Ollaan taas niillä hilkuilla kun tämä episodi käytiin aikoinaan.Ylen arkistosta löytyy paljon dokumentaatiota aiheesta ja tietenkin koko internet kuukkelin kautta tarjoaa tietoa.Olen vuosien aikana saanut kunnian kuunnella maamme veteraaneja,eli ns ensikäden tietoa tapahtumista.En malta olla mainitsematta näkemystäni nykysuomesta.Kaikki on myyty,rasismikortti vilkkuu kokoajan,identiteetti on hävinnyt ja meno on kaikenkaikkiaan hanurista!Nyt vuodenvaihteen tullessa lama napsahtaa pahimmilleen ja hallitus senkun porskuttaa,samat naamat vaikuttaa milloin missäkin ministeri pestissä,jokainen voi tahollaan miettiä jatkon tälle vuodatukselle Tämän viestin ainoa tarkoitus on saada ihminen tutustumaan aiheeseen ja miettimään asioita,sillä reilu 30km on hyvä tekosyy

Olet oikeilla linjoilla. Mutta en ymmärtänyt, 30 kilometriä mistä minne..?

Haa,tavoitteet saavutettu Rajajoelta oli 32km leningradiin

Mitään henkilökulttia en halua väkertää,mutta Aarne "marokon kauhu" Juutilaisen tarina tarjoaa hyvää viihdettä.Empä malta olla sanomatta,mutta löydän hänen elämästään yhtymäkohtia omaani,vähän liiankin paljon

Ilmari Juutilaisen veli muuten, Suomen menestyksekkäin hävittäjäkuski.

http://wapedia.mobi/fi/Aarne_Juutilainen

Yllättäen Aarne muni S.A. INT:ssä mutta menestyi sen jälkeen.

Oli Hans Wind myös peto ilmassa ja taitaa olla pudotusten I:n. Säilyi hengissä viimeiseltä lennoltaan verisenä laskeutuen. He olivat poikkeuksellisia lahjakkuuksia, kyky ajatella ja nähdä tilanteet moniulotteisesti. Tiesivät oman koneen ja vihollisten koneiden sijainnin niissä pyörityksissä. Joten pystyivät asemansa tietäen valmistautumaan kohtaamaan hyökkääviä koneita pudottaakseen niitä.
Nykyaikaisilla pipopäisillä, hampurilaisia järsivillä lökäpöksyillä on näihin sankareihin pitkä matka, lievästi sanoen. Tai mistäs sen tietää, jos tarvis tulis, on vaan suuret erot entisaikaan verrattuna.

Hanssia tuskin kukaan tuntee Mutta Jorma Sarvanto on tehnyt maailmanennätyksen pudottamalla noin 7 konetta viidessä minuutissa.

"Ilmavoimien henkilöstöstä 19 nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi. Tunnetuimpia ovat hävittäjälentäjät. Heistä lentomestari Ilmari Juutilainen saavutti 94, kapteeni Hans Wind 75 ja majuri Eino Luukkanen 56 ilmavoittoa. Pudotusluvut ovat kansainvälisesti hyvin korkeita. Ilmari Juutilaisen ilmavoittojen määrän ylittävät vain parhaat saksalaiset hävittäjä-ässät."

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/ ... nnatys.htm

Jep, oli ne kovia aikoja, ne.

Raatteentie on tullut koluttua, siellä veli-venäläinen aikoinaan teki pahan arviointivirheen yrittäessään katkaista Suomi-neidon lantion kohdalta.
Satoja- jos ei tuhansia kuolleita ukrainan poikia ja suomelle valtava sotasaalis.

Silloin miehet oli miehiä, vaikka osa oli vielä iältään poikia.

Hatunnosto isäpappa-vainaalle ja kaikille muillekin sodissa mukana olleille

"Hanssi" kuulemma tunnetaan jenkeissä. Kävi siellä ilmataistelua opettamassa ao. koulutuskeskuksissa.

Tässä kiehtovaa lukemista maailman ainoan jäljellä olevan Brewsterin löytymisestä

http://www.warbirdforum.com/bw372.htm

Tuo konetyyppihän menestyi vain suomalaiskäsissä ja olosuhteissa. Sillä saavutetut ilmavoitot olivat ennätystasoa (luki jossain mutten pikavilaisulla löytänyt kohtaa).

Eikös tuo ole sama kone, jolla suomalainen taistelulentäjä lensi, ammuttiin alas ja jonka suomalainen löysi suomalaisesta järvestä, joka sittemmin jouduttiin luovuttamaan naapurille. Ja että kone myös muilutettiin suomalaisten löytäjien hallusta ollen nyt jenkkien "omaisuutta". Hyvästä summasta.

