivojen yleisen vireystilan välillä.

Silmäpohjasta pystytään nykyään analysoimaan monenlaisia sairauksia kameralla iiriksen läpi kuvatessa. Mutta mihin perustuu seuraava ilmiö:

Kun ihminen on tehnyt jotain itselleen mieluista tai kiinnostavaa jonkin aikaa, hänen silmiensä valonheijastuvuus lisääntyy aivan selvästi. Jos taas ihminen on masentunut tai muuten epäaktiivinen, hänen silmänsä ovat sameat, jopa siihen asti että kysellään "oletko sairas" tms.

Tämä ei tunnu liittyvän kulmakarvojen ekspressioon tai muuhun mikroilmeeseenkään, vaan nimenomaan silmämunien valonheijastavuuteen. Kun heijastavuus on korkea, ihmisellä on silmissä "pilkettä" ja hän vaikuttaa aktiiviselta, jopa älykkäältä. Sosiaalisesti lahjakkaimmat arvioivat ihmisen älykkyyttä - omasta mielestään tarkasti - silmien pilkkeen perusteella...

Olen sitten itse ihan valokuvasarjojen avustuksella arvioinut omia silmiäni. Nykykännyköiden kamerat ovat niin hyviä, että jopa sillä selfie-kameralla saa varsin hyviä kuvia silmämunista. Olen vakiinnuttanut valaistuksen eli ottanut nämä kaikki kuvat aina samassa kohtaa luonnonpimeää huonetta (paskista) ja täsmälleen samanlaisessa keinotekoisessa valaistuksessa.

Ja halleluja - jos olen tehnyt päivän minulle mieluista softaprojektia joka on kuin aivojen pikajuoksua, silmät todella kiiltävät kuin hullun kulli pakkasella. Sen sijaan jos olen joutunut vastailemaan sähköposteihin tai pelaamaan tilitoimiston ja laskutuksen kanssa, silmät ovat sameat kuin huono pirtu maamiehen sammiossa. Ja olen varmistanut että silmien kosteudesta tämä ei ole kiinni, tiedemiehenä toki ensimmäinen ajatukseni oli että jospas silmät ovat paremmin voidellut iloisena. Ei oo näin, jopa silmäsuihkeen ruiskutuksen jälkeen ero säilyy. Aktiivisen ja iloisen silmät heijastavat valoa paljon peilimäisemmin kuin turhaantuneen!

Miksi? Mikä on fysiologinen perusta tähän merkilliseen ilmiöön?

Itse lähtisin ehkä etsimään sitä vastausta jostain verenkierron puolelta tms. Innostuneena verikin liikkuu haipakammin sydämen iskiessä oikein kunnolla ja näin myös silmien aineenvaihdunta pelaa kunnolla, jolloin myös ne näyttävät kirkkaammilta. Masiksen iskiessä taasen se pumppukin vain mennä läpsyttää, jolloin aineenvaihduntakaan ei enää toimi ihan niin hyvin, jolloin sitä pientä samentumaakin pääsee myös silmiin hieman kertymään. Mutta siis tämä kaikki ihan vaan hatusta vedettyä mutuilua, jonka tietty voisi käytännössäkin kokeilla vaikkapa sen tylsän sähköposti-pinpongin jälkeen käväisee kunnon lenkillä ja tarkastaa ne silmät sen jälkeen, oliko hommalla vaikutusta

Olen ajatellut että silmät olisivat eräänlainen madonreikä simulaatiossa, tai niiden välillä. Mutta että toimii valokuvien yli? Tai, no, ei se välttämättä sitä pois sulje..

Liikunta ei tunnu aikaansaavan samanlaista silmä-kirkastumisen efektiä. Kun isoja lihaksia kuormitetaan, elimistön kemiallinen tasapaino suuntautuu fyysisen kunnon ylläpitämiseen, ja päästä ja aivoilta pikemminkin tiputetaan resursseja pois. Kuntourheilun vireyttä lisäävä vaikutus perustuu jälkeistilaan jossa keho erittää erilaisia endorfiinejä verenkiertoon palkitakseen aivon siitä että tuskasta on selvitty hengissä.

