Sitikat esitetään usein jatkumona, jossa mukavuus on sukupolvi toisensa jälkeen huonontunut: DS mukavampi kuin CX, CX mukavampi kuin XM ja XM mukavampi kuin C5. Cee kuutosta ei lasketa, se on kuitenkin aina rikki.

Arkikelpoisuus, johon mun silmissäni kuuluu myös kolariturvallisuus, menee sitten tasan päinvastoin.

Olisiko XM jonkinlainen sweet spot, joka on jo riittävässä määrin klassikko ja josta kuitenkin saattaa nokkakolarin jälkeen nousta ulos järkyttynyt mutta jotakuinkin elävä mies? Mulla oli aikoinaan 605 ja sen perusteella uskoisin, että XM on maantiellä upea peli.

Valitettavasti tuo varsin hyvä kolariturvallisuus koskee lähinnä loppupään malleja, ja niiden konttori ei ole läheskään yhtä omaperäinen kuin vanhempien. Diravikin noista katosi matkan varrella.

Muutama kysymys:

Automaattilootan suhteen XM on kai yhtä hyvä tai huono kuin ekan polven C5?

Onko noissa uusimman pään autoissa väyläsähköt?

Edes cee viiteen ei löydy enää kaikkia osia, mutta kuinka paha on XM:n tilanne?

Kun istuu XM:ssä, niin tunteeko siinä olevansa ceeviitosen huippumalleja ylevämmässä autossa?

- Ceeviis kun oli seuraaja sekä Xantialle että XM:lle, 605:lle tuli selvä seuraaja mutta XM:lle ei (C6 tuli kun tuli, aikanaan ja kovin pienenä painoksena).

Ehottomasti vanhan mallin v6 xm, sähköisillä täysnahkapenkeillä, aidoilla jalopuuosilla ja automaatilla. Diravi ja hydraktive tulee kai tällöin aina mukana. Tämä on toki vain oma mielipide.

Sikäli se on samanlainen kuin c6, että on aina rikki jostain, vähintään joku sähkövaruste kiukuttelee, tai webaston kaukosäädin. Osia ei saanut edes 5 vuotta sitten mistään helposti, ainakaan edullisesti. Ja jos ei itse osaa/voi korjata, on remontointi vaikeaa ja kallista. Mutta itse auto! Hiljainen, voimaa riittävästi, ei tärise, ei hytky ym ym, ainakaan ehjänä. Kun istut ohjurin paikalle, tiedät olevasi "paremmassa autossa".

Väitän että kun mukavuuteen käsitetään muutakin kuin jousitusmukavuus, tuo järjestys ds, cx, xm, c5 ei päde. Xm:ssä on kuitenkin automaatti ilmastointi, vakionopeudensäädin, sähköjakkarat, vieläpä kohtuullisen hyvät, erittäin tehokas lämmityslaite, hyvä ja varmatoiminen kone ja vaihteisto ym. Jotka puuttuu usein vanhemmista. C5 taas häviää selkeästi ajettavuuden, hiljaisuuden ja penkkien mukavuuden osalta. Ja täysnahkat ja jalopuut ym "turhanpäiväinen luxus" loistaa poissaolollaan.

Ainut mikä jäi harmittamaan 92 vuoden v6 12v xm:ssä, oli se, kun tuli myytyä se pois. Pitäs ostaa uus mut se on vaikeampaa perustella... 5 v se meillä oli ainoana käyttöautona. Isompaa el ollut "kuin" Diravi piti korjata, 200€ ja vaihteisto hajos, tod näk. Vääränlaisten öljyjen takia 360 tkm kohdalla. 50€ makso "uus" aski, 50€ stefat. Eli osat joko haalitaan jostain tai tehdään itse, niinkuin diravin männänvarret... Muutakin remonttia tehtiin täydellä opiskelija budjetilla ihan riittävästi.

Kolariturvallisuutta voi parantaa paljon auton vaihtoa helpommin yleensä kiinnittämällä huomiota omaan ajokäyttäytymiseen sekä ennakoitiin. Itse en aio autoa valita sen mukaan. Bx on tosi hyvä auto, kunhan muistaa välttää kolaroimista, ainakin suuremmilla nopeuksilla... Mut ei se mukavuudessa pärjää xm:lle

Aika monta vuotta on ollut XM V6 automaatti käyttis-harrasteautona ja en koe suurta ongelmaa sen kanssa elämisessä. Tietenkin pitää osata suhtautua että kyseessä on jo yli 20-vuotias auto ja kaikkea voi tapahtua. Monen osan kohdalla voi olla metsästäminen että löytää, mutta tähän mennessä ei ole jäänyt vielä siitä kiinni ettei osaa ole jostain päin löytynyt. Tässäkin tietenkin vaikuttaa se millä koneella kulkine on, keski-Euroopassa esimerkiksi diisseleihin löytyy mukavastikin osia.