Onhan se sama kone.. Tikkakoskella ilmailumuseolla sitä voi käydä ihailemassa.. Pojatkin viihtyivät tovin koneen äärellä, luodinreikiä etsivät ja löysivätkin. Tikkakoskella on, muistaakseni peräti ainoa tyyppinsä säilynyt edustaja maailmassa, Blenheim. Hatunnosto kaikille näitä koneita tositoimissa lentäneille, kuten muillekin sotiemme veteraaneille.

Venäjän puolelta tuo kalastettiin mutta paljon erilaisia tarinoita siitä on kyllä liikkeellä. Suomalaiset olivat apureina tuossa etsinnässä jonka jenkit rahoittivat.

Kun tuon Marokon kauhun mainitsit, jatketaan siitä. Juutilainen soti Kollaalla, siellä soti myös isäni, ei kylläkään Juutilaisen komennossa, vaan joukoissa, jotka korvasivat Marokon kauhun porukat. Erkki Palolampi on kirjoittanut noista taisteluista hienon kirjan: Kollaa kestää. Kirjassa kuvataan taistelut eturintaman tasolla, ihannointi ja hurraa-henki puuttuu kokonaan. Kun joukot olivat kaikkein tiukimmilla, kun miehet meinasivat loppua ihan kokonaan, vastahyökkäykseen lähti enää yksi mies, muut tukivat.

Oon lukenu kans tuon kirjan pari kertaa. Totista "leikkiä" on ollut se. Voi vaan ihmetellä, millaisiin ponnistuksiin ihminen yltää ja kestää... Pitäis olla kansalaisvelvollisuus lukea tuollainen kirja! Lukuhetken jälkeen alkaa ihmetellä tätä nykymenoa...meillähän pitäis nykyään olla asiat suhteellisen hyvin reilassa! Pitäis ainakin.....

Joo, me ollaan kohta ihan Ruotsi, ei yhtään sotaveteraania, tosin heillä niitä ei ole ollut satoihin vuosiin. Olisko Ruotsalaiset viimeksi olleet Pultavan taisteluissa

Älä unohda Afganistania... Euroopassa kun on liian rauhallista eikä omalla tai rajanaapureitten maaperällä ole kahinoita, pitää änkeä jenkkien rosvoretkelle muihin maihin.

No poijjaat,
Talvisodasta kun aloitettiin ja Wind kehuttiin, joka muistaakseni sai meriittinsä vasta jatkosodassa, voidaankin siirtyä ruotsalaisiin.
Ruotsalaisia oli Sallan suunnassa vapaaehtoisina Talvisodassa. Heitä oli aseineen, kimpsuineen ja kampsuineen yli 8000 tuhatta ukkoa korvaamassa suomalaisia, jotka siirrettiin Karjalan kannakselle. Ruotsalaisia kaatui noin 30-40 rintamalla.
Ja sitten mennään Jatkosotaan, taas oli ruotsalaisia vapaaehtoisia, lähinnä Hangon rintamalla pidättelemässä velivenäläisiä. Ja jatkuu, kun se rintama oli sodittu, osa porukkaa kotiutui ja osa jatkoi Karjalankannaksella.
Ei paljon kannata mollata ruotsalaisia sotahommissa, paljon auttoivat jo lukumäärällään ja erinomaisilla aseillaan suomalaisia Sallan suunnalla Talvisodassa.

Olet oikeassa. Muistakin maista tulleita vapaaehtoisia oli, mutta ruotsalaisen joukko oli toki ehdottomasti suurin. Myöskään ei sovi unohtaa esim. eestiläisen radiotiedustelunsuomalaisille antamaa apua talvisodan aikana. Nämä kaikki olivat epävirallista apua, jolla toki oli kunkin maan hallituksen periaatteellinen jonkin asteinen tuki. Mutta ajatusta pyörittääessään voi kysyä niinkin, että miten jollain maalla voi virallisesti olla veteraaneja sellaisesta sodasta, johon kyseinen maa ei ole koskaan osallistunut...

Akateemista, mielen kiintoinen kysymys pyöriteltäväksi tuo veteraani ajatus.
Ruotsalaiset Talvisodan veteraanit on Suomessa tunnustettuja kuin virolaisetkin, joita oli jo patalijoona tolkulla kannaksella ja Viipurinlahdella Jatkosodassa.
Talvisodassa oli muitakin vieraita "veteraaneja". Englantilaisia mm. värvättiin paljon ja heitä tuli Suomeen sotilaskoulutukseen, mutta joukko-osastona eivät osallistuneet taisteluihin. Kaukaisimmat taisi olla silloisesta Etelä-Afrikasta saakka. Vain ruotsalaiset ehti tositoimiin suuremassa porukassa.

