Olisko ollut Fiatin Fire 1000-moottori mikä edusti sellaista uudenlaista moottorien konstruktiota, ajalle tyypillistä osien lukumäärän minimointia? Olen kulkenut varsin monen vannoutuneen merkkiharrastajan pajassa näkemässä ja kuuntelemassa monista merkkikohtaisista vuosimallimuutoksista, vaikeuksista saada rakkineet kokoon uuvuttavien, jalostuttavien, karatekidmäisen zenisti hoidettujen vaikeamerkkisen auton laiton lobotomisten vitutusten jälkeen. Kertomuksia osien löytymisiä milloin mistäkin saaresta; Iso-Britanniasta, Kemiöstä tai Kuubasta. Sitä pohtiessa ollaan päästy kohtuullisen vähällä. PSA:n osat ja ratkaisut käy toisiinsa eikä vuosikymmenen vaihtuminen, saatikka kevään kääntyminen syksyksi vaihda vesipumpun pyörimissuuntaa tai laturin paikkaa tehtaan suunnittelupöydän suurimman neron näytöllä. "V...u, ranskalaiseen en koskisi...!" No, tuota, oletko joskus ajatellut vaihtaa kalkkunan oikeeseen naiseen....? Eihän se kyyti meillä ole yhtä hurjaa, mutta jotain ihmisläheisempää on 406:n konepellin alla verrattuna vaikka D11 Audiin.

Tuohon kaikki käy kaikkeen. Vaimo. Mainio tapaus kaikin puolin. Mennään vaatekauppaan ja voi kauhistus, kokomerkintä vaatteessa näyttää lihoamista tapahtuneen tusinan naulan verran. Eipä hätäillä! Kiinalainen ompelutehdas on ollut Touloisen autotehtaan Jan-Lucin ja Nadirin linjoilla; Sanotaan pomolle, että me pannan kaikkiin lohkoihin kaikki reijät, ei tartte ylitöinä koneistaa Ruotsiin tilattujen autojen lohkoja. Ruotsiin näet (kuulemma, siis paino sanalla kuulemma) joudutaan laittamaan isompi laturi, kun perseenlämmittimiä on on kolme takapenkilläkin ja huurteenpoisto kolme varttia päällä aina kun pysäköidään pimeään aikaan. Onko muka totta? 900 Saabissa oli laturinhihnoja tasan kaksi, ei siis syytä epäillä?

Niin, siis se mainio tapaus. No, hän lopulta suostuu sovittamaan oikean kokoista vaatetta välittämättä onko se 38 vai 44. Kun on hyvä ja istuu nätisti, mikä kaikin puolin tämän mainion ihmisen päällä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Kiinalaiset, nuo avaruudessa kiitävän sinisen pallomme pikku muura-muura-haiset, ovat keksineet ommella ja ommella ja ommella ja lopuksi, kun tilaus tulee, surauttaa tilausten mukaiset kokoa ilmoittavat lipareet nuttuihin, isoja numeroita oikeapuoleisesta kasasta otettuihin ja pienemmät numerot vasemmanpuoleisesta pinosta kaadettuihin. Mitäs tähän sanotte, Jan-Luc ja Nadir? Eikö ookin kekseliäitä? Tikkaavat kahta kokoa, isoa ja pientä. Teilläkin painettiin vuosituhannen alussa itäsiiven taajahyllyn hämärään kajoon vain kahta kokoa, TU3 ja TU5 !

Kurkkasin Kiovan sitikkamiesten tohuja, Hiljaista viime aikoina. Firma "Fetus" liimailee äänieristeitä ja koristepanelointeja ja ompelee nahkasiustuksia. Silmään pisti teksti Xsaran taka-akselin kitinästä; "Kuten tiedämme, monet taka-akselinsa kanssa tuskailevat tekevät ns. viimeisen voitelun hitsauskoneella. Auton takasillan kumeiksi vaihdetaan paksut Kamaz:in korinalustyynyt ja hitsataan takakynkät jäykiksi oikeaan korkeuteen. Ajomukavuudesta ei voi puhua, mutta auto lakkaa kiemurtelemasta välittömästi...

