Silloin tällöin tulee rakenneltua itse työkalu erikoiskohteeseen. Vaikkapa alapallonivelen irtiruuvaukseen. Ongelman saattaa aiheuttaa lujuuden tai kovuuden riittämättömyys. Rakenneteräkset kun tunnetusti ovat pehmeitä, verrattuna työkaluteräkseen. En ole koskaan noita karkaissut, koska en ole hankkinut kaasuhitsausvälineitä.

Vaan onhan minulla nestekaasupulloja, ja polttimia. Onnistuuko karkaiseminen nestekaasulla? Pitääko saada kappale kirkkaan punahehkuiseksi, vai riittääkö himmeä hehku? Missä tapauksessa kannattaa kastaa öljyyn, eli hiilletyskarkaisu? Milloin riittää veteen upotus? Kelpaako käytetty moottoriöljy karkaisuun? Uusi moottoriöljy, vai joku erikoisöljy?

Kertokaa kokemuksistanne.

Rakenneteräs ei sellaisenaan karkene, mutta monet seosteräkset kyllä. Jos et pelkkää pintaa karkaise niin koko kappale pitäisi saada jonnekin 850-900C lämpötilaan, eli väriltään se vastaa vaaleaa oranssia. Sammutus ratkaisee mihin tilaan kiderakenne jää. Öljyyn tai polymeeriseoksiin sammutus on "pehmeämpi" ja veteen tai peräti suolaveteen sammutus "kovempi" tapa. Kaikki kappaleet ja teräkset eivät kestä veteen sammutusta vaan halkeavat. Sammutuksen jälkeen pitäisi vielä tehdä päästöhehkutus 200-400C lämpötilassa. Aiheesta on kirjoitettu paljon, kannattaa tutustua

Jos kerrot mitä haluat saadaa aikaan, lujaa vipua, vetotankoa, puristavaa ruuvia tms. olisi vastaus helpommin annettavissa. Ajatus kaasupolttimella lämmittämisestä ja värin...siis hehkun perusteella eri lämpötilojen arviointi, nuo kaikki öjy- ja vesipönttöineen on ihan toimivia keinoja kun tietää tarkalleen materiaalin seostuksen, on jonkun nikaleen samaa tavaraa käsitellyt noilla kotikonsteilla ja saanut jonkin verran kokemusta kuinka homma onnistui.

Saan asiantuntijalta käytännön neuvoja jos avaat projektia hieman enemmän. Itse olen säästänyt polkupyörien akseleita ja moottorien kansipultteja ja alustan 12.9 -tavaraa juurikin pahan paikan varalle. Fe37 ja puuiloteräs on ihan räkää, kun sitikassa on taas sen uudemman kerran osa jumissa. Olen hengessä mukana!

Pari kappaletta on mielessä, joissa karkaisua voisi kokeilla. C5X7 etutuennan yläpalloniveltä en saanut irti, vaikka tein siihen hammasholkkityökalun, lämpöjohtoputkesta. Siis hitsattavaa patarautaa, hampaat eivät kestä vääntöä. Tuollaisen työkalun toki voi tilata vaikka varaosa24:stä parin kympin hintaan, mutta... Aina on kiva kokeilla, ja jos tuon omatekoisen avausholkin saisi jotenkin kestämään, niin sitten vois paukutella henkseleitä, kun kavereille esittelee.

Toinen on 3,5mm hydrauliputken klunssityökalu, jota rakentelin joskus 5-7 vuotta sitten. Siihen pitäisi saada putkenpidinosan hammastukseen pintakovuutta niin, ettei putki pääse liukumaan ulospäin klunssia tyssätessä. Muutaman putkenpään tein onnistuneesti, mutta sitten hammastus pyöristyi pehmeässä rakenneteräksessä.

Tuo oli hyvä tieto hehkun väristä, että vaalean oranssinen vastaa n. 900C lämpötilaa.