Tänään on se päivä kun ammuttiin Mainilan laukaukset 70 vuotta sitten. N.liitto tulitti omalla tykistöllään omaa aluettaan ja syytti Suomea. Provokaatiolla saatiin syy sotatoimiin Suomea vastaan, jotka kohta alkoivat. Tumma pilvi lankeaa Suomen ylle...

Mielenkiintoinen on tuo BW-372 tarina. Lauri Pekuri sillä silloin lensi kun alas ammutiin, Pekuri itse kertoo koneen kääntyneen katolleen alastulossa, mutta ihan oikein päin se kuitenkin ylösnostettiin. Pekuri oli ensimmäinen suomalainen joka ylitti äänenopeuden GN-101 Ja kaksinkertaisen äänenopeuden MG-1 konellaa. Niin pekurihan kirjoitti myös kirjan Spalernajan vanki.

Isäni oli komppanian aliupseeripäivystäjänä, kun puhelimella ilmoitettiin sodan alkaneen. Hän tietysti toimi ohjeiden mukaan ja Keski-Suomesta koottu komppania siirtyi asemiin Taipaleessa. Setäni oli naapurilohkolla osana " logistiikkaa" pitäen huolta hevosten kulkukelpoisuudesta toimien kengitysseppänä.
Varusmiespalvelusta suorittaessani tuli mieleeni, että jollain tavalla isäni ja setäni isänmaan eteen tekemää työtä, joka ei päättynyt kunniakkaisiin talvisodan päiviin, vaan jatkui vielä melkein viisi vuotta, voisin jatkaa ja sillä tavalla heidän taakkansa keventää Siispä hakeuduin puolustusvoimien palvelukseen.Tosin siinä välissä meni pari vuotta "oikeita töitä tehdessä". Nyt on eläkkeelläoloaikaa jo yli 10 vuotta ja osa siitä ajasta on omistettu Citroeneille.
Kiitos sille ikäluokalle , joka teki Suomesta maan ,jossa voimme harrastaa ja elää kukin omien mieltymyksiemme mukaan....

JR 200 ? Muistaakseni merivoimissa oli enimmillään jopa 40% vahvuudesta virolaisia,kyllä meitä autettiin vaikka kovia poikia olivatkin esi-isämme. Itse paljon veteraanien kanssa työskennelleenä olen monet tarinat kuullut ja yksikään oikea rintamamies ei ole vastustajaa tai liittolaisia väheksynyt,osasto Kuhlmayn toiminnasta esimerkiksi olen yrittänyt ottaa mallia,kesällä -44 Immolassa palvellut tuttavani kertoi saksalaisten saapumisesta seuraavaa: Oltiin kuultu että sakemanneilta saataisiin apua ja sitten niitä alkoi tulla,ensin tuli kuljetuskoneita jotka rullasivat kentän laidoille ja samantien lastit purkuun ja sitten alkoi tulla muuta kalustoa,Stukia ja FW 190:siä tuli kuin helminauhaa kentälle ja jo samana päivänä lentämään itää kohti suomea puolustamaan,eikä tarvinnut suomalaisten paljon puuttua,oli herroilla kaikki omasta takaa,polttoaineet,huolto,pommit ja patruunat,majoitusparakit jne. Toinen tuttava,kirjankin julkaissut henkilö ja lähempänä rintamaa touhunnut kertoi kuinka hienolta tuntui kun pahimpaan rytäkkään tuli omalta puolelta päin vänkkyräsiipisiä koneita jotka vetäisivät pystysuoraan alas panssareiden kimppuun ja kohta pienempiä koneita jotka ensin pudottivat pommeja ja sitten sutena maataistelukoneiden perään.Ja ilmatorjunta oli melkoista,näytti kuulemma käsittämättömältä että siltä kukaan olisi voinut selvitä hengissä takaisin mutta sinne vaan menivät suoraan,täysin pelottomia miehiä hänen näkemyksensä mukaan ja korvaamaton apu pahimmalla hetkellä.
Myös Ribbentop-sopimuksen myötä saatu muu apu,vilja,panssarinyrkit,lentokoneet,rynnäkkötykit,ilmatorjuntatykit ym. täytyy muistaa.
Ollaan kiitollisia ja muistetaan niitä jotka vielä ovat keskuudessamme ja niitä jotka jo ovat siirtyneet matkalla eteenpäin,omia ja vieraan kypärän alla taistelleita.

Töissäkin parhaillaan urakoidaan talvisota 70v oheistuotteiden parissa