Tuossa kysellään seuraavalla vuosikymmenellä, siis 40-luvulla syntyneitä, niin sopinee joukkoon tämäkin kysely?

Paljonkohan meikäläisiä on? Sitä kyselee r_a_n_u

Ei tunnu aikamiehiä ilmoittautuvan. Maitopartojen foorumi, selvästi...

Eipä ole uskolliselle BX-pioneerille r_a_n_u:lle ikätovereita ilmoittautunut... Ovat luultavasti siirtyneet varmempiin kulkuneuvoihin

eskere: ...Ovat luultavasti siirtyneet varmempiin kulkuneuvoihin...

r_a_n_u: Varmempiin? Meikäläisellä kohta täyttymässä 38:s vuosi BX kyytiä. Ahkerimpina vuosina yli 80 000 km tarjonnut luotettavaa kyytiä. Mitähän ne varmempaa kyytiä tarjoavat mahtavat olla?

Ikäryhmässä 1930-luvulla syntyneet ovat iältään tänä vuonna vähintään 83-vuotiaita, moni on jo vaihtanut hiippakuntaa.
Jäljellä olevista useat ovat joutuneet luopumaan ajokortista ja autosta fyysisten sairauksien vuoksi ja etenevät rollaattorin sarvissa tai muiden kyydittävinä. Liekö nämä niitä varmempia kulkuneuvoja...

Sinä ranu olet saanut nauttia Bx:n ratissa ajamisen ilosta pitkään, siitä sinulle onnittelut! Toivottavasti vuodet ovat armollisia kohdallasi ja ohjastat BX:iä vielä vuosia. Minulla on kalakaverina 91-vuotias ikämies ja edelleen ajelee autollaan (ei Sitikka) lähes päivittäin joten joidenkin kohdalla ikä on vain numeroita.

Minä tulen perässä reilun vuosikymmenen päässä sinusta ja tietysti toivon että saan itse ohjailla kulkuani ja vauhtiani vielä hyvän aikaa auton ratissa. Hiukan koin luopumisen tuskaa kun raskaamman kaluston ajoluvan annoin pois vuosikymmenen vaihtuessa viime vuonna.

Nöyrä kumarrus pitkänlinjan BX miehille! Vuonna -82 myöhään töissä olleenna SE Mäkisen rekan tullessa oli kyydissä ensimmäinen meille tullut 16 TRS ja vastustamaton kiusaus päästä heti peliä tutkimaan ja koekilvet kiinni. Pitää myöntää, että hetken joutui tutkimaan hallintalaitteita, ennen kotiin ajamista.

Isäni (91 vuotta) kanssa menemme tiistaina poliisilaitokselle, tarkoitus on luopua ajokortista ja hankkia tilalle virallinen henkilöllisyystodistus. Kortin hän hankki 18-vuotiaana ja ajan tavan mukaan kortti ajettiin kuorma-autolla.

- Isoisällänikin oli kuorma-auto ennen sotaa: henkilöautot olivat silloin jotenkin hienostelua, kuorma-autot olivat monipuolisempia. Tuon ajan kuorkit olivat aika pieniä, ei niitä näihin nykyisiin jättiläisiin voi verrata.

Kuorma-autothan saattoivat olla jopa lähes 20 tonnisia ja varmaan isoisälle oli tuttua puukaasu?
Meillä kun on ollut taipumusta aina ökyilyyn, niin isoisä ajeli mummon kanssa 1939 mallin 7 henk. Chryslerillä.

Upea limo, tuo tuon ajan iso Chrysler!

Mun täytyykin kysyä isältäni tuosta puukaasusta! Isänisäni terveys heikkeni nopeasti noihin aikoihin ja luulen, että hän ehti myydä auton pois ennen kuin puukaasusta tuli välttämättömyys. Jokseenkin näin sen on täytynyt olla: jos autoa ei olisi myyty pois ajoissa niin se olisi varmaankin takavarikoitu sotahommiin. Isänisäni kuoli 1942.

Äidinisäni perusti noihin samoihin aikoihin pienen pilketehtaan ja toimitti pilkkeitä muistaakseni Sukulalle, joka oli siis jo tuolloin kohtuullisen kokoinen liikennöitsijä.

Vielä ei ole muuten polttoaineen hinta noussut sille tasolle, että häkäpöntöt kaupaksi kävisivät!

Pitäisi mieluumminkin hankkia ladattava auto ja viritellä häkäkaasulla käyvä aggregaatti sitä lataamaan. Tosin kalliiksi se käy sekin nykyisellä puun hinnalla. Tosin talvellahan sitä aggregaattia voisi käyttää jotenkin talon lämmitykseen.

Mullakin riippuvuus sähköstä on sitä luokkaa, että aggregaatin ostamista olen aina välillä harkinnut.

Vantaalla sähköverkko on kuitenkin todella luotettava, ja siksi oma aggre tuntuu hätävarjelun liioittelulta.

Mut silti, eihän sitä ole mies eikä mikään, jos ei ole omaa aggregaattia...