Pitäisi vaihtaa jarrulevyt ja palat eteen. Motonetin valikoimissa monta
vaihtoehtoa. Otanko vakiomalli, tuuletettu vai tuuletettu-sisä?
Ei ole ennen tarvinnut miettiä kun ei ole tullut vaihdettua näin uuteen autoon.

Vastaava homma tekeillä tänään. Auto on 2008 Peukotti. Sen jarrulevyt on samat kuin C3:n. Ostin "hyvät" ja avasin paketin eilen. Ne on "tuuletettu sisä", vai "ulko?". Että mitä? Levyn napa on kiinni sisemmässä levyn kerroksessa ja tuuletettu rakenne on "päällä" näkyvissä. Levyn napa on tehtaalla nätisti maalattu. Jos jotain haluaa keksiä eroksi muihin rakenteisiin, jarrutuksen lämpö siirtyy vähemmän pyörännapaan, kun sillä on pidempi matka laakereihin - ja- jos mun pitäisi valmistaa näitä, tällä rakenteella ei tarvitse lainkaan olla huolissaan jarrulevyn napaosan ja laipan liitoksen pyöristyssäteestä. Työstömenetelmä voi olla jokin uusi ja supertehokas? Kehitystä?

Ainakin levyt on tyrneen näköiset, mikä ehkä pikkasen painaa melko suurpiirteisessä vaakakupissani. Mutta vastaus? Ota mitkä vaan. Puhdista todella tarkasti jarrupaloja pitelevien rosteriläpysköiden alta kaikki kova, musta hematiitti (ruoste) pois. Sitä on joku puoli milliä, ainakin.

Merde...
Eipä tullut useamman Xantian, Saxon ja minkään muunkaan pirssin kanssa jarrupalojen kanssa vastaan tällaista...
Motonetin tarvikepalat (Brembo) oli muuten ihan sopivat, mutta ne ylä- ja alapään ulkonemat, jotka piti saada siihen jarrukengän hahloon oli ihan liian pitkät!!!
Ekaa kertaa elämässä jarrupalojen asennuksessa piti käyttää rälläkkää... n. 3 mm piti poistaa pituudesta ja pyyhkästä puhtaaksi sivuista, että mahtuivat.
Liekö monikäyttöisyyden nimissä tarkoitettukin näin tehtäväksi...

Toimivat, eivätkö metelöi.

Nyt ollaan taas jännän äärellä! Sain kuin sainkin takajarrut kuntoon Peukotti 2008:sta. Levyt ja palat sopii myös C4:ään Berlingoon ja liutaan muita PSA:ita. Levyt olin vaihtanut viime kesänä. Ilmeisesti vähäisen käytön vuoksi jarrut olivat jumiutuneet, levyt "vaihtokunnossa". Alle vuodessa, mutaman tuhannen kilsan jälkeen! Levyjen pintaan oli lasittunut sitä mustaa. Jarrumustaa. Jarrulasia. No, sitä kovaa, mitä kutsun hematiitiksi, rautasulfaatiksi. Levyt puhdistan tosi kevyellä kädellä hiomalla rälläkällä ja lamellilaikalla, levyt navoissa kiinni, anna takalevyjen pyöriä mukana ja etulevyt ... no jätetään kertomatta ... älä tee tätä kotona... Tämä onnistuu hyvin, jos levy on vielä sileä, ei urautunut. Tässäkin kohtaa se musta lasi näyttää urilta, kun hioo ulkokehältä sitä ruosterantua pois, niin näkee suunnilleen, kuinka paljon levyn metallia on kenties jo kulunut. Jos ei ole laittaa uusia paloja, pitää palan pintaakin hioa, jos siinä on mustaa lasittumaa. Näin pääsee jarrupalakauppiaan luo heti huomenna!

Palojen pidikkeissä on ne metalliklipsut, rosteriset jousikourut. Ne on otettava pois. Niiden alla oli alle vuodessa kertynyt puolisen milliä uutta mustaa, kovaa tavaraa. Sitä samaa jarrumustaa. Kertynyt ruoste on kovaa ja erittäin siististi jousiklipsun muovaamaa, sitä ei usko miksikään ylimääräiseksi, ellei iske siihen kunnolla kiinni ja saa metallia esiin! Sen saa pois jarrusatulaviilalla, rälläkällä ja puhdistuslaikalla, lamellilaikalla, mutta tavallinen hiomalaikka menee tukkoon ja haukka sitten, kun se sattumalta "aukeaa" siitä mustasta möhnästä. Jotta jarrusatulan/palojen pidikkeen saa puhdistetuksi tuosta mustasta ruosteesta, se pitää irrottaa. Jos huollossa näin ei ole tehty, on ollut pakko hioa uusia jarrupaloja lyhyemmiksi, ne eivät mahdu ruosteen ulos pullistamien jousiklipsujen väliin. Tämä on Päälykäisen tusaamista, ei suositella kuin jouluaattona tehtäväksi, jos ei ole kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa.

Suuri Raati kertoo, mitä puhdistettujen klipsujen alle on parasta laittaa. Kuparitahnaa?

Klipsujen elikkäs asennussarjan alle oon laittanu samaa tököttiä kuin liukutappeihin. Olikohan jotain crc:n tahnaa.