Mitä kannattaa omistaa, että saisi omistuksestaan enemmän nautintoa kuin vaivaa ja huolta?

Vastaus on toki osittain henkilökohtainen, mutta on joitain yleisiä suuntaviivoja jotka pätevät useimpiin länsi-ihmisiin.

Itsellä alkaa olla sen verran ikää ja ajoittain ollut varallisuuttakin eli rahhaa sen verran, että olen voinut pienessä mittakaavassa toteuttaa omia hedonistisia osto- ja omistushalujani. Ja oppia hankinnoistani, niin sanotusti kaavassa "mitä sitten tapahtui".

Esitän tässä nyt yleisen kaavan, millaiset omistukset ovat emotionaalisesti kannattavia pitkällä tähtäimellä:

1) Omistuksen kiinteät "passiiviset" huolto- ja ylläpitokulut ovat niin pienet, etteivät ne koskaan harmita
2) Kun omistustaan haluaa käyttää - mitä ikinä se tarkoittaakin - se on valmis tarkoitettuun käyttöön ilman pitkiä esivalmisteluita. Esimerkiksi neljän tunnin esivalmistelut ovat pitkät, 15 minuutin lyhyeh(köt).
3) Omistuksen käyttöaika per vuosi on pidempi kuin tuon käyttöajan saamiseksi tarvittava remontti/korjaus/huolto/hallinnointi/valmisteluaika.
4) Omistusta voi käyttää tarkoitettuun käyttötarkoitukseen kohtuullisen usein, ei esimerkiksi vain 10 päivää vuodessa

Annan ensin pari esimerkkiä näistä, sitten pureudutaan jokaisen kohdan sisältöön tarkemmin.

Negatiivisia esimerkkejä:
- vanha puutalo tai isompi "mummonmökki" kesämökiksi. Ostettu kun hienon lammen rannalla ja on niin kauniit maisemat muutenkin... halvalla sai... Karmeat lämmityskulut tyhjänäkin ettei mätäne, loppumaton remontti, ja se kolme- neljä viikonloppua kun siellä kesässä ollaan niin viemäri lakkaa vetämästä, vesi on ruskeaa, jääkaappi haisee ja vaimo häipyy kaupunkiin. Lisäksi mökki on soratien päässä niin että auto on aina paskainen sinne tullessa ja sieltä mennessä.
- projektikuntoinen "klassikko" kesäautoksi. Sillä romulla ei pääse koskaan minnekään ilman jatkuvia ongelmia j öljynkatkua, kone keittää, kuskin ikkunamekanismi hajoaa kuumimmalla helteellä. Tallipaikka maksaa kaksi tonnia talvessa. Autosta ei voi nauttia kun se ei ole tip-top kunnossa aina kun ajoon haluaisi lähteä

Positiivinen esimerkki:
- Laadukas ja kallis rannekello. Aina valmis käyttöön, oikein valittuna arvo ei laske koskaan, tekee mitä pitää, tarvii ehkä patterin vaihdon kerran kolmessa vuodessa
- Helsingin keskustassa sijaitseva toimisto vanhassa arvotalossa. Remontit tehty ja alakerran liiketilojen tuotto yhtiölle aiheuttaa sen, ettei vastikkeita juuri tarvi maksaa. Ollaan ja talostellaan vaan siellä toimistolla samppajatuiterissa kun huvittaa. Kiinteitä kuluja ja huolia ei ole!

Jatkuu...

Jos kellosta näkee ajan, läjäpäin on kelloja josta sitä saa tihrustaa minuuttikaupalla että jotain erottaa.

Helsinki....Sinnetännemäki vetää sisäänajokadut bulevardeiksi, nykytilannekin on täysi vitsi, kohta pitää vaihtaa Hanko-Paldiski linjalle kun Hesan ruuhkassa menee enemmän aikaa kuin Hankoon ajossa, Stokkakin kaatuu

Laadukas äänentoistojärjestelmä.

Olen huomannut, että luottokauppiaani kommentti koskien ruotsalaisten asennetta "hifiin/high-endiin" on aika osuva. Hän totesi, että siellä ei pidetä mitenkään hulluna kun joku investoi muutaman kymppitonnin (euroissa) audiokamaan, jotka sitten vaikka lainalla makselee nautiskellessaan pois. Täällä hakataan rahaa kiinni autoon, jolla ei tee enää mitään kun sen on saanut maksettua. Laadukas hifi/high-end kestää aikaa kun ei ne fysiikan lait ihan alituiseen muuttuile. Sama pätee aloittajan mainintaan hyvästä kellosta.

