Kannan hieman kortta kekoon tässä asiassa, kun huomasin tämän ketjun vasta nyt.

Oma käyttö XM Y3 V6 -91, liikennevakuutus on 787 Eur/a, bonuksen ym. alennusten jälkeen maksettavaa tulee hieman alle 170 Eur/a, vero näytti olleen 314 Eur/a, joten nämä kulut ovat yhteensä tuota luokkaa. Siis minkä sijoitetussa pääomassa ja mukavuudessa voittaa, kuluissa tulee sitten hieman takkiin jos ajelisi vaikka jollain saman hintaluokan pienemmällä sitikalla, siitäkin on jonkin verran käyttöauto kokemusta.

Minusta sitikoiden ominaisuuksia voi varsin hyvin vertailla yli vuosikymmenten, jokaisella on sellaiseen omia mielipiteitä. Jokainen vuosikymmen antaa automallien kehittajille omat reuna-ehtonsa, mitä lähemmäksi tullaan nykyaikaa ne on selvästi yhä rajoitetummat. Suurimmat rajoitteet taitavat tulla markkinointi ja kustannus puolelta. Ehkä tästä on hyvä esimerkki kuinka hyde-jousituksesta luopumista perusteltiin markkinoinnin sanoilla " rautajousista voidaan tehdä yhtä...."

Tarkoitukseni on ainakin yksi tuollainen Y3/V6 museokatsastaa ensi vuonna, jolloin vuotuinen vakuutus on siitä alle 70 Eur/a ja veron maksu jää pois, luonnollisesti tuolla harrastajaystävällisellä museo-ajoneuvo vakuutuksella saa ajaa sen kolmekymmentä erillistä päivää vuodessa. Jos niitä olisi kaksi, olisi ajopäiviä siis jo 60 jne. Jos museo-autoon ottaa jatkuvan vakuutuksen (170 Eur/a) saa sillä ajaa kuten muillakin autoilla. Kun oikein tarkkoja ollaan museo-autossa säästää myös kolme neljästä katsastus maksusta, koska katsastus on vain neljän vuoden välein ja -77 ja vanhemmassa ei ole pakokaasumittauskulua.

Tunnettu tosi asia lienee se, että säästämällä saa säästöjä ja panostamalla tuloksia. Harrastaminen on hyvin harvoin pelkkää säästämistä. Myöskin väitetään, että mikä se sellainen harrastus on joka ei vie kaikkia rahoja ja aikaa.

Toinen vähemmän tunnettu tosi asia lienee, se, että ymmärtääkseni sitikan osto vaatii aina ennakkoon huolellista, viileää, analyyttistä harkintaa, jossa on aina tarve pohja perusteena hankinnalle.

Mielestäni uudemmat museoautot pitää katsastaa joka toinen vuosi ja vanhemmat joka neljäs vuosi. Voin olla erittäin hyvin väärässä!

Museoautot pitää katsastaa joka neljäs vuosi ja yli 40v vanhat ei-museoautot joka toinen vuosi.

Tuossa on yhden miehen (ja yhden pojan) pohdintaa otsikon autosta:

https://www.youtube.com/watch?v=KphO3x590fw

Pian saattaakin päästä taas ajelemaan XM:llä ihan käyttiksenä. BMW on sopinut Citroënin kanssa mallinimi XM:n käyttämisestä tulevissa malleissa.

(TM 22/21 Autouutiset, s. 53)

Kappas! Mutta ihan tarpeellinen mallimerkintä Bemarille kyllä.

Itselle harrasteauton hankinta tuli ajankohtaiseksi (pakkomielteeksi?) viime kesänä ja valinta oli tehtävä CX:n ja XM:n välillä. Ensin mainittu on nuoruuden unelma-auto jonka hankintaan rohkeus ja resurssit ei koskaan riittäneet. XM:n sen sijaan omistin 90-luvulla ja lopulta valinta kohdistui siihen koska sen tekniikka ja ominaisuudet ovat kuitenkin niin paljon lähempänä modernia. Hollannista löytyi 87 tkm ajettu vuoden 2000 V6 automaatti jonka tuotin Suomeen syksyllä. Montaa sataa kilometriä en ehtinyt ajaa ennenkuin auto siirtyi talviseisontaan odottamaan tulevan kesäkauden rientoja, mutta havaintoja tuli tehtyä ja muistoja tuli mieleen.