Automaatti on tosiaan sama kuin ensimmäisissä V6 Cfemmoissa eli ZF 4HP20 joka on neliportainen. Mulla on ollut yli 300tkm ajettu missä ei ollut laatikossa mitään ongelmaa, joten en pidä niitä ongelmallisina. Itse asiassa pidän sitä parempana/mukavampana kuin AM6 laatikkoa jotka ainakin mun kahdessa alle 100tkm ajetussa kakkoskoppasessa Cfemmassa olivat oikeat rytkyttimet.

Tuossa mainittiin sähköviosta ja sanoisin että parempi se on kuin moni muu sähköjen osalta, ainakin Y4 korinen ja onneksi väyläsähköistä XM ei ole edes kuullut. Lasinnostin mekanimit on ongelma kun niistä menee vaijerit ja uusia ei tietenkään enää saa, mutta sehän onkin mekaaninen vika.

Kysyit: "Kun istuu XM:ssä, niin tunteeko siinä olevansa ceeviitosen huippumalleja ylevämmässä autossa?" ja tähän sanoisin että kyllä. On paremmin tilaa ja ei häpeä yhtään äänieristyksessä.
Se mikä ei ole ylevämpää on ajovalot, jotka oikeasti on uhrattu muotoilun alttarilla valotehon suhteen.

Kolariturvallisuus on monen asian summa ja XM:n etuna on tietenkin massa, mutta kyllä nykyautoissa on varmaan kori turvallisempi kuin 80-luvulla kehitetyssä. En mä sillä kolaria haluis ajaa, en luota enää että väsynyt kori turvaa kovin hyvin. Tosin mullakun on toinen vuosimallia 1999 ja toinen 2000 mallinen niin niissähän on sentään airbagit.

Mulla päivittäinen työmatka on n.80km ja ainoa negatiivinen puoli on tietenkin V6:sen polttoaineen kulutus joka nyt on vähän päälle 9 litraa satasella.Näillä bensan hinnoilla ei paljon muita ajoja ei viitsi enää tehdä.

Kaikki on tietenkin mikä on oma tarve ja mitä autoltaan vaatii.

Mitähän tähän nyt vastaisi , että pysyisi edes vähän realismia mukana. Tunnetasolla XM on minulle se ainoa oikea. Ajoinhan yhdellä ja samalla -94 XM TD:llä kilometrit 297000 - 996000, siis n. 700tuhatta km. Joskus 6-10 vuotta vanhaan keskusteluketjuun laskettiin kilometrikustannuksia. Päädyin silloin lukemaan 11centtiä/km. Aikoinaan vitsailin kavereille, että paljon ajettu BX:kin toimii aina, kunhan vaan kerran viikossa tekee remonttia. XM toimi aina, kunhan 3 - 5 kertaa vuodessa teki jotain remonttia.
Erityisesti hyvillä palloilla jousituksen pehmeys , pitkähköt joustovarat ja hyvin mukavuuspainotteinen vaimennus antavat vakaan, tasapainoisen ja mukavan kyydin.

Mutta... ... ... realismin tasolla, kyllähän esim. pojan C5 2,0 HDI-08 on parempi lähes jokaisella osa-alueella. Ja edelleen realismina, kun ikää tulee, alkaa jo kyllästyä auton rassaamiseen. Niinpä viimeiset 4 vuotta olen ajanut pääosin muilla merkeillä, (vaikka sitä vähän hävettääkin tunnustaa täällä). Vajaa viikko sitten päättyi taas yksi vääränmerkkisen kissan metsästys...

