On tiettyjä kalliita tavaroita - esineitä - jotka ovat tuottaneet iloa, hyötyä ja nautintoa vuosikymmeniä. Suljetaan nyt työkalut, kulkuvälineet ja asunnot pois tästä keskustelusta, näistä on varmaankin jokaisella keski-ikäisellä niin faileja kuin successeja.

Samaten äveriäs tai rikas (ks.aikaisempi taulukkoni varakkuuden eri asteiden määrittelystä) voi todeta ettei mikään kaduta - rahaa on mennyt ja se on hienoo, hienoo! Elämä on!

Mutta keskiluokkainen rahatarkka tallaaja puntaroi kyllä kallista ostosta pitkäänkin, sekä vielä vuosien päästä valistaa itseään miettimällä oliko tehty ostos sittenkään viisas. Luettelen muutamia esimerkkejä omista kokemuksistani, joissa on niin pettymyksiä kuin onnistumisia. Nämä esineet ovat siis minun mittakaavassani olleet suhteellisesti ottaen kalliita, tulotasooni ja yleiseen käsitykseeni esineiden hinnoista peilaten:

+ Yrjö Kukkapuron Ateljee-sohvaryhmä parikymmentä vuotta sitten. Kallis tikki, puhutaan euromääräisenä yli kymppitonnin jutusta. Mutta en kadu, edelleen käytössä ja tyylillisesti ei vanhene koskaan! Kaikki komponentit ovat huollettavissa ja ostettavissa juosituskuminauhoja myöten, joten pelkoa jonkin osan rikkoontumisesta ja jutun kaatumisesta siihen ei juuri ole. Ja eivät nämä rikkoonnu, tehty vähän erilailla kuin nykysohvat...

+ Rado Diastar (se tyylikkäin homogeeninen malli) myös parikymmentä vuotta sitten. Hieno kello, ei kulu eikä naarmiudu, ollut minulla puolipäivittäisessä käytössä jatkuvasti. En kadu pätkääkään!

+ Italialainen "designmalli" katosta riippuva 2m leveä valaistu liesituuletin noin 10 vuotta sitten. Oli törkeän kallis verrattuna tavallisiin malleihin, olisiko hinta ollut 3-4 tonnin tienoilla. Mutta edelleen tänä päivää erittäin tyylikäs, toimii hienosti, ja varaosia jne saa helposti.

- Smegin kallis astianpesukone. Hajosi heti lyhyen takuuajan jälkeen eikä ollut ennen sitäkään sen kummempi kuin 300 euron tavan kone.

- Vepsäläiseltä ostetut kalliit läpinäkyvät baarijakkarat. Neljä jakkaraa maksoi helposti tonnin tai ylikin. Jo vuoden päästä rupesivat muovit halkeilemaan ja ruuvit ruostumaan. Kaduttaa vielä yli vuosikymmenen jälkeenkin!

- Hugo Bossin tonnin puku puolenkymmentä vuotta sitten. Bossin laatu on laskenut kuin lehmän häntä, vielä vuonna 2000 Bossin puku oli varma keskiluokkainen valinta joka kesti vaikka viisi vuotta aktiivista lentobusinessmatkailua. Tuo 2015 puku kesti hätäisesti vuoden ja haarustat ja takin vuoret repaleina. Siinä tuli puvulle päivähintaa. Kadun enkä Bossia enää osta ikinä!

Miten teillä?

Kullattu Tissot-rannekello ensimmäisen sukupolven kvartsikoneistolla kirpputorilta. Maksoi neljäkymppiä, jäi kaljat ja makkarat ostamatta, oltiin ilman käteistä rahaa koko viikonloppu. "Hinta on niin halpa, kun sitä ei saa käännettyä aikaan." Kelloseppätuttava neuvoi, miten se tehdään ja tämä vanhan mustavalkotelkkarin muotoinen tiuku sopii lähetystöjen ja rahalaitosten iltatilaisuuksiin kuin väyryspate vaalistudioon.