XM:m hienoimmat puolet kiteytyvät sen erilaisuuteen ja tyyliin jota ei nykyautoista enää löydä. Autosta on mahtava näkyvyys ulos, päätä ei tarvi paljoa käännellä ohistuksissa, toisin kuin nykyautoissa. Toisaalta tämä panee miettimään millainen kolariturvallisuus on noin ohuiden palkkien kanssa mikä hillitsee kaasujalkaa. 2,9 litran V6 on hieno moottori, voimakas puurtaja. Liikkennevaloista lähteminen on upea tunne, ihan kuin konepellin alla olisi turbiini. Ja ZF:n automaattiloota on mielestäni varsin sivistynyt vaihtaja jonka toimintaa ei juuri huomaa. Ohjauksessa taas ei olla kovin vahvoilla, ratti on nykymittapuun mukaan valtava eikä tuntoa juuri välity. Jousitus on kaksipiippuinen juttu. Omassa autossani on comfort-pallot joilla kyyti on kyllä pehmeää, välillä jopa liiankin. Hydractiven sport-asento vähän tukevoittaa menoa jos niin haluaa. Kuten kaikissa kaasunestejousituksissa myös XM:ssä terävät epätasaisuudet tien pinnassa tulevat läpi yllättävän kovina ryskeinä. Mutta kun ollaan maantiellä 90-110 kmh vauhdissa niin XM:llä ajaminen on kuin valtamerilaivan ohjastamista, matkustusmukavuus on fantastinen. Kovemmissa nopeuksissa tuulen suhinat alkavat kuulumaan häiritsevästi, jälleen nykyautoihin verrattuna. Tilaa on hulppeasti, penkit mukavat. Valot ovat onnettomat, sisustuksen muovit tuntuvat haurailta ja pitävät välillä melkoista konserttia. Jälkeenpäin ajatellen olen ihan tyytyväinen ettei omassa autossani ole vakionopeudensäädintä, kattoluukkua, penkinlämmittimiä ja muita ylimääräisiä härpättimiä joiden vikaantumista pitäisi pelätä. Sähköikkunoiden käyttöä yritän välttää viimeiseen asti.

Täydellinen Citroen? XM Y3 kori ja kojelauta, jossa Y4:n jousitus, ykkössarjan CX:n rumpumittaristo, huomaamattomasti tehty 10 cm pidennys ja Prestige-kyltti peräluukussa.

Itselleni XM on kesälelu, koska arkikäytössä palvelee 21 vuotta nuorempi leijonakeula. Ainoaksi autoksi ja ympärivuotiseen käyttöön XM:ää en ottaisi, sen verran paljon mukavampaa ja turvallisempaa on ajella Suomen talvessa nykyaikaisella menopelillä jossa on takuu voimassa. Tuleva kesäkausi kertoo tuliko tehtyä kestävä valinta vai vain ruokittua 5-kympin villitystä. Ensimmäisten kilometrien ja korjaamokäynnin jälkeen olin jo myyntihousut jalassa, mutta nyt hormonien asetuttua odotan innolla tulevia yhteisiä seikkailuja. Rahaa se tulee nielemään muuallakin kuin bensapumpulla, se on varma. Mutta koska se ei ole ainut menopeli niin tämän voi ottaa enemmän harrastuksena kuin ristinä. Eipähän ole pariin vuoteen mennyt rahaa matkailuun.

Henkilökohtainen historia on mahtitekijä harrasteautoa valittaessa.

Kun isäni oli nuori mies, joka tienasi hyvin rahaa mm. Helsingin olympialaisten rakennustöissä, hän päätyi ostamaan Ford Consulin. Täsmälleen samanlainen löytyy häneltä nyt autotallistaan.

XM on teknisesti ja muutenkin kiehtovampi kuin vastaava Pösö. Mutta mä toin kotiin Kättäriltä kaksi tytärtä 605:llä ja jotenkin tuntuisi hyvältä, jos mä joskus voisin saada samanlaisen auton omistukseeni. Mazda 929 vm. 1987 oli upea laiva nuorelle opiskelijalle ja sellaisella me vaimon kanssa kruisailimme ympäriinsä 90-luvun alkupuolella: ei varmaankaan hieno harrasteauto kenenkään muun silmissä mutta jotenkin noitakin ajoittain himoitsen.

Vielä parempi juttu on, jos talteen on onnistunut saamaan juuri sen on oman yksilön: veljelläni on tallessa perheemme vanha Taunus. Viime kesänä toinen käyttiksemme oli hetken telakalla ja ai ai kuinka hyvältä tuntui pitkästä aikaa pistää Tanella menemään.

