Juu siis kauheeta! Akun ostoon, aika vaisu tapaus tämä on. Kauheeta on se, että oikea akku olisi koreanpoikien piirtelyn jälkeen sellainen ameriikanakku, jossa on navat kyljessä takana! Kaksi kierrereikää, kuin betonisia seinäelementtejä asentaisi! Ei oo oikein missään, kun tarttis olla 100A patteri dieselille ja konepellinkin pitäisi mennä kiinni ilman kipinöitä.

Auton nimi pitäis olla joku Pablo, on akun navat siellä sun täällä.

Nyt selvisi jotain vanhaa uutta. Yleismittarini kalibrointi ... jaa siis mikä? ... on jäänyt tekemättä. Se näytti n. 0,7 volttia liian vähän auton akkua mitatessa. Väärä mitaustulos tuomitsi niin uudet kuin juuri ladatut vanhat akut samanarvoisiksi, meni jokunen päivä, ennen kuin hokasin, mistä on kyse. Lisälämmitin tottakai otti nokkiinsa jännitteen romahtamisesta lämmityksen aikana, se ei edes suostunut näyttämään, mikä sille tuli. Uusi akku keulille ja nyt olisi tämä tarina taas oikeilla raiteilla.

Homma selvisi, kun ostin kännykän USB-laturin jännitenäytöllä tupakansytyttimeen. Kolme muuta jännitteen mittaukseen sopivaa aparaattia näytti jotakuinkin samaa ja tämä miltei ison jallupullon hintainen, jo teini-ikäinen mittarinketale näytti väärin*. Olisi tuo nyt pitänyt arvata, etei ihkauuden akun jännite voi olla 12,1 volttia, sen pitäisi huidella siellä 12,65:n paremmalla puolella.

+20 asteen ja -15 asteen lämpötilan muutos ei laske perinteisen lyijyakun (vapaasti loiskuvalla hapolla) kuin 0,1 voltin verran. Siis kun akkua ei kuormita mikään auton sähkölaite, ei ovi- eikä parkkivalot tms. Netin gurut puhuu, että n. 100 mA olisi nykyaikaisen auton virrankulutus enimmillään sen nukkuessa parkkiruudussa. Kylmäkäynnistyksessä pakkaella jännite voi käydä kymmenen voltin korvilla, tuo USB-laturi on hyvä peli kattoa, kun sahaa käyntiin, missä mennään.

[i]1) No, arvatkaa, ruuvasinko mittarin auki ja kävin säätämään potikasta?

Mulla on tuollaisia kiinalaisia tupsy latureita jännitemittarilla ollut. Ne on mun käytössä ollut hyvin epäluotettavia. Näyttävät liian vähän. Luotan nykyään vain oikeaan mittariin.

Selasin tätä säiettä läpi. Kokemjne, miten tuo lyijyakun lepojännite? Loiskuvalla akkuhapolla oleva tavallinen akku? Kirjoitit 13,2V ylimmillään, en löytänyt Varta:n tai muidenkaan sivustolta yli 12,85V lukemia, 12,9 on jo kuulemma ylilataus. Eli näppiksen äärestä juuri tulleen tiedon mukaan jännite olisi 12,6-12,85V täysin ladatulle akulle? Mulle uutta on se, että alle 12,4 V olisi hälyraja, jolloin akku pitäisi kiireen vilkkaa ladata. Haluan tähdentää, että kyseessä on lepojännite, akku on irti kaikesta kuluttavasta.

https://batteryworld.varta-automotive.c ... y-test-car

Taas muistui mieleen sulfatoituminen, lyijysulfaatin muodostuminen kennoihin. Yksi tai useampi kenno voi olla kypsynyt muita nopeammin ja akku alkaa oireilla vanhuuttaan. On latureita, jotka osaavat rikkoa sulfaatin isoilla virtapiikeillä. Ihan huuhaata akkujen elvyttäminen ei ole, joku voi kertoa käytännön kokemuksesta?

Luotettavin mittaus olisi tehtävissä nesteen ominaispainosta. Vartan sivulla neuvottiin pistämään ajovalot päälle hetkeksi ennen jännitteen mittausta. Näin eliminoidaan pintavarauksen aiheuttama virhe akun todelliseen varaustilan lukemiseen. Toi oli mulle uutta, mutta ihan loogista. Lyijyakusta saa varaustilan mitattua jännitteestä aika tarkkaan, jos akku on uusi ja mittari kunnollinen. Paitsi mulla. Akku vanha ja mittari poskellaan. Ekun uusi säie auki Patonkiin. Kiitos, ystävät ja toverit, nyt voin siirtyä voivottelemaan pikku Peukotin koiranluita.

Mulla lukee tallin seinällä, että 12,72 V olisi täysi. Lataukseen laitan, kun jännite laskee 12,36 V (70%).
Latausjännite on n. 14,4 V täydellä latausteholla. Latauksen jälkeen jännite on vielä jonkun aikaa yli 13 V.