Hassu, seinää vasten nojaava neliöputki/koivukimpilevy kirjahylly. Joku vie pois/kahvipaketti/anna vanha lastenpyörä -diili. Meinasin rälläköidä niistä telineet työkaluille ja koota paksuista hyllylevyistä kotistereon kaijutinkotelot. Vaimo ... taisi olla vielä tyttöystävä ... meinas, jotta tarvitaan me kirjahyllykin ja lyötiin ne pystyyn HITAS-murjuumme. Perhana; Aarikan tekemä unikkikappale, tehty Vilho Väisälälle 50-vuotislahjaksi. Sielä se seisoo vieläkin kakkos- (vai kolmoskämpän, niistä ei saanut puhua) olohuoneessa täynnä kansainvälisen kirjallisuuden klassikoita.

Hetken mietin, ja aioin laittaa tähän että kotimaassa tehdyt kengät joilla olen kävellyt onnistuneesti 10 vuotta toisin kuin aiemin käyttämilläni tähän kavioon sopivilla eccoilla, jotka meni uusiksi 5 vuoden välein, mutta kun kysyttiin kallita juttuja niin eihän noi nyt mitkään kalliit olleet, jonkun matkaa toista sataa, vaan toisaalta köyhille kaikki on kallista. Että mitäs hintaluokkaa se Jekkeri oikein tässä hakee takaa?

Tätä en kadu!
N. 30-vuotta sitten ostin 8mm videokameran, Blaupunkt CR8010:n ja aloitin kuvaamaan kotivideoita. Laite oli aikoinaan kallis minulle, tavalliselle asuntovelkaiselle duunarille (muistaakseni 12000mk), ja Blaupunktin laatu huono usein hajonneiden kuvapäidensä vuoksi. Mutta alkuun saatu kuvauskipinä videokameralla on osoittautunut rikkaudeksi, n 300 kpl kuvattua 1-3 tunnin kotivideota olen kuvannut, ja nyt digitoidessa elänyt uudelleen perheen monet arjet ja juhlat. Ja usein myös jälkipolvet pyytävät katsottavaksi vanhoja videoita mummolassa käydessään!

Laatu säilyy vielä kun hinta on jo unohdettu, lausahti Henry Royce aikoinaan. Ostin nuorena poikana Tampereen Hifi-messuilta AKG K240 kuulokkeet jotka tekivät huomattavan loven opiskelijan budjettiin. Hienostunut viitekehys sai hullaantumaan ja tekemään hankinnan johon ei ehkä olisi ollut varaa. Silloin laskettiin kymppejä ja elettiin sentään markka-aikaa. Nyt 25 vuotta myöhemmin kuulokkeet ovat edelleen tässä ja tyttäreni lainaa niitä mielellään omien JBL-Bluetooth-vastamelu-höpöhöpö kuulokkeidensa tilalle Youtubea puhelimesta katsellessaan. Joudun välillä muistuttamaan että ne on MUN kuulokkeet

Keittiöradio, tais olla 500€ kun ostin, jotain 17.000 asemaa, ei tarvi kuunnella Kääkkiä eikä Sannia, huippupeli, ei lopu ominaisuudet eikä ole kaduttanut kertaakaan. https://radiokulma.fi/kotihifi/radiot-71/internet-radiot/sangean-ddr-66bt-nettiradio-cd-sd-usb-soitin

Näitä mikäläisenkin jalkaan sopivia kokoluokkaa kanootti -kenkiä löytyy aika hyvin -70...-90% alennuksin ja näin allekirjoittanutkin saa noita pitkälti jopa 3:tta sataa maksavia kotimaisia, oikeasti laadukkaita popoja kenkähyllyynsä hommattua. Tällä hetkellä nuo yhdet Sievit tossut ovat se suosikki parini, pehmosta aitoa nahkaa ja erittäin mukavat varsinkin autoillessa

Mutta noin muuten hinta vs. odotettu laatu pitää aina asettaa oikeisiin kehyksiinsä. Kalliilla voisi odottaa saavansa parempaa, mutta kyllä tuolta halvoistakin aina joskus löytyy niitä mukavia ylläreitä, riittävän laadukkaita käyttötarpeeseensa vrt. Meillä esim. electroluxin keitiökoneet ovat olleet varsin toimivia, 10...15v menee vieläkin että heilahtaa, kun joitain joutuu jo 5v kohdalla uusimaan, kuten kävi noille Boschin laitteille. Vaan katuvista ehkä tuo toiseksi vimosin soffakalusto voisi olla sellainen. Kallis kotimainen, valkoista nahkaa ja jo alta 5v lähti kiertoon kun tuo nahka ei sitten kestänytkään, istuimet kuoppaantuivat jne. No tilalle tuli nyt sitten sieltä hinta-asteikon toisesta päästä aidoilla vieteriellä varustetut nahkasoffat, katsoo nyt kauan noilla sitten menee. Ja toisesta päästä poikamieboxiini aikanaan yli 30v sitten hommaamani myöskin kotimaista nahkaa oleva nahkakalusto se vaan kesti, kesti ja kesti. Eikä siinä nyt vieläkään varsinaista vikaa ollut, mutta kun tänä kesänä tila loppui eikä ruskea nahka enää istunut nykyvaaleaan sisustukseen, niin kierrätyskeskukseen nuo sitten ronttasin, jonne ne myös varsin mieluusti kelpasivatkin