Muuten, todella iso on kahden hopan ero. Vuoden 1952 Consulilla ei oikeasti pysty normiliikenteen mukana ajamaan, Tanella se sujuu oikein hyvin. Consul oli edistynyt auto aikanaan (hydrauliset jarrut, MacPhersonit, OHC-kone, kantava kori jne.) mutta kokonaisuus ei toimi läheskään sillä tasolla kuin kuin 20 vuotta nuoremmassa Taunuksessa. Ja neljäs vaihde oli aikoinaan hyvä keksintö...

2,5 litraisia diseleleitä on ollut puolen miljoonan verran käyttöautona enkä sulkisi sitä sinänsä pois otsikon mukaisista kategorioista talvikäytössäkään, jossa ajoltaan yksi parhaista kokemistani autoista. XM, vaikka mielestäni ei "aito Citroen" enää olekkaan, on McPhersoniksi varsin onnistunut kokonaisuus ajoltaan. Kaikki hieman isompaa kuin Xantiassa suunnilleen samoilla massoilla, mutta mieman pidemmin joustovaroin tekee siitä hyvin miellyttävän ja tukevan matka-auton joka ei kaihda mutkaisiakaan pätkiä. Harrasteautona tuota voisi vielä harkita, mutta en enään dieselinä. Sinänsä hieno motti esim tuo 12v 2,5 TD tasapainotusakselineen, mutta aivan liian kompleksinen miljoonine (vuoavine) vesiletkuineen ja konetila aivan liian täynnä kaikkea.. Penkit, etenkin täysinahkaiset sähköpulkat parasta A-rymää pitäen pintansa ja ryhtinsä muuttumattomana. Takapenkkienkin sähkölämmityksetkin toimivat vielä vajaa puoli miljoonaa ajetussa!
Näissä isoissa dieseleissä ja ilmeisesti ainakin kutosissa on ollut herkkyyttä etupään tutinoille jotka ilmenee motarinopeuksissa, eikä uudet jarrulevyt tai laakerit siihen auta. Voi liittyä myös joustintukien ja niiden yläpäiden välyksiin, mutta ainakin liittyy alatukivarsien sisäpäiden pusliin. Lemföderin HD mallit, joita aikoinaan sai, poisti ko ongelman. Breakki on suuntavakaampi ja tukevampi ajoltaan. Saman ilmiön olen havainnut myös Xantiassa ja CX:ssä joissa myös tukevampi laakerointi takakynkissä. Koskenee myös BX:sää? C5:ssä on korimallista riippumatta sama pienempi laakerikoko kuin edeltävien sedaneissa, eikä siinä ole niin suurta eroa ajossa breikin eduksi vaikka breikkiperä lähtökohtaisesti suuntavakavuutta parantaakin. Itsellä merkittävät sähköviat keskittyi etukulman huonosti suojattuihin relekantoihin sekä sulakerasiaan jossa turhan pienirunkoisia sulakkeitta lähekkäin liian suurella virtamäärällä. Luultavasti suurin ongelma siinä oli niiden sulakkeen lattapäiden vastinjousihahlojen löysyys tai niiden kireyden katoaminen, mikä johti lämpenemiseen.

Omassani ilmenee juurikin tuota etupään tutinaa motarivauhdissa. Pyörät on tasapainotettu, paineet kohdillaan ja toinen raidetangon pää vaihdettu. Jos ongelma on joustintukien välyksissä niin millaisia korjausliikkeitä on tehtävissä? Kysyy nimimerkki Tumpelo.

En muista olenko aiemmin täällä asiasta puhunut, mutta itseäni hieman kiinnostaisi Xm hihna V6:lla, mutta manuaalivaihteisena. Breakina olisi vielä jännempi, mutta hyvää manuaali breakia lienee melkein mahdotonta löytää. Yksi negatviinien puoli tuollaisessa hihna V6:ssa olisi ohjaustehostin, joka on ominaisuuksiltaan aika masentava verrattuna siihen teknologiaan mitä PSA:lla olisi tähän autoon ollut. Tästä syystä laittaisin hammastangon/ohjaustehostimen 607 V6:sta, mikä ainakin fyysisesti näyttäisi olevan jopa suoraan mahdollista tehdä Xm:ään. Toki paineputkien kanssa pitäisi vähän säätää, sekä itse tehostimen käyttöpaine verrattuna Xm:n normaaliin on kysymysmerkki. Toinen asia mitä haluaisin tehdä olisi laittaa urheilullisemmat nokka-akselit, jolloin tehojen puolesta päästäisiin ohi PRV V6.24:sta. Noilla kahdella muutoksella ES9 BVM Xm olisi oikeanlainen jatkumo PRV V6.24:lle.

