Tarttis saada nostokettinkiä. Tarve on sen verran vanhaan sähkötaljaan, että nykyisistä ei löydy mitoitusta. Oikea 5x18,5 koko löytyy DIN 766-mitoituksesta, mutta näissä on aina varoitus, että ei nostoon. Nostoon luokitelluissa ketjuissa kokojen mitoitus on nykyisin eri. Kapasiteetti, testausvoima ja murtolujuus riittävät kuitenkin moninkertaisesti omiin tarpeisiini. Ovat myös linjassa wanhan taljan speksien kanssa. Noston ei siis pitäisi olla ongelma, jos varmuuskertoimet ovat riittävän suuret?

Asiaa tutkittuani ja DIN 766-määritelmän netistä kaivettuani ymmärsin niin, että ovat keränneet vanhat kokomitoitukset tuohon DIN 766:een yhteensopivuussyistä ja tehneet uudet suositukset nostokettingeille. Eli ennen DIN 766:sta noilla samoilla ketjuilla on saanut suositusten mukaan nostaa ja niitä onkin käytetty ihan sähkötaljoissakin. Nyt vaan nostoon suositellaan eri standardin ketjuja eri kokomitoituksella, mutta nuo vanhan kokoiset ovat edelleen samaa tavaraa kuin aiemminkin. Esimerkiksi DIN 766 5x18,5 kettingin (luokka 3) kapasiteetti on 320 kg, ja käyttöön speksattuun lujuuteen (N/mm²) verrattuna testausvoima on 2,5-kertainen ja murtolujuus 4-kertainen.

Vai tietääkö joku tarkemmin kettingeistä? Riittääkö, jos vertaa vain lujuuksia ja nostokapasiteettia suhteessa omaan tarpeeseen? Vai onko noissa nostoon vs. ei nostoon tarkoitetuissa kettingeissä kyse muusta kuin teollisuusstandardeista, eli vaikka numerot näyttäis hyvältä, on olemassa jokin muu syy, miksi yksi kettinki kelpaa nostoon ja toinen ei?

Ketjunostinten ketjut on eri tavaraa (Pintakarkaistuja), kuin nostoapuvälineissä käytettävät. Lähinnä taitaa olla kyse standardeista. Nostoketjujen laatuvaatimukset lienee tiukemmat. Ei kait tuossa muuta kuin ketjun sopivuus sille vetopyörälle.

Liekö tuommoinen 70-80 -luvun ketju ollut pintakarkaistua, jos se on sähkötaljan mukana tullut? Ajatus on, että jos vanhaan nostimeen on kelvannut sen oman aikansa standardin ketju, ja niin liekö tuon nykyisen standardin vaatimukset jollain tapaa lievemmät.

Ketjuvinssien ketjut on pintakäsitelty ja niiden lujuusluokka on korkea. KITO-nimisen valmistajan ketjust on G80 sähkövinsseissä ja G100 käsikäyttöisissä. Kiinalaiset myös????
Esim 3/8 tuuman G30 ketjulle on lujuus 2650 ja G80:lle 7100. Yksikköä en nyt osaa sanoa, mutta halpisketju rautakaupasta voisi olla G30:a?
KITO:n brosarista;
Higher corrosion-resistance of the load chain
KITO is the only manufacturer worldwide offering electroless nickelplated load chains. The advantages of these products are higher corrosion resistance and lower wear compared to traditional load chains.
Further
characteristics:
ç Reduced hydrogen embrittlement
ç Nickel-plated load chain grade T, series DAT (G80) as standard for electric
chain hoists resp. grade T, series V (G100) as standard for manual chain
hoists in accordance with standard EN 818-7
ç Special manufacturing process – strength 800 N/mm2
resp. 1,000 N/mm²

KITOn viiden millin ketju on 5x15,1 kuten kaikki muutkin DIN 818-standardin mukaisesti mitoitetut ketjut, jotka ei mun vanhaan nostimeen käy.

Päättelen, että pintakäsittely vaikuttanee vain ketjun kulumiseen, mikä mun tapauksessa on pientä. Tyyliin pari kertaa viikossa kevyitä kuormia eikä 50 kertaa päivässä raskaita kuormia.

Se riittää, että ylität kerran ketjun murtolujuuden, jonka jälkeen ketju on lopullisesti heikentynyt ja katkeaa alkuperäistä pienemmällä voimalla. Ketjun luokitus kertoo suoraan ketjun suurimman sallitun kuormituksen N/mm2, eli G30 on 300 N/mm2 ja G80 taas 800 N/mm2, joten G80 kestää 2,7 kertaa suuremman kuorman, kuin G30.

G30 on sitä tavallista Ilotalon myymää laatua, kun taas G80 on heikoin nostokäyttöön tarkoitettu. Noiden ero ei ole pelkästään pintakarkaisussa ja G30 taitaa olla niin vähähiilistä, että sitä tuskin edes pystyy karkaisemaankaan. Ero tulee erilaisista materiaaleista ja niiden mahdollistamista lujuutta lisäävistä lämpökäsittelyistä.