Linkissä hiljaisemmaksi liimailtu Citroën C4.

https://fetus.kiev.ua/photo/noise/citroen_c4

Jännitys kohoaa. UPS toimitti puolalaisen firman korjaaman taka-akselin Xsaraan, toimitus kotiin olisi huomenna, Liuttu kuljettaa ovelle. Oli varmaan ihan hyvä ratkaisu, ulkona alkaa olla kylmä ja kohta pimeäkin. Xsaran takapää parkuu jo aikalailla, jousto on melko sporttista. Kun ja jos projekti tässä pääsee alkuun, nakkan muutamat kuvat vaihtotyöstä ja kaikkein mielenkiintoisimmat on ne avatut kynkän laakerit, onko neulaholkit puhki vai ei?

Kuten tarkkavaiset lukijat on huomanneet, myös kotimaista Xsaran taka-akselitarjontaa on "myydään" -osiossa. Näin pääsi käymään, minulle tulee vain se keskeinen osa jousineen ilman korinpuoleisia kannakkeita.

Valmiiksi teinimallia oleva takapää, etujousista vaan vähän pois kanssa..

Putkivuoto on päivän sana. Darlingon kabiinissa on makea mahorkkaminen haju, kuin Narvan taksiaseman ajurinkopissa marraskuisena aamuyönä 1987. Tulee pikkasen hikikin, kun salonkiin painaa saunaneteisen malliin nihkeetä hönkää. Lämppärin vuoto on mitä todennäköisemmin ollut juurisyy, miksi kone kilahti edellisellä omistajalla. Siinä välivaiheena on ollut sen paisarin korkin tiivisteen siirtyminen (sabotaasia?) pois paikaltaan kierteen loppupäästä suoraan korkin kannen alapuolelle. Mihin se ei kuulu. Ellei ole myymässä pahvivikaista autoa. Nestettä vajuu Birkaland-Nyland välillä n. desin verran, joten parissa kuukaudessa ihan kauppareissujakin ajamalla sai näköjään edellinen omistaja kansipahvin mukavasti kuivaksi.

Kun ei nyt heittäisi koville pakkasille. Berlingoa oon alustavasti purkanut kojelaudan poistoa varten. Koneessa on pelkkää vettä, jonka tiedetään olevan hyvin jäätyvää ja kohtuullisen ruostuttavaa. Ei kerkee. Katotaan nyt.

Erittäin jännittävää ... sanoisi YLE:n selostaja kyykän olympialaisten varsin verkkaisessa väliottelussa. Kohta on tämän talouden varallisuusluettelon TU3JP-moottorivarallisuus 3,5. Yksi Darlingossa, yksi pressun alla pihalla, irtokansi 206CC:stä varastokopissa. Missä se yksi? Pirkanmaan pääkaupungissa, Tampesterissa. Haetaan se Hänen kanssa iltasella. Ai kenen? No, sen mainion tapauksen, joka sanoi jo parikymmentä vuotta sitten, "ettei tähän taloon tule enää yhtään Saabia". Eikö ollutkin hyvin sanottu?

Pistän lähiaikoina kuvia uudesta hankinnasta. Sillävälin voitte päästä mun viimeyön märkään kuvamaailmaan tästä;
https://www.youtube.com/watch?v=b9igLCNkNco

Tommone! 134tkm, TU3JP bensa 1,4 manuaali, 2008, ilmastoinnin kaasut melkein kaikki karanneet. Tämän kun ajoin kotiin alkoi kaduttaa moni asia. Xsara, Berlingo ja varsinkin se Expert-vainaa. Haloo? Eikö ihminen koskaan opi? 2% väestöllä oli ollut korona 2021 lopussa. Kuinka monella on PSA pihalla? Nii...siis mitä...? Pikkasen ajatus karkasi, mutta sitä vaan, että olis taas totellu Häntä kuin labbis, että osta kerrankin ehjä ja yli tonnin auto. Ai koska muka? Sillon kesällä, kun mä lesosoin teillekin, rakkaat ystävät, niistä huippuostoksista.

Ootteko muuten, toverit, nähneet kun koira kiehnää jonkun paskassa selällään? Nyt on sellanen olo. Ruoskii itteään ja kiehnää täsä keskeneräisten ranskisten kuopassa. Otin pientä lohtua netistä. Tehkää tekin niin;

https://www.tiktok.com/@mb_mononen/vide ... 8186114310

Ei perse! Kaksi autoa kilahti puolen tunnin sisään. Klaara, safarimallinen espanjantuonti-kia oireili starttimoottoriaan jo vuoden verran ja nyt otettiin eka mäkistartti. Kierrätyskeskusen pihassa, paljon pahempaa nähneen yleisön silmäillessä ylähuuli tiukkana, lähteekö. Lähti. Eikun auto vaihtoon kotipihalla ja junalle nöösipoikaa vastaan. Heitän samalla jätepaperit kaupalle keräysastiaan, maailma pelastuu.