Muistutan vielä parista fiilistelyketjusta:

viewtopic.php?f=12&t=12860&hilit=Paras+sitikka%2A+kokemu%2A

viewtopic.php?f=12&t=23821&hilit=+XM%2A+vaeltelee...oudosti

Xm ollut käyttöautona jo 14 vuotta. Tosin nyt jo toinen menossa. Ekalla 2,1 td:llä vm-98 ajoin reilut 600 000 ja oli kyllä luotettava peli. Nyt käytössä umpivarma 2,0 bensakoneella ja toistaiseksi on joutunut vain pakoputkea hitsaamaan. Tosin kilometreja mittarissa vasta 150 000. Xm kokemukset minulla pelkästään positiivisia. Mutta toki sen verran realismia peliin, että mielummin ajelen toisella käyttiksellä joka on Peugeot 607 diesel. Edullisempaa ja miellyttävää kulkua. Mutta kyllä xm mukavuus, jousituspehmeys on omaa luokkaansa.

Xm käyttö, harraste vai sekä-että eli käyttöharrasteautona? Viimeksimainittuna meni toistakymmentä vuotta, ekat pari vuotta täysin käyttöautona. Alkuun 2.1td berlinellä, reilun puolen vuoden aikana yli 30 tonnia mittariin, ja myyntiin kun tuli "halutumpi" vastaan eli 2.1td break nahkoilla ja automaattiaskilla. Tuolloin en vielä ollut kokenut täydellisen ohjauksen eli diravin autuutta, joten sitä ei osannut kaivata...

Pari sataa tonnia tuli sittemmin ajeltua td breakeilla, kannentilke eniten työllistävänä vikana, viimeisen vikaannuttua meni pari vuotta manuaalivaihteisella breakilla. Kunnes käsiin kulkeutui V6 break automaattivaihteisena, jolla sitten menikin jokunen vuosi mukavasti. Eikä diravia enää osannut pelätä, kun oli tullut sen kanssa elämää opeteltua jokunen vuosi Sm:n kanssa. Enkä haluaisi enää elää ilman diravia, mutta jokunen syy semmoisen olemattomuuteen käyttöauton kanssa on nyt tullut...

V6 break kun jäi ajosta, tyvilaho pääasiassa, sen korvikkeeksi tuli TcT break, mun eka ja viimeinen ajossa ollut Y4. En oppinut sen parivuotisen yhteiselon aikana siihen kojelautaan, joten sai jatkaa elämää muualla. Osasyy tähän luopumiseen oli se että paikkaluvussa tarve ylittyi yhdellä, eli suht isoista sisätiloistaan huolimatta jäi pieneksi. Tuolloin oli vielä koirakin, nyt se on muuttanut multiin mutta paikkaluvun tarve ei ole kuin lisääntynyt...

Pahimpana helmasyntinä näkisin pellin yhtymisen happeen, eli ruostumisen. Uusia näitä ei ole ollut enää pariin vuosikymmeneen, eikä Y3-malleja kohta kolmeen. Mutta tämä on vain henkilökohtainen fiksaatio, ei kannata ottaa niin tosissaan. Jotkut tykkää Y4:stäkin, ja niin monesta muustakin, ja saa tykätäkin. Tylsäähän se olisi jos kaikki tykkäisi vain just siitä yhdestä ja samasta...

Osien saatavuuden suhteen on toki tullut hankaluuksia, mutta uustuotantoakin on ainakin jousitolppien yläpäiden suhteen. Niihinkin oli muutamia ideoita odottamassa toteutustaan, ja varmaan tulee jotain kehiteltyä mikäli tuon "vähän elämää nähneen" V6 breakin vielä lähden elvyttämään. Toiveita tosin on että toteuttaja löytyy jälkikasvusta, isoin meinas että voisi opetella hitsaamista sen kanssa. Jos vielä keväällä on samaa mieltä, niin kaivetaan esille ja saa alkaa toteuttaa itseään...

Tekniikka on pääosin ihan peruskamaa, siis LHM-aikakauden hydrauliikkaa (hydractivet toki oma juttunsa, mutta selätettäviä kuitenkin), koneet-vaihteistot ns. perinteisiä, sähköt mainettaan parempia jne. Ja mätävian takia purettuja on paljon, eli käytettyä osaa on varmasti kautta linjan tarjolla vielä pitkään...

