Olisi oikeastaan kuulunut tuonne "päivän harmi aihe" -ketjuun, mutta harmi kuitenkin jatkuu vielä jonkin aikaa - ainakin muutaman viikon. Minulta leikattiin 20.4. takaraisi. Siellä oli ns. hamstring-syndrooma: https://www.duodecimlehti.fi/duo10493 . Vaiva oli päässyt pahaksi ja lisäksi oli Posterior Fermoral Cutaneous hermon pinne. En voinut aikoihin istua enkä seistä/kävellä pitkiä matkoja. Tällä hetkellä tuo ykköskoppainen C5 tuossa pihassa on paremmassa kunnossa mitä kuski. Ainoastaan vasemman takaoven lukko pitäisi korjata, koska se on nyt aina auki. Onneksi tällaiset autot eivät juuri ketään kiinnosta

Olen kyllä äärimmäisen kiitollinen, että meillä on tuollaisia superortopedejä, kuten Lasse Lempainen, joka tämän takareiteni leikkasi. Jenkeistä porukkaa lentää suomeen, koska eivät osaa tätä hoitaa kunnolla. Vaiva ei näkynyt magneettikuvassa juuri lainkaan, mutta kuitenkin oli jänteitä toisissaan kiinni, sekä iskiashermossa ja pfc-hermossa kiinnikkeitä.

Nyt tässä on toiveena päästä sellaiseen kuntoon, että pystyn harrrastamaan sellaisia asioita, mitä ihmiset yleensä. Tällä hetkellä tuntohermon alue on siinä mielessä jännä, että kosketuskin tekee kipeää. Siinä on sellaiseta parestesiaa, eli se on ilmeisesti joutunut leikkauksessa venytykseen. Tämän pitäisi ajanoloon helpottaa kuitenkin. Varsinaista särkyä ei ole. Vaikka takareisi on "neulatyyny", niin kun istahtaa hetkeksi, niin oikeaa kipua ei tulekaan. Hermo tavallaan huijaa minua ja se pitäisi nyt jotenkin opettaa oikeille tavoille. On tuo ihminen metka kapistus.

Mikä on kunto nyt, kun operaatiosta on kuukausi ja vähän päälle?

No nyt onkin vierähtänyt 4 kuukautta leikkauksesta. Tuntohermo polttelee vieläkin, mutta siihen auttaa kompressioshortsit. Pääsen kävelemään reipasta tahtia helposti 5 kilometriä tulematta siitä kipeäksi. Krooninen tulehdus on poissa. Istuminen on vielä arjen suurin haaste, koska tuo tuntohermon pinne ja laajentuma oli juuri istuinkyhmyn vieressä. Juoksua saisi jo aloitella pikkuhiljaa ja paras paikka siihen lienee kuntosali ja juoksumatto. Kohta on syyspimeä, enkä halua kompastua metsässä mihinkään juurakkoon ja asfaltti taas on hieman liian kova pinta ja rasittaa jänteitä.

C femmankin sain katsastettua, tosin ei ihan puhtain paperein. Umpiot ovat surkeassa kunnossa. Nyt on hommattuna paremmat käytetyt ja odottavat vaihtoa. Jalan puolesta se jo onnnistuisikin.

Luin tuon sinun linkkisi tekstin läpi. Huh, olen turvassa! Tuo vaivaa yleensä lähinnä aktiivisesti urheilevilla ihmisillä ja sitä pahetta minulla ei ole.