Darlingo ei kiihdy, ei rullaa, nyt on jokin isompi vika. Ei kestä heittää kakkosta silmään. Eikun kioskin pihaan parkkiin. Vikaa on jarruissa, perä nousee pakittaessa ihan pystyyn, eikä auto muutenkaan halua liikkua. Mikä helvetti sitä nyt vaivaa? Yöllä oli pakkasta, Patonki tiesi takajarrukenkien kitkapintojen irtoamisesta. Ei Hayneskään osannut sanoa mitään - vihjaisi vaan pääsylinterin vikaan. Savottaa tiedossa, ei tarttis juuri nyt, kun toinenkin auto tilttas juuri. Nyt oli rankasti mysteeri jarruvika, ihan uusi kuvio.

Selvis. En kerro kenellekään, mikä jarruja vaivas. Ite oot! Ei tartte nimitellä...

Vanhassa vara parempi. Kaikki vanha korjataan. Kukaan ei oo seppä syntyessään. Kolmas kerta toden sanoo. Olis mulla muutama ihan tuorekin, pari tuntia vanha, muttei painokelpoinen v...un viisaus. Berlingon lämppärin kenno vaihtui kolmen tunnin äpöstelyn jälkeen. Työ olisi sujunut kahteen pekkaan yli tuntia nopeammin, eikä olis tullut taktisia halkeamia. Mitä ne on? Ne on merkitty keltaisella. Niitä pääs paukahtelemaan, kun ei oo kuin kaksi kättä; haban joutuu säätämään vastaamaan neljää kättä, kahta ukkoa, mikä tässä työssä olisi oikea hoitajamitoitus. Ehdottomasti näin. Tarvitaan hiljaista tietoa ja itsehillintää, päälle käyvän ahdistavaa tilannetajua rajaavaa aivosumua, muutama torx-ruuvari ja 10/13 hylsyt. Lisäksi, ottakaa ratti irti aluksi, siinä on oma tunteroinen työtä tarjolla, ellei sitä ole ennen tehnyt. Ensin nettiin katselelemaan portugalilaista seppää ja sitten tiukkaa ratin kääntöä turvatyynyn hakasten avaamiseksi pienellä talttapääruuvarilla.

Rakkaat lukijat! Homma on isohko eikä sovi talvella ulkona tehtäväksi. Siihen on hyvä varata koko päivä, oikotietä ei ole ja joku apulainen kojelaudan nosteluun pois ja takaisin paikalleen olisi hyvä. Ihan sellainen pitkätukka kitaristikin, kun toi nöösipoka, sellainenkin käy. Jos vain kölvi olis huudeilla, mutta ei. Se olis saanut tehdä hienon urotyön aukomalla parikymmentä M6 mutteria konehuoneen puolelta. Työ nimittäin edellyttää kaiken muun jeremiaadin lisäksi tuulilasin pyyhkijämekanismin irroittamista ja saman verran T20 torxien avaamista salongin puolelta. Yhtään ruuvia tai mutteria ei saa jäädä huomaammatta. Vähän niinkuin keräisi naapurilta lainattua, sen isänpäivälahjaksi saatua tuhatosaisen työkalusalkun osasia lattialta - kaikki on kerättävä ja kun kaikki on koloissaan, alkaa taas veri kiertää muullakin kuin otsalohkossa.

Uusi kenno meni kerralla paikalleen, mutta kojelauta on menossa takaisin kiinni jo kolmatta kertaa. Ensimmäisellä ei puhallin enää pelannut. Toisella luulin hukanneeni yhden rattiviiksien johdoista. Jatkuu huomenna. Nice. Ai millaiset fiilikset? No ...