Natuzzi tuoli rahimekanismilla ja kiikulla. 20 vuoden jälkeen edelleen paras tuoli mitä on ja on pysynyt ryhdissään. Maksoi ehkä pari tonnia.

Tuoli meinasi kadota, kun lainasin sitä isälleni erään muuton yhteydessä. Hänpä oli potkaissut varpaansa tms tuoliin ja suutuspäissään tilannut kierrätyskeskuksen hakemaan. Onneksi kuulin tämän seuraavana päivänä ja soitin manauspuhelut kierrätyksen toiminnasta vastaaville, joissa lupasin välittömät oikeustoimet ja helvetin liekit jos tuoli ei nyt heti samantien palaudu ja sieltä se sitten ilmestyikin autolähetin kotoa. Tuskin oli kiertänyt keskuksen kautta.

Jos sattuu sopiva putiikki reitin varrelle niin käypäs koe istumassa uudet AKG K240 kuulokkeet. Selviää mitä tapahtuu kun hintaa ei unohdeta mutta laatu kyllä. Nitisevän muoviset kiinan rimpulat jotka istuu päässä mukavasti kuin marjakori. Ostin sellaiset satunnaiseen käyttöön, nyt ne on pysyvästi vintin pimeimmässä nurkassa. Kontrasti Itävallassa valmistettuihin K701 kuulokkeisiin oli liian suuri. Joissain jutuissa asiat oli oikeasti ennen paljon paremmin. Noi 701:set on ollut minulla toistakymmentä vuotta, nyt niitäkään ei tehdä Itävallassa, taitaa tulla Romanista/Bulgariasta/tms.

K-a-r-i

Tässä taitaa tiivistyä myös "Toisen romu on toisen aarre". Tuttu joskus jutteli kun sen monen tonnin polkupyörä oli siivottu talviaikaan kierrätykseen menevään konttiin, olihan se toki likainen ja rapainen kun suolamössä talvella ajettiin, mutta käytössä joka päivä eikä edes kovin vanha. Työpaikan edestä lähti pyörätelineestä kun päivän aikana oli lunta satanut päälle - sai onneksi takaisin, mutta moneen kertaan joutui kyselemään että mistä ihmeestä löytää henkilön kuka tuosta poistosta jotain tietää.

Esineitä ei oikein kalliita tule mieleen, ehkä näin keittiössä istuessa hyvä laadukas keittiökaapisto, pihinä olisi voinut valita paljon halvemmankin, mutta onneksi en valinnut, tuo on kestänyt sekä laadultaan että tyyliltään hyvin vuosia, Eikä se vuotta päälle laskettuna ole kauhea kustannus valita puusepän/mittatilaustyöna tekemiä kalusteita.

muuten moni huonekalu on vuosikymmeniä vanhoja ja niihinkin varsin tyytyväinen hinnasta riippumatta, myös "ilmaisiin" omakunnostamiin. Työkaluissakin taitaa olla samanlainen ääripää, on laadukkaita ja ilmaisia (ja myös ihan pilipali halpiksia, mutta olen oppinut mihin ne käyvät ja mihin eivät, esimerkiksi tuossa vieressä on pussi pensseleitä ja ne olivat oikein halpoja ja oletettavasti huonoja, mutta olen menossa maalaamaan kellarin sisäseinän pikku paikkauksia - eipä niitä sitten tarvitse edes pestä maalauskertojen välissä tai loputtua (muovipussiin voi laittaa jos lyhyt väli)...)