Ne mitä jää varmasti kaipaamaan, ennenkuin taas saa oman liikkeelle, nopeasti listattuna..:

-eleetön kyyti (Hydractive, sekä 1 että 2, kummassakin on omat hyvät puolensa)
--Hydractive pitää huolen ettei kallistella, eikä pituussuunnassa juurikaan keinuta
--voimalinja (ZPJ-4HP18)
--ohjaus (diravi, en enää muuta halua. Samaan aikaan kun oli kumpikin ohjaus ajossa, aina "tavallisella" lähtiessä luuli ohjauksen olevan rikki), mikään töyssy, reikä, tms tiessä ei tule rattiin asti
-tilat, 80-luvun muotoilu on omalla tavallaan tyylikäs, ja iso osa Xm:n olemusta. Ja yksipuolainen ratti
--penkit yhdet parhaista mitä on tullut istuttua. Ei oma kroppa vaan sovi C5/C8 penkkeihin, eikä moneen muuhunkaan
--sisällä tilaa käsittämättömän paljon ulkomittoihin suhteutettuna
-muotoilu, ei häviä parkkipaikalle, kiilamaisessa keulassa jotain puhuttelevaa. Eikä Xm break ole takaapäin ruma, se vain näyttää siltä (muumiPassatin perältä)

Jos sitten meinaisi uutena aloittaa Xm:n kanssa painimisen, niin suosittelen ehdottomasti jos Xm ei ole talouden ainoa kulkupeli, sekä on teknistä osaamista ja malttaa etsiä osia niitä tarvitessa. Sekä ehdottomasti itse touhuta, ostopalveluina vastaavasti pitää tietää mitä on korjaamolta vaatimassa, eikä saa säikähtää laskuissa olevien numeroiden määrää. Monella korjaamollakin, varmaan lähes kaikilla nykyään, menisi opetteluksi eli artisti maksaa moninkertaisista tunneista. Tietenkin jos todella hyvän löytää, ja harrasteeksi jää eli varsin maltillisesti tulisi lisää kilometrejä, niin kyllähän semmoisellakin aikansa menee suht vähillä. Mutta ajoa vaatii Xm, sen kanssa todellakin toteutuu Kummelin Parantaisen totuus esiin, "auto tykkää että sitä ajetaan"...

Monenlaista korviketta on tullut ajettua Xm:n korvaajaksi, mutta ei vaan ole löytynyt. Mukavuudessa ollaan jo aika lähellä Range Rover P38:n kanssa, mutta bensalasku on kasikoneella tuplat V6 Xm:ään verrattuna. Eikä penkkejä ole yhtään enempää. C8:lla on koko lauman ajelut hoidettu, kaksi turvaistuinta ja kaukalo vie osansa tilasta, josta syystä mukaan otettava tavaramäärä alkaa olla aika rajallinen. Jokainen kyytiläinen kuitenkin haluaa reissuun jotain omaakin mukaansa, käynyt jo Mielessä pitääkö tässä ottaa kuomukärry reissuihin mukaan, niin jäisi murhe pakkaamisesta paljon vähemmäksi..? Ajettavuus on C8:ssa ihan toisella kaukaisella planeetalla Xm:ään verraten, mutta sen ei pitäisi ketään yllättää kun tietää mihin tiestöön se on suunniteltu, eikä todellakaan mukavuuspainotteisesti...

Kaikkineen kun tekee yhteenvetoa, niin ainakin noista mitä on itselle tullut vastaan, on V6 break Y3 automaatilla, ilmastoinnilla, nahkoilla, vakkarilla jne, paras auto ajolleen mitä on ollut. Moni loistaa jollakin osa-alueella Xm:n yli, mutta kokonaisuutena ei parempaa ole vielä löytynyt. Siis omasta mielestäni. En edes yritä väittää että Xm olisi maailman paras auto, mitä ikinä on valmistettu, vain omiin kokemuksiin peilaan tätä, ja siihen mistä tykkään ja arvostan. Kaikkea parasta ei vaan saa samaan pakettiin...

Neljä Xm:ää ollut,joista kolme kutoskoneella.Kaikki ykköskoppaisia,yhdellä kutosella ajoin arkiajoa nelisen vuotta.
Kolariturvallisuus taitaa olla aika heikko kaikissa tuon ikäisissä,ainakin verrattuna nykyautoihin.Eikä asiaa ainakaan paranna helmojen hitsauskorjaukset,koska niitä ei yleensä ole tehty oikeaoppisesti.
Kiva auto oli kyllä ajaa,tosin esimerkiksi ohjaus(diravi) ei ole läheskään Cx:än veroinen.Samaten ZF:än vaihteisto ei ollut kovin häävi sekään.
Sähköthän noissa ovat myös aika surkeat,paljon maavikoja..Ei tosin niin surkeat kuin Cx:än.
Farmariversio olisi saanut jäädä tekemättä,on aika ruma,mutta berline tyylikäs.
Muuten,eikös viimeisissä malleissa ollut väylä?(Multiplexee)?