Pitää käydä sytyttämässä kynttilä pihalle;

"Up go the flaps, down go the wheels
I hope you got your heat turned on baby
I hope they finally fixed your automobile
I hope it's better when we meet again baby"

RIP Dan McCafferty

Mitä meinaatte tehdä ensi kesänä? Kesällä, siis kenties ensi kesänä, näille hiluille pitäis löytää paikka Berlingon kojelaudan sisällä. Ehei, ei oikein inspiroi. Saattaapi olla, että ensi suvena alkaa se-sitten-joskus. Pitkään ja hartaasti toivottu aika, kun kiiltävän rasvaisisssa näpeissä olevassa muovipullossa ei lue Swarfega, vaan Coop, Euroshopper, Rainbow, Pirkka ja mitaniitänyt oli. Nääs kato sen kerran kun arinalle eksyy oikein isommanpuoleinen kuolleen elukan takatukivarsi, ruikin sen kiiltäväksi, sanotaan vaikka vallan Poppamiehellä!

Juurikin eilen - kuinka ollakaan - tuli kansainvälisten polttopisteiden akseli ruuvatuksi kulkemaan myös Southwest Birkalandin kautta. Juurikin täällä kiinnitettiin kansainvälisesti hotspottien maiden teollisuustuotteita ottamaan vastaan kylmenevät, kohta Siperian hyytävän henkäyksen ja Atlantin lumi-infernojen kurittamat Väyläviraston tiet. Venäläiset kumit sai kaverikseen taiwanilaiset kapselit ja korealainen katuohjus puolalaiset zimowa oponat. Saa nähdä, kenellä suuntimat edelleen säilyy ja kenellä ei, päivän suurin kysymys maailmalla.

Millä me sitten ajetaan, jos ei oo muuta kuin ISKO:t eikä niitäkään liikene just tälle kaudelle enää ... ei nuita ennee suapi, ku eiouu hyvvee runkua, eijouu gummia mualimala piälle paistoo...

Koleikko. Mikä sana! Kuin viidakko tai heinikko, mutta sanasta kolea ... koleikko. Kattoin uutisia varrotessani jotain oopperan filmatisointia ja sieltä se sana putkahti. Ylävitoseni ohjelman kääntäjälle. Koleikko, hyytävän hieno sana!

Mun sitkeästi nousevan pajukon ympäröimä sitruunaniittyni, suurten haaveiden ja pitkien ajomatkojen päässä odottavien utopioiden kiitorata! Vuosien satossa, viriävässä, hennossa iltauulessa vuoroin tanssivat hyttyset, päivänkorennot, putoavat pajunlehdet ja lumihiutaleet, kuin autoja kaikelta pahalta suojelleet keijut nousisivat siivilleen käydäkseen yöpuulle isoon raitaan puutarhan puolella. Se on monen ranskalaisen autonkuvatuksen viimeinen vuode, kun vielä kerran ne on hellästi käännetty kyljellen ja pulttimopo on laulanut katkeran joikunsa ennen tukkikauhan lopullista syleilyä.

Nyt siitä haaveiden kultalehdosta tuli tässä C3:n vikailmoitusinsidentissä - hyinen koleikko. Kuten Lesya Ukrainka kirjoittaa edellisen, miljoonan ukrainalaisen surmanneen Venäjän sorron ajan runossaan; "Jäisen lumen ylle laskeutuu hyinen, harmaa sumu, kuin kuolema kulkisi peltojen yli". Että osaakin kuvata mun nykyisen perkeleen pihakoleikon maisemaa! Että mitä, mitä nyt taas on tapahtunut? Miten helvetissä tämä nyt liittyy autoharrastukseen?