Kun yli parikymmentä vuotta sitten vierailin eka kerran japanissa paikallisten ystävieni luona niin kaikissa kodeissa oli Toto merkkisiä wc pönttöön integroituja suihkuja kaukosäätimellä. Halusin samanlaisen ja ystävämme vei meidät isoon kauppaan jossa oli valtava valikoima noita taka- ja etupuolen pesimiä. Minulle suositeltiin National pakkausta joka kiinnitetään vanhan pöntön päälle. Se on toiminut moitteetta yli 20 vuotta. Tämä vaati vain hiukan virittelyä kun Japanissa on 100 volttia ja taajuuskin on 60 Hz.

Ensimmäisenä tulee mieleen Festivon jääkaappi/pakastin
Asuttiin silloin Norjassa,ja palkat vähän parempia,joten keittiöremontin yhteydessä päätettiin suosia Suomalaista.
Festivo on ainoa (Viimeinen) kotimainen kylmäkonevalmistaja,joten tilattiin liki kolmen tonnin jääkaappi sieltä.
Parin kuukauden käytön jälkeen alkoi ritilähyllyistä irrota pinnat,ja asiaa valmistajalta tiedusteltuani totesivat vain että ruostumattomat ritilät
nostaisivat kaapin hintaa liikaa..

Positiivistakin löytyy,eli Gradientin Evidence kaiuttimet,ovat erinomaiset.
Tosin ei ehkä ihan sovi tähän,koska tulivat valmistajalta suoraan ilman rahankäyttöä.

Saman Swatch groupin toisen brändin, Tissotin, tuotos itsellä on ollut ranteessa vuodesta 2003 melko lailla päivittäin. Hyvin on kestänyt 362 aamua valtion palveluksessa ja myös asennus- ja korjaustöitä teollisuudessa ilman naarmuakaan lasissa. Kallis moinen ei kyllä ollut.Kun nyt keittiöön päästiin, niin yksi jokusen euron halpavaihtoa kalliimpi vaihtoehto kyseissä huoneessa meillä on ainakin sellainen, jota ei ole tullut kaduttua: kivitasot. Niiden hankkimisen jälkeen en ole kyllä enää ymmärtänyt, miksi keittiöissä muita edes käytetään. Elo on kaikin puolin helppoa ja huoletonta niiden kanssa - ja kun vielä asiaan yhdistyy tason alapintaan kiinnitetty tiskiallas ja veto"laatikossa" oleva biojäteastia, johon tasolta voi ruoanlaiton tähteet lykätä, on käytettävyys ja siistinä pidettävyys helppoa. Myöskin ensimmäisen kiertoilmauunin jälkeen on ihmetyttänyt, miksi muita enää edes valmistetaan. Eipä se kyllä mahdottomasti hintaa nosta, mutta hieman sentään - samoin kuin pyrolyysipuhdistus.

Huonekaluissa Lundian kalusteet ovat osoittautuneet hyväksi valinnaksi. Ensimmäinen ko. valmistajan hyllykokonaisuus, kun tuli ostettua jo opiskeluaikana. Seuraavaan opiskelupaikkaan siirtyessä muuntautui hieman lisäosia ostamalla helposti uuteen asuntoon sopivaksi ja niin vaan löysi käyttöä nykyisestä asunnostammekin. Ja kun tuli taas tarve hankkia hieman spesiaalimman mallista kaapistoa/laatikostoa, niin tuon myötä valinta kallistui helposti Lundiaan. Eiväthän nekään nyt oikeasti kalliita ole, mutta hieman toista luokkaa sentään Sotkan lastulevyviritelmiin verrattuna.

Noita halpap*skaa parempien kokemuksia itsellä on tullut jonkin verran myös liikunta- ja retkeilyvarusteissa. Kovin hintavia nekään tosin eivät ole. Teltassa olisi kyllä pitänyt sijoittaa pykälää kalliimpaan malliin. Ei tuossa omassa Fjällräven Abisko Lightweight 2:ssa sinänsä mitään vikaa ole sellaisena, mihin se on tarkoitettu ja hyvin on siinä käytössä toiminut, mutta meidän käytössä tarvittaisiin hieman korkeampaa, eikä aavistuksen kevyempi haittaisi. En enää muista, paljonko tuosta tuli maksettua, 400 € tienoilla taisivat yleensä silloin olla, mutta nyt tulisi ennemmin ostettua mahdollisesti Hilleberg Nallo 2 GT, joka taitaa olla tonnin luokkaa. Meindlin vaelluskengät sitten taas ovat moneen paikkaan vieneet, eivätkö ole miksikään menneet. Jokunen vuosi sitten ostamani Silva Race Jet on myös osoittautunut loistavaksi kompassiksi, vaikka uutena maksoikin muistaakseni jonkin verran enemmän kuin esim. Suunto Arrow 6. Nykyisin hinta on pudonnut samalle tasolle.