Tuskinpa muuten niin viisaat sumerialaiset ja epyktiläiset olisivat rinnastaneet silmien pilkkeen älykkyyteen ja sielukkuuteen, himokuntourheilija harvemmin on kumpaakaan (ks. postini kuntourheilu kriminalisoitava).

Sensijaan tuo aineenvaihdunta pään alueella voi hyvinkin olla ratkaisu tai osa ratkaisua. Kun aivoja kuormitetaan monipuolisesti ja rajusti "turbo punaisena", ehkäpä päähän erittyy "aivohormooneita" jotka ovat tuntemattomia nykyiseen turhaan liikuntaan ja sen vaikutuksiin fiksoituneelta fysiologiatutkimukselta. Jospa nämä sitten puhdistavat silmän valkuaista ja iiristä erilaisista kuona-aineista tehokkaammin kuin esimerkiksi verenkierto yksin pystyy tekemään. En tiedä, mutta haluaisin tietää!

Olen lämpökameralla (Flir:in halpismalli) kuvannut päätäni intensiivisessä koodaustyössä, ja nyt ei puhuta mistään perkeleen webbikoodauksesta vaan esimerkiksi enterprise-tasoisen C++-koodialustan arkkitehtuuripohjan naputtelusta. Pään lämpötila nousee ihan ulkoakin katsottuna 2-4 celsius-astetta mennen parhaillaan yli 40 asteen. Tämä on kummallista kun elimistön pitäisi kontrolloida pään ja varsinkin aivojen lämpöä ihan ensimmäisenä prioriteettinaan, mutta näin vain on. Otan tämän varmana merkkinä siitä että aivojen energiankulutus on tällöin maksimaalisella tasollaan ja "turbot punaisena". Tällaisen koodauspäivän jälkeen silmät ovat kirkkaat ja pilkkuvat kuin vuoristolähde, ja iltatoimet koodauksen jälkeen ovat aggressiivisia, epäjohdonmukaisia mutta hyväntuulisia - erikoisia. Toisaalta tällä on jyrkkä ero elimistön yleiseen kuumetilaan, jolloin - kuten kaikki lienevät huomanneet - silmät samentuvat rajusti niin että sivullinenkin sen huomaa.

"Hullun kiilto silmissä"?

Vielä villimpi ajatus olisi toki se, että aivojen hermoverkon tila vaikuttaisi suoraan siihen miltä silmät "näyttävät", ihan reaaliajassa. On uskontokuntia jotka tulkitsevat esimerkiksi silmän iiriksen grafiikasta (siis ei silmäpohjasta) vaikka mitä, ihan tarkoista tautidiagnooseista lähtien. Mutta että miten tämä voisi silmien kiiltävyyteen vaikuttaa? Mistä se kiilto tulee, silmän pinnan kalvosta vai jostain syvemmältä?

Entäpä jos juuri tämä silmien "pilke" onkin valon heijastumista jostain pintakerrosta syvemmältä, joka tuo syvyyttä ja älykkyyttä katseeseen? Voisiko valo edes teoriassa heijastua takaisin silmäpohjasta asti, josta on suora neuronitasoinen kontakti aivoihin?

Me tiedämme niin vähän, että hävettää lukea tiedemiehiä jotka luulevat selvittäneensä maailmankaikkeuden arvoitukset, mutta eivät käsitä miten yksi ainoa hermosolu omassa päässä toimii kvanttikuoppineen.

Ottamatta kantaa muihin filosofisiin pohdintoihin, niin tuohon vastaus on selkeä: kyllä heijastuu, tuttu monille koska sen takia salamavaloilla otetuista kuvista tarvitsee usein poistaa "punasilmäisyyttä", salama heijastuu isona olevan pupillin läpi silmänpohjan verisuonista. Sitten on paljon erilaisia eläimiä, joilla on siellä verkkokalvon valoherkkien osien takana vielä tarkoituksellinen "heijastin", voivat hyödyntää pimessä vähäisen valon "kahteen suuntaan", siitä tulevat vaikka kotikissan silmien heijastukset, petojen kiiluvat silmät viidakossa tai vaikka lehmän silmät hämärässä vilkkuvat kauniissa väreissä, ihmisen silmissä ei käsittääkseni ole tarkoituksellista heijastinta. Mutta kaikkien muiden mekanismien yhdistelmänä ihmisenkin silmän dynamiikka-alue on varsin laaja.