Malttia! Tää on vaatinut paljon malttia. Antakaas kun kerron. Ostettiin se pienen pientä kateuttakin herännyt C3 Tampesterista. Todella asialliselta ja luottamusta herättävältä perheeltä. Erinomaiset kaupat, kaikki piti - hintakin - mikä sekin vaikutti ryhdikkäältä vedolta. Eipä aikaakan, kun auto alkoi piippailla ja kirjoitella vikalimoituksia kojelautaan. No niin, liian hyvää ollakseen totta? Nytkö mää sen taas tein? Molemmat kengänpohjat ja kädet lompakkoa myöden paskassako? Tietenkin, kun olin sen jo vienyt likalle ajoon. Lamppu sitä tai lamppu tätä vika, vika ja vika. Piip - vikailmoitus, käännös vasempaan; piip - uusi vikailmoitus. Ratissa nuori äiti ja kyydissä pieni lapsi, aivan kauheeta, ihan hirveetä, jos nyt jotain vaikka tapahtuu? Mitä pitää tehdä, voiko autolla edes ajaa? Mitä mä siihen voin sanoa? Kattelin Patongin muutaman BSI-jutun ja alkoi rinki persessä kylmetä. Entä jos se on jokin keskustietokoneen piirilevyn alkava vika ja mä en ainakaan etänä saa siihen mitään apuja, korkeintaan vaihtaa puheenaihetta, jos likka soittaa uusista vikailmoituksista. WhatsApp on kätevä - saa yöunet toiselta muutamalla kojelaudan kuvalla ja viidellä rivillä tekstiä. Ei helvetti, nyt on piru merrassa, mitä mää nyt teen? Joku tarhassa oli neuvonut likkaa lapsia noudettaessa, että vikkurele siellä on rikki tai vielä pahempaa kun se tollasta kaikkea tekee, "ai että vikailmoituksia, se on jo vakavampi juttu..."

Eikä tässä vielä kaikki. Mitä mä olen mennyt tekemään? Ostanut taas parin tonnin paskan? Pala kurkussa muistelin yhden likoistani kertoneen juurikin tänä syksynä, kuinka piti aina pelätä isän automatkoja. Aina jokin oli pielessä, aina pidettiin jostain rautalangasta tai narusta kiinni tai lämmitystä täysillä kesäkuumalla. Tai jätettiin jokin pysähdys tekemättä, kun ei ollut ihan varmaa, jatkuisiko matka siitä eteenpäin. Nyt mä olin vetänyt taas yhden jälkikasvustani samaan jorpakkoon, missä olen viettänyt kohta puoli vuosisataa oppimatta mitään, minkä naistenlehtien ihmissuhdepalstat nostavat tärkeäksi pyrkiä oppimaan. "Eikö sitä vois viedä huoltoon?" Ei. Ei ne edes kysyneet tosissaan, toi oli vaan sellainen vastuunvapauslauseke, että "mä nyt ainakin olin sanonut että huoltoon..." Jos vaikka pyörät alkaa irtoilla, kun vikailmoituksia vaan tulee.

Se oli se takavalon pistoke, josta jo postasin tekniikka-osioon. Pikkujuttu. Pikkujuttu! Mä olin ihan romuna, kun kaikki perheen naiset hyperventiloi ja koko internetin viisaimmat ulkomaalaiset pommitti rikkinäisillä BSI:llä ja ECU:illa kaksi viikkoa. Leuka rinnassa raahauduin sinne autotalliin ja meinasin tehdä pitkän kaavan mukaan - ensin takavalot yhtenä päivänä, seuraavalla kerralla sitten etuvalot, sivuvilkut ja jos ei auta, koko päiväksi kaivamaan konehuoneesta ja kojelaudan sisältä kaikia liittimiä ja releitä.

Eli nou hätä. Turhaan ressasin. Aika turhaan jouduitte lukemaan tämän. Tuli mieleen vieä yksi juttu. Yksi tuttu tuli käymään parin vuoden tauon jälkeen ja näki mut ja mun naapurin. Ollaan lihottu aika rivakasti viime aikoina. Tää tuttava pani asian merkille ja kysy, "onko teidän taloyhtiön vedessä jotain...?" Paan tämän ihmismielen synkeän harharetkeni veden syyksi. Pakko olla. Taloyhtiön vedessä on jotain, kun tollanen pikku pistokevika vie ihmisen sielunmaiseman vaihtamaan diaa Champ's Elyseeltä Pirkanmaalaiselle koleikolle. Näin se on. Pakko olla.

Näin ei pitänyt käydä. En puhu vaaleista tai voorttumin bonareista. Kyseessä oli tämä minun sininen Berlingo. Sen kytkilevy alkoi täristää tyhjäkäynnillä. Insidentin hikiset, kauhun täyttämät hetket on kirjattu tekniikka-osioon. Mutta asiaan; Lopetin ajamiset siihen ja aloin vaipua epätoivoon, minkä osaan yhä nopeammin ja yhä syvemmälle. Kaikki oli niin hienosti, kesä tulossa, kerrankin auto, missä ruoste ei näy päällepäin, ei jäta lammikoita parkkikselle, kaikki renkaat samanmerkkisiä ja - uusia! Penkit on pesty tekstiilipesurilla, lämmittimen kenno vaihdettu, ilmanvaihtokanavat pesty, turvavyöt ei piirrä valkoiseen kauluspaitaan ... täydellistä!