Ihmettelen vaan, että miten XM oikein toimii museokilvissä? Vaikka talvet seisonnassa ja keväällä esille... tähän saan ehkä vastauksen ensi keväänä
Oma kokemus oli ja on tähän asti (14 vuotta yhtäjaksoista ajamista takana samalla yksilöllä), että kun XM liikkuu miltei joka päivä, niin viat pysyvät kaukana / vähissä ja päinvastoin.

Ehkä sillä museoautolla pitää ajaa, niin se toimii. Kuka sitä käskee piilossa pitämään? Ei sillä ehkä suola kurassa kannata ajella, jos aikoo et se pysyy jatkossakin museokunnossa, mutta ei laki tai muukaan estä silla ajamasta. kunhan on sellainen vakuutus, joka ei aseta rajoituksia käytöllä.

Aika usein harrastajilla on näitä museoautoja vähän enemmänkin ja siksi se 30 vuorokautta per auto per vuosi riittää ihmeen hyvin. Mut joo, jos auto on puolittain käyttöautona, niin sitten pitää ostaa normivakuutukset. Hinta pomppaa kyllä niin paljon, että sitten kannattaa kyllä ajaa enemmän kuin 32 vuorokautta per vuosi...

No esimerkiksi, mitä ihan normi liikennevakuutus sitten on vaikkapa johonkin 60-luvun DS:ään? Tämmöisiin parikymmentävuotiaisiinkaan se pelkkä liikennevakuutus ei paljoa kustanna, jos on bånarit kunnossa.

Jos on normivakuutukset, niin liikennekäytöstä voi vanhankin auto ottaa silloin pois, kun ei aja. Tälleen mulla on useampia autoja ja moottoripyöriä, joista maksan käytännössä vaan sen verran, mitä ovat ajossa. Muutenhan yhtälö olisi ihan mahdoton.

Museoikäisten kaskoista mulla ei ole tietoa, kun arvo saattaa olla kymppitonneja. Myydäänkö niitä tapauskohtaisesti vai eikö ollenkaan? Jonkinlainen kaskohan kannattaa olla, vaikka ei olisi ajossakaan kuin 30 päivää vuodessa, koska jos säilytyspaikka palaa, niin siinä palaa museoautokin.

Ei se liikennevakuutus ole ihan järjettömän kallis, mutta ajoneuvovero ainakin V6:sen koneella olevalla on sitten jo eri juttu. Liikennevakuutus ja ajoneuvovero on vuodessa luokkaa 600 euroa riippuen tietenkin yhtiöstä ja bonuksista.

XM

Tämä on ehkä hieman vaikea aihe. CX on kuitenkin minulle se "the" Citroën. D-mallin makuun en ole jostain syystä koskaan päässyt. Mutta XM. Kova haastaja CX:lle.

Siis juu, millainen se XM on harrasteautona? En tiedä.

Käyttöautona muutama XM (V6) oli aivan loistavia, kuten tuossa ylempänä on jo todettu. Kokonaismukava ja helppo.

Käyttikseksi näin 20-vuotta myöhemmin... en moista haluaisi tänä päivänä. Kehitys kehittyy ja niin päin pois.

Tuo ajoneuvoverohan on vanhoilla autoilla siitä kiva, että vain paino merkkaa, eli 2,0 ja 3,0 xm ero on marginaalinen, toisin kuin uudemmissa, joissa mm vaihteiston tyyppikin vaikuttaa kun katsotaan jonkun virallisesti mittaaman kulutuksen mukaan vero.

Vaihdoin just voyagerin vanhempaan, vero laski. Sama juttu melkein kaikissa isoruokaisissa autoissa, riippumatta painosta.

Tuo ei kai suoraan mene valmistusvuoden mukaan vaan riippuu siitä, josko päästöt on rekisteriotteelle kirjattu vai ei. Mutta muistaako joku, missä vaiheessa noita päästöjä alettiin otteelle kirjaamaan? About 1998?

PS. Oliko tuo painoperusteisuus kuinka edukasta keskimäärin? Suosi isoja (mutta kevyitä... ) koneita mutta kokonaisuutena se kai oli suunnilleen sama kuin päästöpohjainenkin vero?