Nestekaasutoho riittää mainiosti, palovillasta/tulitiilistä voi tehdä pesää suojaamaan tuulelta tms. varmaan youtubesta löytyy videoita, joissa seppä takoo ja karkaisee puukkoja (yleensä tosin yleensä hiilellä ahjossa). Mutta tosimies tekee tietysti ensin ahjon vanhasta jarrulevystä ja mamman hiustenkuivaajasta (mä varmaan laittaisin puhaltimen tietokonetuulettimista) Koksia/kivihiiltä/antrasiittiakaan ei välttämättä tarvita vaan voi laittaa pellettiä tai puuta, kestää vaan hetken että liekit/palo sammuu...
https://www.youtube.com/watch?v=KfdBkQD6ACY

Kaikki teräs ei karkene yhtä hyvin, tarvitsee olla riittävä hiilipitoisuus (0,8 % on maksimikovuuteen tarvittava), esim tuo "musta putki" on kyllä hiiliterästä eikä rautaa, mutta hiilipitoisuus on kovin alhainen, eli ei ehkä karkene kovin paljon, mutta kokeilemalla se selviää kuinka kovaa tulee. Puhdas rauta ei karkene ollenkaan. (kidehilaan austeniittista rautaa jäähdyttäessä jäävät hiiliatomit johtavat jännitystilaan ja kovuuteen)

Neste vaikuttaa jäähtymisen nopeuteen, perussäänto mitä nopeammin, sitä kovempaa, mutta myös hauraampaa, eli karkaisun jälkeen pitäisi normaalisti tehdä päästö, lämmitetään uudelleen mutta voin jonnekin 300 C huitteille, eli uunikin voisi toimia siinä. Tuo vähentää haurautta, ettei katkea/halkea. Tuossakin voi tutkailla väristä lämpötilaa, mutta se ei ole hehkun väri, vaan pinta täytyy hioa kiiltäväksi ja sen väri muuttuu (ihan pysyvästikin, eli kun ottaa pois lämmöstä väri jää, mutta ei mikään kovin kulutusta kestävä väri). Jos lämmittää liikaa häviää kovuus ja joutuu aloittamaan alusta.

Mutta ihan arvoitus miten tuntemattomasta materiaalista tehty osa käyttäytyy karkaistaessa, eli tuleeko liian haurasta jos karkaisee veteen eikä päästä. Kovuuteen on olemassa testiviiloja (G: hardness test file), hifistit karkaisee puukon tiettyyn kovuuteen ja päästää sen jälkeen toiseen, itse en ole takonut ikinä puukkoja ja karkaisukokeiluistakin lienee jo vuosikymmeniä (toisinpäin tulee kyllä tehtyä useinkin, löijäystä , eli kuparitiivisteitä voi taas toholla hehkuttaa kuumaksi ja tiputtaa vesiastiaan, ja niistäpä tulee silloin taas pehmeitä). Sukulaisen lapsi opiskeli sepäksi ja yllättävän hauskoja moderneja esineitäkin teki, mutta olkapää ei tainnut kestää takomista.

Tuolla lämpötila vs. väri vertailukuvat hehkutuksesta ja päästöstä:
https://tn-opetus.blogspot.com/2013/05/ ... su-ja.html

Hammasholkkihommassa lähtökohtana jokin oikea jättihylsy, pyöränlaakerikooli tai PSA-auton takahaarukan laakeriputki kestäisi paremmin. Katkaisulaikalla pystyy kansipulteista tekemään "hampaita", jotka istuu palloniveleen ja tarraa hylsyyn. Melkoista säätöä, keksijänelämää, eikä sovi ulkona pimeässä ja vesisateessa nyplättäväksi. Kaikenlaisia hampaita saa hiotuksi ja viilatuksi kun on ensin päästänyt materiaalin (maksimikuumaksi ja sitten hidas jäähtyminen) tekee työstön ja karkaisee uudelleen (karkaisu + 1/2 päästö alempaan kovuuteen). Kunnon säätöä, äpöstelyä, lopputuloksena voi syntyä ihan oikeesti pätevä Isännän Pikku Apulainen, mikä pysäyttää purkan paatuneemmankin harrastajakaverin leukapielissä.

Mutta putkikin voi olla kätevä tuon irroituksessa, pitäisi olla inan pienempi ja hitsaa sen suoraan kiinni sinne pallonivelen kiinnipitävään osaan, hitsauksen lämpö auttaa irroittamaan kierteen ruosteita ja pysyy paremmin kiinni kuin hampaiden pito, pienempi ehkö sen takia ettei hitsaa kierreosaa kiinni naarasosaan (joskus irrotin kaakerikoolia reiästä ja osui hitsi vähän sivuun, sai aikaiseksi paljon lisähommaa, mutta muut 5 koolia samasta ruosteisesta osasta irtosivat kyllä mukavasti, tuossa kun hitsi vielä kutistaa osaa), vähän tarkemmalle hitsarille ei putken koollakaan ole väliä:
http://www.mese.fi/forum/viewtopic.php?t=55681&start=39

Mutta totahan ei kysyttykään