Jäi tämä kytkininsidentti kalvamaan mieltä. Juuri opittu huoleton yvesmontandmainen käynti parkkipaikalle ja juuri oikean kantomatkan päästä salaa taskun sisällä todella coolisti painettu kakeavain, kaikki nämä marseillelaismiekkosen elkeet - turhaanko niitä omaksuin? Kaiken tämän vahvasti ylöspain suuntautuneen keskieuroopaalaisen automaailman tasohyppelyn ja alkuperäisvaraosien käytön jälkeen palataan taas lähtöruutuun? Opiskelija-asuntolan pihalle hokemaan vittuperkeleitä ysikutosen kajakkikaksikon virranjakaja kädessä? Ettäkö taas, hinausköysi kiinni ... ja kaikki naapurit juuri sillä siunatulla hetkellä tuo kuin tuokin biojätteensä keräysastiaan, voidakseen heittää kiistellyt kiiwinkuoret ja jotain kommenttia parhaista ranskalaisista nakkikioskilla? Kattelin sielu repaleina lumesta vapautunutta parkkipaikkaa, muistelin peipohjalaisten paalikyytien ajolinjoja, kun ne toissakesänäkin sahasi lavettia sopivaan kohtaan roskakatoksen ja naapurin peräkärryn väliin. Vetäsin henkeä, katsoin tarmokkaasti autoani ja keksin soittaa terapiapuhelun mun hyvälle kamulle-autotietäjälle. Tiisseli-mersumiehelle. Se kuunteli oireet ja kesti hetken, kuului huokaus ja varsin pehmeellä äänellä se koitti vetää; " Kuinka tärkee se Berlingo on sulle...?"

Avaudun hieman lisää, kun kanssaeläjiä, vertaistukea empaattisesti antavia patonkilaisia, auliita kokemusasiantuntijoita ja ranskalaisia ymmärtäviä harrastajatovereita me ollaan. Miksi jokin tytinä veisi jonkun meistä miettimään ajokortin polttamista ja pyörittämään mielessään autoelämänsä kuvanauhaa alusta loppuun kuin viimeisiään vetelevä kolmospedin potilas? Varsinkin metallialan rouhimaa meikäläistä, ääripää tosimies kuin vaikka Herra 47, joka vaan "pokailee friiduja, pimatsuja ja kottaraisia". Ruuhkavuosien perhe-elämä täynnä rankkaa autoraastoa, kohta viisikymmentä vuotta ranskalaista manikyyriä; naisilla valkoinen nauha kynnen päällä, miehillä luonnollisesti päinvastoin: musta ja alla.

Ja nyt se korttitaloko romahti? Munat yhdessä korissa, kuin kolmivuotiaalla pääsiäisaamuna? Olin nääs mennyt asioiden edelle ja alkanut viedä käytettyjä autonosia kierrätyslavoille. Kytkin! Ristus! Sekin meni, paitsi levy. Mutta sekin meni. Melkein. Meillä on halpaakin halvempi jalkalamppu, josta jalkalautasen kipsinen sisus on murentunut. Se on varronnut korjausta jo vuoden, kolmekin ja nyt se seisoi taas olohuoneen nurkassa, kiitos Berlingon. Tilanne alkoi muuttua äärimmäisen haastavaksi, kun päätin valmistautua kytkinlevyn vaihtoon. "Missä meidän jalkalamppu on, juurihan se saatiin takaisin tuohon...?"

Kakka. kaverit vittuilee. Ne on koko alkuvuoden vetäneet Sandelsia ja nyt alkaa henkiset makuuhaavat juilimaan. Tarttis päästä baanalle ja alottaa taas joku häiriintynyt projekti. "Lähetään pohjoseen, sieltä on lumi sulanut". Puolankaan? Ei, Kajaanista on vielä pikkasen. Minä, mitä minä siellä teen? Minä, jolle kehä III:n sisälle rullaaminen saa tuntemaan henkäyksen äidin sylin lämpöä, olkapäät laskeutuvat ja kotiseuturakkauden hehku syttyy sieluun. Kajaani? Siellähän kuusetkin on sellasia kynttilänohuita ja asfaltti vaaleanharmaata, polaarisen ilmakehän päästäessä kaiken UV-säteilyn suoraan vaivaiskoivujen ja tundrakatajien kitulehvästöjen läpi suodattamattomana? Laittakaa harppi Euroopan kartalle ja pyöräyttäkää; Kajaania kauempana ei ole varmaankaan kuin Pariisi ja Lontoo, sitäpaitsi maan profiili nousee siihen suuntaan, kulutusmittarin lukema alkaa vilkkua jo Kuopion jälkeen? "Check consumption" ... "Economy mode recommended".