Tällaisestako kyse? https://www.globus-hebetechnik.de/NIRO- ... 185-400-kg
Tuo "Hebetechnik" viittaisi nostoon?
Vai tällaista: https://merxu.com/en/offer/welding-chai ... ec9f31869/
Itse kauhistelin haponkestävän ketjun hintaa pari vuotta sitten,kun asensin ankkurivinssiä Baylinerin keulaan,mutta Biltemasta löytyi sopuhintaan oikealla jaolla olevaa

Mitähän teräslaatua tuo alkuperäinen 70-80 -luvun ketju mahtaa olla?

Ei luonnollisesti ole tarkoitus ylikuormittaa ketjua, vaikka se olisi luokiteltua nostoketjuakin. Missä tilanteissa ja millä tavoin heikompi teräs voi siitä huolimatta menettää lujuutensa?

Onkos siinä sähkötaljassa mitään merkintää sallitusta kuormituksesta? Sitä voisi sitten suhteuttaa siihen, että tolle din-ketjulle sallitaan 320 kg.

Ja noi din 766 -ketjut näyttää olleen tehty pienilujuuksisesta teräksestä, murtolujuus 320 MPa. Eihän noin heikkoa terästä edes saa mistään. Tai niin joo ameriikasta tietysti. Ja peltinä saa.

Talja on tyyppikilven mukaan yksiketjuisena 250kg (väkipyörän kautta kaksiketjuisena 500kg). DIN-ketjun kapasiteetti on tosiaan 320kg ja selvästi tuo ketju on aikoinaan mitoitettu sille, mitä kyseisellä taljalla saa nostaa. DIN-taulukossa 5mm ketjun sen pitäisi olla testattu 8kN asti ja murtorajana olla vähintään 12,5kN. Omalla kohdallani kuormat tulisivat olemaan yksittäistapauksissa enintään 150 kg eli hiukan reilut 1/10 murtorajasta, mutta tyypillisesti alle sadan kilon.

En yhtään epäile, etteikö noiden numeroiden valossa tuo huonompikin ketju riittäisi tähän tarkoitukseen. Koitan kuitenkin hahmottaa, mitä muita tekijöitä voi tulla vastaan esimerkiksi juuri teräksen ominaisuuksien takia.

Murtolujuus 320kg ei ole kaukana perinteisen Fe37:n lujuudesta, himpun verran heikompaa.

Jos ketjun kulumisen myötä tapahtuvaa heikkenemistä pelkää, niin voihan ketjun koekuormittaa sopivalla kuormalla vaikka pari kertaa vuodessa.

Niin, jos siihen sen DIN 766 mukaisen kettingin laittaa, niin kyllähän se vähintään yhtä kestävä ja turvallinen on kuin on ollut uutena.

Tosin nykysäännösten mukaan edes omaan käyttöön ei saa tehdä nostovälineitä osista jotka eivät täytä nykyisiä vaatimuksia. Mikähän sitten mahtaa olla tulkinta, jos vanhaa laitetta korjataan, esimerkiksi uusitaan kettinki?

Veikkaan, että EN 818 standardissa asetetaan nostoon tarkoitetuille kettingeille joitain (uusia) vaatimuksia kulumisen, korroosion ja materiaalin testauksen suhteen. Ja sitten tietysti materiaalin lujuuden suhteen. Lujemman teräksen käyttö ei kuitenkaan lisää turvallisuutta, koska varmuusluku on niidenkin kanssa se sama 4.

Minun mielestäni, jos kerran ylittää ketjun murtolujuuden, ketju on sen jälkeen kahdessa osassa. Jos puhutaan todellisesta murtolujuudesta eikä standardin minimivaatimuksesta.

Ja mitä itse sain selville niin ketjun luokituksen luku kertoo ketjun materiaalin murtolujuuden. Suurin sallittu rasitus (jännitys) on neljäsosa siitä.

Kerrotko lisää, missä noin säädetään? Käsittääkseni saan itse nostaa vaikka ihan ilman apuvälineitä taakkoja, mutta jos jotain pajassa värkkään nostoapuvälineeksi niin kukaan muu (palkattu apumies tai edes naapuri talkoilla) ei sillä saa mitään nostaa ennenkuin se vätvätin tarkastutetaan riipumattomalla laitoksella. Mikäli itse itsensä vahingoittaminen on kielletty, laita ihmeessä linkkiä lakikirjaan.

Teoksesta "Nostoapuvälineet. Turvallisuus", julkaisija Työsuojeluhallinto, Tampere 2009, löytyy lause "Säädösten vaatimukset koskevat myös omaan
käyttöön tehtäviä nostoapuvälineitä."

Niin siellä on se "työ". Jos ei saa tekemisestä rahaa, niin kaikenmaailman määräykset ei koske, esimerkiksi tulityöt ym, oman tallin saa polttaa ilman tulityökorttia. Tuo sun lainaus tarkoittanee siis "oman firman käyttöön työntekijöiden käytettäväksi".