Itse törmäsin samankaltaiseen ilmiöön, jotkut digimittarit alkoivat näyttää liian vähän, kun niiden paristo oli loppumassa (ja molemmat törmätyt tapaukset tekivät sen jo ennen kuin pariston varoitusmerkki ilmestyi näyttöön, Fluke ja Biltema), muistelisin että heitto oli enemmän prosentteina, eli täysi 1,5 V patteri näytti alle 1,2 V. Tuo oli tosiaan hieman vaikea ensin tajuta, kun mittari "toimi" ja näytti kuitenkin (järkevän oloisesti) isommalla jännitteellä enemmän ja pienemmällä vähemmän ja mittari oli joitain viikkoja ennen toiminut normaalisti mitattaessa syöttääkö aurinkokennot jännitettä talvella pilviselläkin säällä (piti kuitenkin tarkistaa nekin mittaukset).

Eivätkös Fluket yleensä osaa varoitella pariston vähäisyydestä? Muistelisin ainakin miulla 179:n herjailleen ja siihen asti näyttäneen ihan luotettavasti. No, ei olisi ehkä huono ottaa paristonvaihto kalenterin perusteella ohjelmaan.

Kaipa tuollainen halpiselektronikka ryömii ajan mittaan? Mulla ainakin mittajohdot on melko kökköä jo uutena, oikeat mittajohdot on moninkertaisia kupariltaan ja kullattuja. Mainaan, mitä lujemmin painaa mittapäitä akkuun, sen korkemman lukeman saa, tosin vain voltin kymmenyksiä. Netistä saa referenssijännitettä tuottavia pikku elektroniikkapiirejä kympillä, sellaisella saa halpismittarin väänetyksi kohdalleen.

Paras "ryömintä", mikä on tullut vastaan, oli keväällä -86. Firmaan oli tullut koulujen geigermittareita huoltoon. Niissä geigerputkimittareissa kondensaattorit ryömi vuosien mittaan ja menivät lopulta mitta- ja kalibrointialueen yli. Vaihdettiin konkat ja pantiin mittarit pakastimeen ja ulos vanhentamismielessä. Aamulla oli kaikki nupit kaakossa. Piti laittaa lisää konkkia, kaikki, mitä hyllystä löytyi. Oltiin ihan rikki, konkatko paskoja? Voi että helpotti, kun kuultiin kaksi viikkoa myöhemmin, että Tsernobylin yksi reaktoreista oli sulanut! Taustasäteily oli sitä luokkaa, ettei tänä päivänä yksikään kännykkäkuva olisi viivoja vailla!

Joopajoo ja meidän kylällä syntyi kaksipäisiä vasikoita

Yleensä kyllä, mutta ei tämä (joku Fluken halpismalli, ei ollut oma kokemus, mutta voisi olla vieläkin työpaikan hyllyllä varoittavana esimerkkinä, täytyy joskus käydä katsomassa onko vieläkin ja mikä malli)

No vähän ehkä maalailtuna värikynällä, tuo huomattiin varsin nopeasti, noin 2 päivän päästä posahduksesta Forsmarkin ydinvoimalan mittalaitteet joiden läpi työntekijät joutuivat kulkemaan mittareiden läpi, ja niissä ulkona kulkeneiden kengät alkoivat hälyttää (Tutun tuttu oli tuolla silloin opiskelujen ohella "siivoojana"). Ja jo saman päivän iltana TASS joutui myöntämään että posahti (tosin tietysti kertoi että ihan vähän vaan ja tilanne on ihan hallinnassa, ja aina vähän myöntelivät lisääkin ainakin kun tuli satelliittikuvia USasta), mutta eivät ne omille kansalaisillekaan mitään kertoneet.
Yle areenassa on noita YLEn uutisia koottuna:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/04/2 ... -uutisissa

Mutta ei se kauheasti täällä tuntunut tai kameroissa/filmeissä erottunut, toki mittareissa sen heti huomasi, pahimmillaan 6x taustasäteilyyn ja on noita joitain ihmisyksilöitä seurattu vuosikymmeniä, kai niitä vieläkin seurataan - ja niistä joku Padasjokekelainen oli tituleerattu Suomen radioaktiivisimmaksi mieheksi, kun laskeuma ja oleskelu sateessa osuivat kohdilleen (Mutta ilmeisesti todellisuudessa useatkin pohjoisen asukit ylittivät hänen arvot moninkertaisesti silloin kun Kuolassa tehtiin ydinkokeita ja jos vielä söi metsän antimia sekä oleili paljon ulkona)

Itse muistan 1987 mitanneeni -86 syksyn puolukkahillosta että sitä saisi syödä 2,5 kg kahdella päivän aterialla joka päivä ennen kuin silloiset ruuan suositusrajat ylittyy (mutta tuo riippui täysin paikasta ja tuulista sekä vesisateesta)