Pari vuotta sitten myin käyttöautoni ysifemma-Saabin ja hankin rahoilla Gradient Revolutionit. Nappikauppaa juu verrattuna hesalaiseen kiinteistösijoittamiseen, mutta eipä kaduta hetkeäkään ja ihan pian ollaan siinä pisteessä jolloin Revojen arvo (jos sitä tässä kohtaa halutaan arvottaa) on edelleen korkealla kun siitä Saabista ei saisi sitäkään.

Olen nauttinut Revojen omistamisesta toistaiseksi paljon ja uskon nauttivani myös jatkossa. Taidankin tänään nostaa maljan edesmenneelle gurulle, Jorma Salmelle. Kiitos Jorma.

Revot ovat tutut. Onkos sulla ne alaosat ns. normaaliasennossa vai oletko käännellyt kummallisiin kulmiin.

Betonihuoneessa jossa huono akustiikka oli parhaiten soiva kaiutin ylivoimaisesti.

Hyvät työkalut.

Niiden arvo ei käytännössä katoa minnekään, sillä niiden arvo on korvaamaton silloin, kun niitä todella tarvitsee. Varsinkin tällaisena "rajoitteellisena aikana" huomaa, että kun on kalusto tehdä ns. mitä huvittaa niin on huomattavasti helpompaa kuluttaa aikaansa hyödyllisesti jatkonkin kannalta.

Komppaan tätä eli työkalut. Lisäksi kaikenlaiset taide-esineet ja keräilytavarat joihin ehkä Jekkerin mainitsema rannekellokin kuuluu. Tosin en ymmärrä mitä patterinvaihto ja laadukas rannekello tekee samassa lauseessa. Itse arvostan suuresti vajota vanhempieni lähes 50 vuotta sitten hankkimaan lokoisaan nahkaiseen nojatuoliin selailemaan alkuperäisiä Tekniikan Maailman 50/60-luvun lehtiä. Tämä tapahtuu kotonani 120-vuotiaassa hirsitalossa, mutta sehän ei ollutkaan pitkään nautittava omistus?

Ihan kokeilun ilosta olen testaillut eri vaiheita. Sinänsä turhaa kun asun Hessun tavoin ylivanhassa hirsirakennuksessa, johon Revot ovat jokseenkin väärät — tai liian fiksut — kaiuttimet. Alaosat soi parhaiten samassa vaiheessa yläpään kanssa kun tämä kuuntelutila (n. 45m2) on tosiaan aika tumppu, varsinkin alapään osalta. Epäsymmetrinen kaiutinsijoittelu, hirsirunko, rossipohja ja yläkerran lattia samaa laatua ei ole se mihin nämä kaiuttimet on suunniteltu. Mutta kun mä halusin nää ja ne oikeasti saa kuuntelemaan musiikkia. Tunti toisensa jälkeen.

Kokeilin ihan uteliaisuudesta Hervannan ihmettä eli Antimodea tässä tilassa. Sen verran sai aikaan, että pyrki nostamaan aivan alimpia niin paljon kuin säätövara antoi periksi. Hankin molempiin kanaviin Sumikon minisubit tunkemaan höyryä alle 40Hz taajuuksille. Turhaa ehkä, mutta antaa sen viimeisen silauksen.

Niin ja hyvät työkalut. Ehdottomasti.

Juu työkalut ja tietenkin mahdollisimman monipuolisesti ettei homma tökkää siihen pallonirrotustyökaluun...tai johonkin muuhun ja joudut keskeyttämään hommat ja etsimään jonkun jolta lainata tai sitten kauppaan ja ostamaan (tietenkin pyhäpäivä tai ei sopivaa omassa kaupun gissa)...aikaa ja hermoja palaa.

