On kiinnostavaa havannoida, ihan sosioekonomisista lähtökohdistakin, millaisiin autoihin kansa kaduilla reagoi hyvin positiivisesti, eli peukuttamalla avoimesti tai vanhemman henkilön ollessa kyseessä morjenstamalla tai nyökkäämällä hillitysti mutta näkyvästi.

On tiettyjä eroja Suomen ja Viron välillä. Autoilin muutaman päivän SM:llä Etelä-Suomessa mielenkiintoisin tuloksin. Käväisin suorittamassa määräaikaiskatsastuksen ja nyt on 4 vuotta ajoaikaa - katsastusaseman nuori katsuri oli autosta hyvin kiinnostunut ihan teknisestikin, ja vietimme mukavan juttutuokion autoa nosturilla katsellessamme. Hyvä että kiinnosti muutenkin kuin viran puolesta!

Muuten ainoa reaktio moniaita tunteja kestäneen Helsingin-ajeluni aikana oli jonkun ilmeisesti kännisen Audi-vänkäripaikalla-istujan ikkunan veivaus auki ja mölisevä huuto: "hieno sitikka!". Vastasin kohteliaasti ja vilkuttelin, ei se känni asian arvoa vähennä.

C5-kuskit, ja pienemmätkin sitikkakuskit eivät reagoineet jaloon SM:ään millään tavoin. Minkäänlaista armoa ei 50-vuotiaalle selvästi erikoiselle autolle liikenteessä annettu, yksi C4 kiilasi eteen niin että melkein puskuria hipaisi.

Suomen liikenteessä vanhemmalla Citroen-kannalla liikkuneet - Helsingistä poistuttuani Vihdin suuntaan Plagua tapaamaan - auton tunsivat. Akaile siinä taisi tulla vastaan rättisitikalla ja käsi nousi terhakasti puolin ja toisin.

Summana voisi sanoa, että Suomessa SM noteerattiin todella pyhittyneiden asianharrastajien puolesta, ketään muuta liikenteessä tai kadulla ei asia kiinnostanut sen vertaa että olisi kulmakarvaa lotkautettu.

Viron tilanteesta voin kertoa pidempäänkin. Merkittävin ero käytökseen täällä on, että hyvin nuoretkin ihmiset peukuttavat autoa kaupungilla. Tämä hivelee itsetuntoani. Samaten kun jättää auton parkkiin vaikkapa hipster-alueelle tai vanhankaupungin lähelle, ei ole harvinaista että porukka käy juttelemassa sanasen ja nuoremmat otattavat kuvia itsestään auton kanssa. Tämäkin hivelee itsetuntoani. Ja tuossa ihailijaporukassa on myös naispuolista porukkaa. Isotissistäkin, hoikkaa. Nämä ihailijat keskittyvät ehkä enemmän venäjänkielisiin virolaisiin sekä tietysti ulkomaalaisiin turistehin, keski-eurooppalaiset reagoivat hanakasti SM:ään tämmöisessä banaanivaltiossa jossa Mersu On Kuningas ja Bentley On Tsaari.

Virossa kukaan ei peukuta uusia, kalliita urheiluautoja kuten Ferrareja tai Lamborghineja. Niitä on täällä paljon, per capita varmasti enemmän kuin Suomessa. Noiden auton omistajista on jokaisella tietty mielikuva, joka ei innosta peukuttamaan saati ottamaan mitään kontaktia kuskeihin. Ja täytyy sanoa että kun täällä näkee liikenteessä Ferrarin, mitä helvettiä minä sille peukuttamaan menisin. Huijaamalla ja puljaamalla se on ostettu, eikä esimerkiksi keksintöjen tekemistä syntyneestä omaisuudesta seurauksena.

Voinee sanoa, että yleisesti peukutetaan autoja jotka ovat harvinaisia, erikoisen näköisiä ja hienoja, mutta eivät herätä kateutta kenessäkään. SM solahtaa kivutta tähän kategoriaan täällä, 50-vuotiasta sitikkaa ei kadehdi kukaan.

Mielenkiintoisena lisänyanssina totean, ettei vanhoja jenkkiautoja juuri peukuteta täällä, ainakaan muskeliautoja. Niidenkin omistajista on tietty mielikuva...

Lentokentän parkkimissäännöt eivät SM:ää koske, se sentään viranomaistasollakin ymmärretään... Kukot ja kanat erikseen.

Näin suomalaisena kyllä täällä peukutan kaikille kalliille autoille jotka on suomikilvissä, minkä määrän verotuloa ne tuovatkaan valtiolle ja aivan vapaaehtoisesti

Tuskin "kukaan" Suomalainen edes tunnistaa SM Sitikkaa. En olisi itsekään tunnistanut, jos en olisi sattunut sekaantumaan Sitikoihin aikuisella iällä.

Suomalaiset Jenkkiharrastajat ovat sitä ikäluokkaa, että he ajavat viimeinen väri päässä, joten mielikuvakin on aika pappamainen... Itseasiassa itselläkin alkaa olla sen verran charmia ohimolla, että voisi jo harkita Jenkkiautoa, tai Harrikkaa. Tai jopa Merssua.

Pari vuotta sitten oltiin Pieksämäellä Big Wheels -jenkkiautotapahtumassa kaverin -68 Imperialilla. Lidlistä haettiin evästä niin pihassa muutama virolainen nuori nainen ihan vesiselvän oloisena ihaili kulkupeliämme. Halusivat tulla kuvatuksi auton edessä.

ovi kirjoitti. Olen toista mieltä. Moni, joka ei ostaisi sitikkaa on aina huomioinut ko. merkin massasta erottuvan ulkonäön vuoksi.