"Ai niin, sullahan on toi avioliitto kesken ... nössö..." Sisäpiirin huumoria. Sitä on saatu kuulla livenä ja lukea otteita iltapäivälehdestä. Tässä tää dilemma nyt alkaa levitä eteen kuin Haapiksen Taunuksen bensatankin sisältö, kun siltä unohtu se säiliön etureunaa kannatellut kannatinpukki alle ja laskettiin auto alas. Vesalan Pommarin pajassa Kontulassa. Vieressä rivi muita kinereitä ja rälläkkä lauloi. Siinä hetken jätkien kanssa vahdettiin jalkaa aika koomisesti, pistetäänkö juosten vai mitä tehdään? Sama tässä kainuuhaasteessa. Olis otettava jyrkästi kantaa suuntaan tai toiseen, lähteäkö reissuun vai jäiskö kiltisti nakuttaan Hänelle luvatun roskakatoksen kasaan? Kyllä mää aloin taipua kotiin jäämiseen, noista reissuista ei kaikki aina selviä takaisin. Selviä, se on nykyään pikkasen isommin tapetilla. Aiemmin Karjalaisen "Kolme Cowboytä" kuvas reissujen sudenkuoppia. Sudenkuoppia.... tai, voiko nyt silkinpehmeää ihoa ja viatonta katsetta kutsua millään susi-liitteellä. Helvetin hyvästä nahasta ja tosi sileiksi ne siellä Kainuun korpikylissä osas tyttölapset värkätä maailmaan. Tämä siis kauan, kauan sitten.

Olis siellä kuulemma kovia vehkeitä. "Kato, mälli päälle ja lakua torvesta kunnon jerkkuna ... alas pikatietä etelään, saatana!" Pistän teille ihailijakuvan ihanasta mällistä. Neliveto. Kuulemma harvinainen.

Se huutokaupan helmavammainen peukotti lähti tulille. Kai se on loogisinta tarinoida tämäkin peukottihistoria tänne jatkoksi. Olin nääs vaan sponsorin ja osien hakijan roolissa, ventiilivälykset säädettiin ohuemmilla säätöpaloilla, vaihdettiin öljyt ja hihnat. Kaikki tori-fi löydöt ko. koneeseen pistettiin, välikannen ja kopan tiivisteet, stefat, rullat, jäähdyttäjän korkki ... jos homma etenee omissa nurkissa katsatuksen jälkeen, vielä laatikon öljyt ja jarrunesteet, jarrut ja ohjaamon sisustus.

Lumien sulettua kirosivat ranskalaiset autot alimpaan manalaan - ei pauketta, ei savua, ei kertakaikkiaan mitään. Ratkaiseva työkalu oli pieni vasara. Pumpun sisällä oli ilmeisesti jokin paineventtiili tai sen kaltainen jumissa ja naputtelemalla pumppua alkoi suutin toisensa jälkeen ruiskuttaa.

Äiteet tuli onnitelluksi ja eikun sitruunalehtoon. Kuunneltiin kurkia, rastaita ja Peukotin kehräävää konetta. Ai että! Otettiin neuvoa antavat kaffeet. Askelmerkit olisi nämä; a. Leimalle vikalistaa hakemaan ja tuomiota, onko korjattavissa semi-ankaralla vaivalla. b. hitsaajan pajalle hinta-arvioon - tai - c. myyntiin vikalistalla. Parisataa tuhatta kelannut, nyt oikein nätisti käyvä DW8 1,9 vapaastihengittävä, hyvä tuulilasi, uudet takavalot paketissa ja Klokkerholmin helmat mukaan. Ei olis kovin pitkässä narussa haaveiden täyttymys, jossei vaikka ruoste sittenkään olis kaivertanut välilyöntiä poikkipalkit - yhdyssanaan.