Trafin mukaan raja päästöperusteiselle verolle on käyttöönotto päivä, 1.1.2001 tai 1.1.2002 riippuen painosta. Ja 2550 kg voyagerin vero on vähän halvempi kuin 300 g päästävän auton. Trafin laskurilla noita voi ihmetellä...

Aika vanhaa kalustoa pitää valita, jos mielii painon perusteella veronsa maksaa.

Jenkit ovat törmäystestejä pitään teettäneet ja minulla on hämärä, mahdollisesti täysin väärä muistikuva, että ykköskopan Voyager pärjäsi paremmin kuin kiilamaisempi seuraajansa.

Xantia ja Voyager, ne olivat oman aikansa ihmelapsia törmäystesteissä. Ne eivät siis menestyneet, vaan niihin menehdyttiin...

Yritin olla kuin Olli__o konsanaan, eli kaivaa faktat esiin.

Ei onnistunut imitointi.

Löysin kyllä CX:n törmäystestin, ja se oli tavallaan kiinnostava: testi oli niin vanha, ettei autossa ollut testinukkea.

Xantian ekat testitulokset olivat karmeat ja PSA teki autoon merkittäviä korjauksia. Mietin vain sitä, mahtoiko XM:n facelift tulla liian aikaisin eli tehtiinkö se jo silloin, kun PSA ei vielä pätkääkään kiinnittänyt huomiota kolariturvallisuuteen?

Faktana tiedän, että Xantia ja Pösön 406 saivat matkan varrella reilusti lisää tähtiä, mutta olen aina kuvitellut, että sama turvallisuuden paraneminen tapahtui myös 605:lle ja jopa XM:lle. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti, ehkä se XM:n uudistus rajoittui estetiikkaan?

Xm:n osalta löytyi maininta että vuonna 97 oli yksi parhaista kokoluokassaan, mikä on erittäin hyvä tulos niin vanhalle mallille. Mitään oikeita tuloksia ei aamukahvipöydässä löytynyt. Mutta jotain asialle on siinäkin tehty. Eiköjän melkein kaikki parannukset tule ensin "parhaaseen" malliin...

Ja tuohon voyageriin, onneksi siinä menee turvallisuus tähtinä oikealta ohjattavalle niin että etupenkillä 2 ja lapsille takana 4, eli lapsille kuitenkin ihan ok turvallinen ja kuskiltakin menee "vain jalat" (ei tule kone aivan syliin asti kuitenkaan). Parempi niin ja koitetaan välttää kolarointia, jos siinä onnistutaan, se auttaa paljon, autosta riippumatta... Vasemmalta ajettava on turvallisempi, mut euroncap kertoo vain huonoimman tuloksen, niin ei voi tietää paljonko eroa on.

Ei se nyt ihan noinkaan ollut, lainauksia shakalilta:
Oheiset tilastot on koottu Liikenneturvakeskuksen tutkimuksen yhteydessä, perustuen liikennevahinkoaineistoon vuosilta 1994-96. Koko artikkeli löytyy Helsingin Sanomista 13.12.1997.
Todennäköisyys joutua suistumisonnettumuuteen ja vammautua siinä:

1. Citroën Xantia 1,6
2. Saab 9000 1,8
3. Volvo 850 1,9
...
8. Citroën BX 2,7

Todennäköisyys vammautua henkilöautojen yhteenajossa (vasemmalla riski omassa autossa, oikealla vastapuolen autossa)

1. Mitsubishi Pajero 0,9 4,8
2. Opel Omega 1,3 5,0
3. Volvo 940 2,0 6,9
4. Ford Mondeo 2,3 5,2
5. BMW 500-sarja 2,4 5,7
6. Citroën Xantia 2,6 4,8
7. Citroën BX 2,6 4,8

Keskiarvo 3,9 7,1

Molemmissa tilastoissa riski on ilmoitettu sataa onnettomuutta kohti. Vertailussa oli mukana 92 eri henkilöautomallia (kaikki automallit joita oli vertailuaikana yli 5000 kappaletta käytössä)

Lisää lainausta:

Länsinaapurissa toimivan vakuutusyhtiön, Folksamin, tilastojen mukaan
CX on 20% keskivertoautoa turvallisempi
BX 20 %
Xantia 20 %
sekä
XM 40 %

Etenkin CX:n kohdalla Folksamin tilasto on aika hurja, koska CX:han suunniteltiin 70-luvulla ja tilastoissa on mukana kaikki Ruotsissa tällä hetkellä käyttössä olevat mallit.