Ekan kerran kun näin Jasun SM:n Bilteman parkkipaikalla, en tunnistanut sitikaksi. Muistaakseni ensin näin keulan ja ensimmäisenä mieleen tuli Rover. En tiedä onko Roverilla joku etäisesti samankeulainen malli. Tai sitten ei, mutta jostain se Rover vaan tuli. Peräpäästä sitten tunnistin merkin.

Suomalaiset ovat lammasmaisia toistensa peesailijoita. Jos uneksitaan jostain vanhasta autosta niin se on juuri se mikä omalla esi-isällä tai naapurilla oli. Kupla, Volvo, Mersu tai sitten hiukan kapinallisempaa nuoruutta eläneille joku jenkki, ihan vaan koska kaikilla muillakin on. Mustangeita, Corvetteja ja E-tyypin Jaggeja kuolataan vaikka kesäisenä viikonloppuina joka toinen vastaantuleva auto kyläraitilla on moinen. Itsellä on nyt kesäajossa mm. BMW E32 jota ihastellaan melko paljon vaikka ei tosiaan ole kyse kovin vanhasta tai harvinaisesta mallista. Toisaalta priimakuntoinen Renault 16 ei käännä juuri kenenkään päätä vaikka maassamme olevat tieliikennekelpoiset yksilöt ovat varmaan yhden henkilön sormin ja varpain laskettavissa.

Täytyypä silti muistella milloin olisin viimeksi saanut oikein rehdin "thumbs up":in. Taisi olla noin vuonna 2002 kun ajelin vasta kilpiin saadulla Sylva Jester kitcarilla lievässä tihkusateessa jonkun 99 Saabin ohi matkalla Forssan Pick-Nickiin. Nuorena poikana isän MGB Roadsterin kyydissä muistan että cabrioita moikattiin aina komeasti tuulilasin yli merkistä riippumatta. Tuntuu että harrastajat ovat viime aikoina paremminkin hillinneet tunteitaan ettei vaan annettaisi ilmi omaa harrastuneisuutta ja innostusta lajiin.

Jopa mun muisti riittää tuohon, viimeksi tänään. Erikoista kyllä, peukkua tulee lähinnä vaareilta ja varhaisnuorisolta, siltä väliltä löytyy harvemmin rättärin peukuttajia. Nuoret naiset katsoo kyllä mutta eivät kehtaa vilkutella kun niillä on se oma äijänkörmy siinä vieressä .

Aamusella kun hämeenlinnasta lähdin nilkka suorana paahtamaan kohti ruukkia, lapa nousi vastaan peräti kolme kertaa matkan aikana. Eikä ollu sen erikoisempi kulkine kuin ZX. Sen verran tullu huomattua ettei tällä autolla ole niitä kontissa roikkujia, toista sen on jos chryslerillä tai työkulkine dacialla ajelee

Minusta tuo on ihan loogista, että hankitaan harrasteautoksi joku sellainen peli, johon on ennalta edes etäistä kosketuspintaa. Niistähän ne haaveet kumpuaa. Onko tuo nyt niin lammasmaista persaamista.

Joillekin taas merkin/mallin harvinaisuus on se juttu. Yhtä hyvin voisi sanoa, että näillä on hirvittävä tarve erottua massasta ja tulla huomatuksi.

Halutaanko ensin mainitulla herättää ensisijaisesti itsessä tunteita ja jälkimmäisessä muiden tunteet?

Tuore kokemus eilisestä. Kulkine: C15. Tämä on nyt ollut toistuvaa.
Lisäksi Visan luota löytää bemarilla ajavia, näiden kanssa tullut juteltu tovi. Yksikin herra oli ollut merkkihuollossa 80-luvulla.

Toinen luku on kartturit , jotka meinaa tippua ohitustilanteessa penkiltä... Nämä hämmästykseltään eivät kyllä peukuta, mutta yleensä vilkutan heille.

Mulla oli XM v6.24 Nokialla Prisman edessä parkissa, kun kolme mopopoikaa käveli auton ohi.

Yksi pojista sanoi kavereilleen

" Vau katsokaa millainen sitikka'


Käsittääkseni parkkipaikalla ei ollut juuri silloin muita sitikoita näköetäisyydellä, joten ilmiselvästi XM sai kehut. Selkeää patonkiainesta.

Viimeisin peukutus (Peukku ylöspäin ) viikko sitten kun ajelin Eldolla kotiin töistä.Pari vuotta sitten erään ison marketin parkkipaikalla auton luona iäkäs pariskunta tuli juttelemaan,miehellä ollut joskus 60 luvulla Cadillac.

Minä jouduin kuukausi sitten Pitkälahden ABC:llä Kuopiossa vastaamaan mopopoikien kysymykseen: "Minkä merkkinen tuo auto on?"

Olin liikkeellä -71-mallisella Citroën DS21 -autolla!

Jouduin nuhtelemaan kuopiolaisnuuorisoa yleissivistyksen puutteesta. Sivistymättömät nulikat vain nauroivat! Ja peukuttivat perään. Ylöspäin.

Tuo minun 16V Bx on saanut huomiota pääkaupunkiseudulla. Pari herraa otti kuvia,
muutama on kehunut hienoksi. Totta puhuivat.

Tänään havaitsin liikenteessä aiemmin näkemättömäni käsimerkin; ohitin asiallisesti sätkä-pakulla rekan ja sen jälkeen takaani tuli pakettiauto musta ohi, jonka kartturi näytti kolmea sormea pystyssä. Mietin hetken, että näinkö mä oikein. Eli "Lue rivien välistä!". Motaria siis ajoimme kaikki, enkä hyökännyt pakun eteen ennen ohitusta.