Kelloista mulla palo pinna kun ostelin muka hienoja, niin siltikin piti sitä muutaman markan paristoa vaihdella parin vuoden välein. Riisua osaa piti suihkuun ja saunaan...Kypsyin ja ostin valolla latautuvan Pulsarin. Oli ranteessa 17 vuotta yötä päivää - on vieläkin tuossa hyllyssä ranneke vaurioituneena, muuten toimii. Tilalle ostin saman puljun solarin, yhtiö on vain muuttunut Seikoksi. Tuo ollut nyt ranteessa koko ajan 6 vuotta ja nou problem.

hieno kommentti. skål

Niin, ehkä kirjoitin taas hieman epätarkasti. Pattereita ei olisi laatukelloissa? Joillekin tutuilleni 100.000 euroa maksava rannekello on keskihintainen. Minä taas pidän tonnin kelloa kalliina. Kukin kykyjensä ja falloksen kokonsa mukaan.

Olen aina ollut ihastunut noihin Radon kelloihin, ja ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten kun tienasin isommasti löysää rahaa, ostin Diastarin anadigin itselleni. Sen kauneimman joka ei paksune, jota ei enää ole myynnissäkään. Se on vähän semmoisen teknologia/materiaalifriikin kello. Ulkokuori keramiikkaa ja lasi safiiria, rannekkeen metallit titaniumseosta. Olin myös utelias pitääkö paikkansa se, ettei naarmiudu koskaan... nyt 20 vuoden jälkeen on todettava että totta on! Kellon rannekkeen metallit sisäpuolelta ovat hankautuneet, mutta ulkokuori on kuin uutena ja täysin naarmuton. Kyllä ikuisia materiaaleja osataan tehdä jos halutaan. Uutena se maksoin noin puolitoistatonnia, mitä lienee nykyään vastaava, en tiedä.

On minulla myös harraste/juhlakellona neliön muotoinen Eternan Eterna-Matic 50-luvun lopusta, joka on myös omanlaisensa teknologiakello. Nerokas itsestäänvetävä mekaaninen mekanismi minut sen sai ostamaan, en uskonut että voisi vielä toimia ikivanhassa kellossa. Toimi silloin parikymmentä vuotta sitten, ja toimii edelleen. Kun sitä pitää päivän ranteessa ja yön pöydällä, ei veto lopu koskaan.

Sitten toki pitää olla harlikanajokello. Se on Eestiläisen mestarisepän tekemä ihmehärveli, painaakin julmasti, metallimurikan ja nahkavöytiäisen sisään on piilotettu japanilainen LED-kellokoneisto. Sekin tarvii joskus lähitulevaisuudessa patterin vaihdon. Mutta onpa härskin näköinen kello, kuin paljaaltaan juhlapöydässä lausuttu kirosana!

Näistä vehkeistä ei kiinteitä kuluja ole ja ovat aina valmiita nautittaviksi. Mikähän perversitaatio sekin on että on hienoo kun ranteessa on mekaniikkaa ja ihmemateriaaleja. Mutta on kun on.

Hyvä paksua nahkaa oleva nahkarotsi, kestää kulutusta ja kuluneenakin vielä näyttää hyvältä. Ei tuule eikä sada läpi ja tarkenee kohtalaisesti vielä pikku pakkasellaki. Ja se paino mikä tulee hartioille kun takin vetää päälle, ah!

Useita kymmeniä vuosia siitä, kun rannekellon pidosta viimeksi nautin. Ei ollut patterivetoinen se. Ei. Ihan nupista veivaamalla siihen sai henkeä.

Nykyään kellonajan katson tuosta Nokia 5110:sta. Se yleensä on följyssä. Sen omistuksesta olenkin nauttinut useita vuosia. Ja taitaapa niitä löytyä useampikin. Sellaisen hankin, kun puhelinta aloin mukanani kuljettaa. Ja hyvin on hommansa hoitanut.

Harvoin silti meikäläisellä ihan minuutin päälle mikään on.

Kohtuullinen fyysinen kunto ja avoin mieli. Hyviä ystäviä tai edes yksi.

Kyllä olo tuntuu alastomalta ilman kelloa.

Työleiriä ei tule ja joskus käy mielessä että harrasteautotkin sais olla sellaisia ettei tarvis ropata, yleensäkin liiasta tavarasta on vain riesaa, on niiden laatu mitä tahansa.

Kunnon jenkkakoneille ääni!