Konteksti tuossa taitaa olla työsuojeluhallinnon alainen työpaikka, jossa tehdään firman omiin tuotantovälineisiin ja omiin tarpeisiin sopivia kustomoituja nostoapuvälineitä omatuotantona. Tyyliin tehdas tekee laivojen kampiakseleita ja niiden nostoon on omatuotantona kehitetty sopiva yksilöllinen nostokehikko, niin sen kehikon täytyy myös olla määräysten mukaisesti tehty, koska työntekijät käsittelevät sitä osana työtään, mihin liittyy aina työturvallisuusaspekti.

Se, jos kotiseppä hitsailee pihalleen oman nosturipuomin ruostuneiden sitikanosien liikutteluun, ei liene minkään vaatimusten alaista, ellei kotiseppä pyydä naapuria auttamaan kuorman sijoittelussa... Vähän sama kuin että itselleen saa rakentaa minkälaisen raajoja pilkkovan tappajahalkomakoneen tahansa, mutta muita ihmisiä ei saa päästää sen toiminta-alueelle tai käyttämään sitä, eikä sitä voi virallisesti myydä eteenpäin siten, että lain kirjain täysin toteutuu.

Terästen lujuuksista vielä: jos sallittu kuorma on aina 1/4 murtolujuudesta, vaikka teräksen lujuus vaihtelee eri standardeissa, niin silloinhan tuo teräslaatu vaikuttaa lähinnä materiaalipaksuuteen, eli lujempi lenkki voi olla ohuempi, ja pehmeämmästä teräksestä tehty lenkki voi nostaa tonnien painoisia kuormia, kunhan materiaalipaksuutta on riittävästi. Eikö?

Alkuperäiseen kysymykseen liittyen: löysin karkaistua DIN 766 -ketjua oikeassa koossa. Sama paikka myy myös käsittelemätöntä. Eiköhän toi karkaistu ole tarpeeksi hyvää, vaikka ei nostoon saisi sitäkään käyttää.

Hoksasin myös sen, että jos ketjua koekuormittaa esimerkiksi ennen raskaampaa nostoa vielä hiukan raskaammalla kuormalla, niin se pitkällä ketjulla tehty koekuormahan kattaa kaikki nostossa alkujaan mukana olevat lenkit. Kun alan nostamaan kuormaa, nostossa mukana olevien lenkkien määrä vähenee, eli jos talja ja kettinki kestävät kuorman sen ollessa alhaalla, niin niiden pitäisi kestää se myös ylhäällä.

Noista kettingeistä... nostotaljojen ketjut on sellaisia, ettei ne mene engelsmannille, siis sellaiselle kiemuralle, joka nousee sitten ylös koneistoon. Toinen huomattava seikka on, että esim sinkityistä veneketjuista voi irrota pystyyn suomuja, tai heikosta lenkistä sauma, jotka rikkoo hanskat tai käpälät. Nostoapuketjuille, joita roikkuu työmaanosturista, niissä on sellainen pieni hyväksymislappu koukun sakkelissa, mistä näkee kaikki luokat ja maksimipituuden. Siitä sain sellaisen idean, että jos tulivuori olisi purkaantunut räjähtämällä, maailma olisi harmaa, eikä mitään muuta ketjua olisi kuin naapurin wuffen tarpeettomaksi käynyt juoksutusketju, voisin mitata ketjun pituuden rankkojen nostojen jälkeen. Jos se on pidentynyt, lenkkien muoto tai pituus on muuttunut. Myötöraja ja murtovenymä on pikkasen hankalampi ketjujen kanssa kuin koestustangolla penkissä, en siitä tiedä mitään peukalosääntöä.

Mulle sanottiin tulityökurssilla, ettei tulityötä saa tehdä ilman voimassa olevaa korttia missään, koskaan, sana työ tarkoittaa tässä yhteydessä työskentelyä, tulen avulla työstämistä, ei ansiotyötä.

Joo, noinhan se on. Se "omaan käyttöön" taitaa tulla työsuojelulaista.

Joo, heikommalla teräksellä tarvitaan paksummat lenkit, jos halutaan ketjulle sama lujuus.

No se mitä tulee mieleen, niin pehmeämpään teräkseen tulee helpommin lujuutta heikentäviä kolhuja. Taljan ollessa kyseessä tuo ei ole varmaankaan yhtä todennäköistä kuin esim. nostoraksien kanssa. Ja karkaisu tietysti suojaa kolhuilta.

[quote="Sitruunaseppä"Mulle sanottiin tulityökurssilla, ettei tulityötä saa tehdä ilman voimassa olevaa korttia missään, koskaan, sana työ tarkoittaa tässä yhteydessä työskentelyä, tulen avulla työstämistä, ei ansiotyötä.[/quote]
Vakuutusehdoistahan ne yksityishenkilöä koskevat säännöt löytyy. Sulla oli vaan rahanahne kouluttaja, kysyttäessä on aina sanottu mulle että omassa tallissa kun itelleen tekee, ei kortteja tarvitse mutta jos rahaa liikkuu niin vakuutusyhtiötä alkaa kiinnostaa tekijän tietotaso. Ja kouluttajia on ollut vakuutusyhtiön miehestä rahanahneeseen yksityiseen, ja omat vakuutusehdot olen lukenut. Ei ole vaatimusta tulityökortista niissä.