Valitettavasti ensin pitäisi saada edelliset projektit tehtyä ennen kuin tälläistä operaatiota pystyisi miettimään, että katsellaan joskus 10 vuoden päästä uudelleen.

Minulla liki 10 vuotta sitten tutinan syyksi paljastui eturenkaan poikittaisen kankaan repeämä, joka aiheutti pitkittäisen patin renkaan kulutuspintaan. Olin mielestäni ainakin pariin kertaan tarkistanut renkaatkin, enkä silloin tuota huomannut. Jos autoa pysäköidessä tuo patti on maata vasten, ei sitä tietenkään edes voi nähdä tai tuntea. Nyt jälkeenpäin todennäköisimpänä syynä tuohon rengasvaurioon pidän omaa, liian huoletonta, ajotapaani Lapin teräväkivisillä metsäteillä.

Niihin aikoihin lukuisat kullankaivajain liiton jäsenet valittivat mm. Sotajoentien huonoa kuntoa. Palsinojalla ollessani leiriytyneenä, piti aina silloin tällöin käydä Saariselällä kauppa-asioilla. Yhden kerran sattui joku kullankaivaja eteeni hienolla mersulla. Hän eteni 2-7 km/h nopeutta parhaansa mukaan kiviä ja kuoppia väistellen. Jouduin varttitunnin seuraamaan perässä, koska tilaa ohitukseen ei juuri ollut. Ja tuota kinttupolkua on muistaakseni 11 km, ennenkuin päästään leveämmälle tielle. Kun mersu vihdoin väisti sen verran, että pystyin ohittamaan, kiitin kädenheilautuksella, ja jatkoin XM:llä ilman pienintäkään vaikeutta n.60:n vauhtia eteenpäin.

Piispanojan kaivuupaikalle on nelostieltä alle 1km soratietä, mutta siinä on todella teräviä kivenkulmia sadoittain tuolla lyhyellä pätkällä.

Tuosta en osaa sanoa, on pelkkää oletusta että tuskin vanhemmiten paranee ominaisuudet kulumisen mukaan. Jos löytää jostain vähän ajetut jousitolpat ja ehjät yläpäät niin tuskin huonommaksi menee. .Mutta alatukivarren puslat kyllä auttaa jos hyviä jostain saa.

Herättää suoranaista kateutta, kun katselee vaikkapa Jaguar E-typen tai ekan sukupolven Mustangin varaosien saatavuutta.

W124 oli auto, jolla patut pitkään ajoivat hurjia kilsamääriä edullisesti. Hyvässä kunnossa olevat yksilöt ovat nykyisin harrasteautoja, mutta luulen, että niiden osat ovat edelleen helppoja löytyää sekä kohtuuhintaisia. Siis luulen, en tiedä.

Yhdessä suhteessa XM on hyvä harrasteauto: siihen liittyvä osaaminen on edelleen hyvällä tasolla. Gurumiehiä riittää edelleen eivätkä he ole edes kamalan vanhoja. Isäni Consulia (vm. 1952) kunnostamaan löytyi vielä kymmenen vuotta sitten todellinen ammattimies, itsekin tuolla autolla aikanaan ajanut; nykyisin voisi osaajan löytäminen olla jo kiven alla. Tai nurmen.

https://www.autoscout24.de/angebote/-47 ... m_term=all

Liebhaber kuulemma mutta mainitaan myös, että jotain korjata pitäisi.

Itsekin tässä taas haaveilen XM:stä, lähinnä harrasteautoksi. V6 pitäisi olla ja Diravi, nahkajakkaroista pidän ja kattoluukusta myös. Vaan taitaa olla nämä laitteet jo hävinneet harrastajien ulottuvilta, en ainakaan itse ole bongannut markkinoilla pitkään aikaan? Eikä kyllä paljoa liikenteessäkään ole näkynyt.

Mutta ainahan sitä haaveilla saa.

Eiköhän XM kuuluu siihen kastiin, että hyvin yksilöiden hinnoilla on vakaasti vain yksi suunta? Jotenkin helpompi perustella umpihullua hankintaa jos ennuste tulevan hintakehityksen suhteen on positiivinen.

Oma henkilöhistoria hämärtää harrasteauton valintaa.

XM on joka suhteessa hienompi auto kuin Pösän 605, vaikka teknisesti ne ovat hyvin lähellä toisiaan.

Pösö on harmaavarpunen, josta ei koskaan XM:n veroista klassikkoa tule.

Mut mä olen ajanut 605:llä ne elämäni parhaat vuodet, jolloin mm. tuli tuotua isolla Pösöllä kotiin kaksi tytärtä Kättäriltä.