Ostin aikanaan kalliit dual-shure-yamaha-nakamitchi-kef jenkat postin vkl/kesä tienesteillä ja tpaita kaupoilla n. 15 vuotiaana. Kamat palveli 15 vuotta, grammari 30 vuotta.

Vahvistimen korvasin uudella top-of-the-art Av vahvistimella, joka täyttää kohta 20 vuotta.

Ostamisen kohdalla nuo aina kirpaisee ja parin vuoden päästä harmittaa mutta kun noista pääsee yli niin vuotta kohden kustannus on mitätön.

Can i get an Aamen to that!

Täältä ääni Miele-merkkiselle pyykinpesukoneelle.

Jaajuu faijalle ostin mikroaaltouunin 35 vuotta sitten. Lämmittää edelleen puuronsa yms. sillä. Liki päivittäisessä käytössä. Grundig merkkinen, eli ei ihan kallein. Jos ei mene pahasti pieleen niin suunnilleen 500 mk, nykyarvoltaan noin 100-120 eur.

Tilastokeskuksen mukaan hankintahinta vastaa noin 168 eur rahamäärää vuonna 2019

Purjeveneellä on ikää 66 vuotta ja moottoriveneellä 51 vuotta. Toivottavasti molemmilla on vielä monta vuotta edessä.

Ainakin siihen "Negatiiviseen" kategoriaan lasken oman veneeni..
Käyttöaikaa muutama kuukausi vuodessa,jokasyksyinen ja keväinen lavettikuljetus (a.250€),venepaikka 350€/kesä,polttoaineen kulutus 70l/h..
Ja Gradientit kyllä minullakin,tosin Evidencet.Tulivat vaihtokaupassa kun rakensin Jorman CX:ään ilmastoinnin.
P.S Jorma korosti aina että kaiuttimet eivät SOI..Vaan toistavat.

Kompensoiko se jotain negatiivisuus osastosta kun V8 jyrähtää käyntiin ja maisema vaihtuu saaristossa?

Useita kymmeniä vuosia olen veneillyt. Eilen viimeksi. Suurin moottorikoko ollut 6 hv. Nykyinen 5 hv. Hyvin olen ehtinyt kohteisiin ja takaisin.
Sitä kanssaveneilijöiden hirveää kiirettä olen aina ihmetellyt. Enin osa tässä seuraamissani matkoissa on reilusti alta merimailin. Se väli mennään miljoonaa, tai ainakin lähes sitä? Miksi? Mikä nautinto siitä on?

Tämä ketju kaiketi keskittyy materiaan eli ystävät, terveys ja muut oikeasti tärkeät asiat eivät kai tänne kuulu.

Viimeisen päälle -hankinnat ovat järkeviä, jos uhrausta vastaan saa jotain, josta ihan oikeasti on iloa monien vuosien (ja vuosikymmenten) ajan.

Noita juttuja on oikeasti aika vähän, nälkä sammuu syödessä ja himo katoaa, kun saa.

Mulla on jokseenkin pysyvästi harkinnassa seuraavat:

- Vintage hifi, levarit eivät houkuttele mutta eräät keladekit kylläkin (Technics RS-1500, Revox PR 99MK2)
- Kelloista Omega Lobster, äänirautakrono, joka ennen kvartseja oli maailman tarkin.
- Canon F-1, Nikon F2, Asahi Pentax MX...

Ongelma on vain se, etten noitakaan niin paljoa himoitse, että hankinta antaisi mulle enemmän kuin saman rahan sijoittaminen jälkikasvun asioihin. Tulevaisuus menee menneisyyden edelle. Kamerat ovat tosin nyt sikahalpoja, niitä kannattaisi rohmuta.

Yksi nautittavimmista omistuksista on MF-65 Multipower traktori -63 mallia. Aina kun lunta sataa runsaasti se on korvaamaton. Myös kesällä saa hilpeitä ilmeitä aikaan kun kylillä ajelee hytittömällä veturilla, kilvetön kärry perässä ja Hankkijan oranssi lippis päässä. Vakuutusmaksu n.50€ vuodessa.

Monet astiat ja ruuanlaittovälineet. Esim ostin aikanaan 30€ hackmanin kattilan ja päivittäisessä käytössä. Vielä erittäin hyvässä kunnossa.
Samoin haarukat ja veitset aika ikuisia.