Kun katselee Moottori-lehdestä kuolonkolareiden syitä, niin lähes kaikki johtuvat alkoholista, huumeista tai sairauskohtauksesta. Nuorisolla järjettömistä tilannenopeuksista.
Jos ajelee tilanteita ennakoiden järki päässä, niin todennäköisyys kuolla kolarissa on loton päävoiton luokkaa.

Näinpä, kun siivoaa onnettomuustilastoista pois ne, mitkä johtuu sellaisista riskitekijöistä, jotka pystyy itse välttämään, saa realistisemman kuvan riskeistä.

Huumeet, alkoholi, lääkkeet, törkeä ylinopeus ja liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen (stop, liikennevalot, ohituskielto, sulkuviiva, viihdelaitteet ym) ainakin pitäisi pystyä jokaisen poistamaan kohtuu helposti omasta tekemisestä.

Jäljelle jää oma arviointivirhe (liukkaus, huono näkyvyys ym), tekninen vika, hirvi, sairauskohtaus ja toisen tienkäyttäjän virhe. Väsyneenäkin joutuu joskus jokainen ajamaan. Onko muita ilmeisiä vakavia riskitekijöitä?

Noista vakuutusyhtiöiden tilastoista näkee hyvin miten auton kohderyhmä/käyttäjä ja turvallisuuden tunne johtaa suurempaan riskinottoon. Montako cx/bx/xm/xantia on ajettu katki/halki sillanpylvääseen tms? Saksalaisia "premium autoja" olen nähnyt muutaman ja yhden volvon...

"Noista vakuutusyhtiöiden tilastoista näkee hyvin miten auton kohderyhmä/käyttäjä ja turvallisuuden tunne johtaa suurempaan riskinottoon. Montako cx/bx/xm/xantia on ajettu katki/halki sillanpylvääseen tms? Saksalaisia "premium autoja" olen nähnyt muutaman ja yhden volvon...!

Noita sitikoita en ole nähnyt, mutta yksi tilanne oli juutuupissa, kun äijä ajoi vankempaan pylvääseen silloin juuri tulleen C5:n, eli ykköskoppasen. Auto meni keskeltä kahtia melkein perään saakka ja ukko nousi autosta lähtien horjahdellen kävelemään, liekö ollut shokissa. Että kyllä näitä kiivaita sitikkakuskejakin maailmalta löytyy. En nyt enää muista minkä nimikkeen alta se löytyisi, ja aikaakin on kulunut lähes parikymmentä vuotta.

Ennen 1.1.2001 käyttöön otetuissa autoissa ajoneuvoveron saa valita lasketaanko se kokonaispainon vai päästöjen mukaan. Minulla on vuosimallin 2000 auto käyttöautona ja tietenkin halusin 12 vuotta sitten sen rekisteröidessäni Suomessa, että sen vero määräytyisi painon mukaan eikä todellisten päästöjen, 265 g/km, mukaan. Tästä tulee säästöä vuodessa noin 127 euroa, eli tähän mennessä yli 1500 euroa. Myös autoa hankkiessani säästin autoverossa huomattavasti kun ostin vanhemman auton jonka verotusarvo oli uudempaa, vaikkakin saman hintaista ja vähäpäästöisempää, autoa pienempi. Hyvä esimerkki siitä miten omaisuus/kateusvero toimii ilmaston hyväksi.

Jos harrasteajoneuvolla ajetaan vain vähän, niin kolariturvallisuus ei ole aivan päällimmäinen valintakriteeri.

Mutta mitä enemmän kilsoja kertyy (ja käyttövuosia) niin sitä suurempi alkaa riskikin olla. Jos elinaikanaan vaikka miljoona kilsaa tahkoo, niin ei siinä ihan lottovoittajan onnea tarvita, että yksi pahempi mälli matkaan mahtuu.

Vakavat onnettomuudet ovat lähes kaikki törmäyskolareita. Kun rattijuoppo kolariin joutuu, niin jollain ihmeellä hän henkiin jää. Näin kävi mm. sille virolaismiehelle, joka Keha kahdella ajoi Bemarin maasturilla vastaantulijan kaistaa täysin viattoman pariskunnan autoa päin. Pariskunta kuoli, kuten muistanette.