Tuon silmänpohjan vaikutus on kohtuu helppo rajata merkittävilta osin pois, valot kirkkaalle, jolloin pupilli pienenee (sama kuin punasilmäisyyden poistomoodi kameran salamoissa, välkytetään esisalamalla hidas pupilli pieneksi). Minusta joidenkin eläimien, kuten vaikka lehmän katseesta ei saa mitenkään älykästä vaikka kuinka kauniisti heijastelisi, kissan toljottelukin on yleensä hieman toisenlaista kuin "älykästä"?

Erittäin mielenkiintoista, en tiennyt tätä, olin luulossa että punasilmäisyyden poisto perustuisi johonkin jälkikäsittelyalgoritmiin jossa "punainen ympyrä valkoisen keskellä" digitaalisesti mustattaisiin. Patongissa aina oppii ja virvoittuu.

Kaikesta tästä herää kysymys, olisiko kehitettävissä riittävän suurta kuvamateriaalia käyttäen SOM-algoritmi joka tunnistaisi ihmisen kulloisenkin älykkyysosamäärän silmän ulkonäöstä. Mensan jäsenistä saisi hyvää tietokantamateriaalia. Tämä valitettava haittapuoli on toki se että ns. "älykkyystesti" standardoidussa muodossaan ei mittaa syvää älyä vaan nokkeluutta, tarkemmin nopeusnokkeluutta. Ne jotka tuossa ovat lahjakkaita ovat keksineet ruveta nimittämään nokkeluutta älykkyydeksi.

"I advise you to study the origins and development of IQ testing - you will discover that it is almost meaningless as way of determining 'real smartness'- as a tool it is useful for specific instances, for helping less able people and so forth- but even here there are better ways.

Unfortunately IQ testing has been seized by the popular imagination as being an actual way of quantifying human capability - people are by nature competitive, and certain groups have used the testing to create separations between individuals and whole sections of the population, to convey credibility on their innate prejudices and biases & desire to build the concept of an 'elite'."

https://youtu.be/nokJL3VC2SQ
Olen katsonut tämän videon todella monta kertaa ja mielestäni siinä on tallennettu jotain todella hienoa.

Nykyään kameroissa on laskentatehoa tekemään tuollaistakin, mutta tuota harrastettiin analogia/filmi-aikana, perustuu siihen että pupilli pienenee parin millin kokoiseksi, jolloin sieltä reiästä ei paljon heijastu, eikä sinne paljon valoa pääse.

Arvaisin ettei silmänpohjasta älykkyyttä ehkä näe, ainakaan silmänpohjakuvasta ei voi edes havaita onko aivojen näkökeskuksen puolelta lähes täysin tai osittain tietystä alueelta sokea vai ei, näköhermot kun ovat jäljellä ja toimivat, mutta jälkikäsittely puutttuu. Ja kuvamateriaalia olisi kyllä paljon (ainakin jossain optikkoliikkeissä/silmälääkäreillä), useita yli 50 vuotiaita silmälasien käytttäjiä kuvataan kohtuu usein, itsekin olen omaa silmänpohjakuvaa katsonut ja siinä näkyi verisuonet hyvin, silmähermon kiinnityskohta ("sokea piste") ja tarkan näön aluekin erottuu varsin mainiosti (älykkyyden merkkejä en siitä tunnistanut, ehken osannut katsoa, tai sitten se ei ollut riittävän silmille hyppivää älykkyyttä). (juuri nyt näkyi ainakin Suomessa spacsaversilla olevan tarjouksessa ilmainen näöntutkimus silmänpohjakuvineen, sinne vaan katsomaan mitä sieltä löytyy, tuskin kuvaa saa kylläkään mukaansa, mutta aina voi kysyä...)

Silmänpohjan verisuonet muodostivat hienon verkoston, mutta ilmeisesti sitä ei käytetä biometriseen tunnistukseenkaan - muistan että ainakin diabeetikoilla ilmeisesti muodostuu uusia suonia silmänpohjaan, joita täytyy tukkia laserilla. Sen sijaan iiriksen kuviot ovat ilmeisesti hyvin pysyviä ja yksilöllisiä.