Kuvassa ovat teltta ja ACRy:n rahastonhoitaja tunturin rinteellä.

Oot Jekkeri tehnyt monia huonoja ostoksia. Hugo Boss? Jokainen tallaa omalla tavallaan mutta toivottavasti teet jatkossa parempia ostoksia. Viimeisin hyvä ostokseni oli Citroen xm jota en kadu. Siitä on iloa taas vuosiksi.

Kyllä olen. Ongelma on se, että juuri mihinkään brändinimeen ei voi enää luottaa. Hugo Boss oli pitkään perussuomalaisen laadukas asuste joka ei hyppinyt silmille armanimaisuudellaan. Mutta laatu meni vituksi kai noin 10v sitten.

Bahco on samanlainen esimerkki. Se oli 80-luvulla työkalujen ehdotonta eliittiä, minulla on vieläkin pari 80-luvun meisseliä ja katkaisupihtiä (keltaisia) jotka eivät vain suostu kulumaan loppuun. 90-luvulla siitä tuli pitkäksi, pitkäksi aikaa rautakauppamerkki sinne Einhellin viereen vähän kalliimmaksi vaihtoehdoksi, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä laatutyökalujen kanssa. Nyt viimeisen parin vuoden aikana Bahco on taas ottanut itseään niskasti kiinni ja tuottaa ainakin paria erinomaista hylsysarjaa, jotka haastavat Kamasankin. Snap-Onista en tiedä mitään, niitä ei täällä myydä.

Onhan tossa yksi kallis ilmanputsariostos mitä ei huomaakaan, eli menin pienkoneliikkeeseen auto.. Citikankatsastusreissulla ostamaan briggsin perässäjuostavaan uutta ilmanputsaria. Kotiin ajettiin lainatraileri perässä (käytetty) Stiga Park Pro Diesel kyydissä. Tän seitsemän vuoden aikana on ulosoton sähköohjattu kytkentälaite(?) vaihdettu, leikkuupöytä maalattu ja laakeroitu, auraa hitsattu joka toinen talvi kunnes ostin keulille lingon, ja kerran-kaksi vuodessa keulalla on oksasilppuri. 200l tynnyri löpöä alkaa olla tyhjä, pitäisi täyttää, vaan missä kun löpön pumppuhinnat on ihan karmeita verrattuna 1000l kotiintoimitukseen?

Onko tuo jo remmitön kone, vai joutuuko vielä pelaamaan niiden pois päältä hyppivien hihnojen kanssa?

Kyllä toi remmivetonen on. Ois saanut laittaa yhden nollan perään että olis kardaanikone, ja se ei ois ollu keltainen.. Tosin semmosessa sitten ei kastuis sateella, mutta silloinhan ollaan muutenkin sisällä takkatulen ääressä ja juodaan Renault pois maailmankartalta.

Ja se peukku.

Corbin seat Kawasaki Gpz900R:ään. Maksoi aikoinaan 600e, mutta on se sen arvoinen kun näin jälkikäteen ajattelee.

Onneksi ainakin Stahlwille on edelleen yhtä hyvä kuin 80-luvulla, eikä myöskään Facom ole tainnut huonoksi mennä? Nuo kaksi merkkiä tuntuvat kestävän kovaakin käyttöä ja ovat silti käytettäviä. Weralta löytyy sitten innovatiivisempia lähestymisiä, mutta tuntuvat nekin kestävän, kuten myös Kamasa. Bahcohan meni pieleen siinä vaiheessa, kun meni jenkkifirma osti sen ja sitten siitä tuli ko. kehitysmaan tyyliin paremmin sopivaa halpap*skaa. Onneksi kaikkia tuotteita ei pilattu ja sen myötä omastakin työkalurepusta muutama Bahcon työkalu löytyy myös.