Tuttu osti uuden WV 411 ,kun ne tuli markkinoille oliko -80 alkua kulutus matkaajossa 16-18 l. 100km.lle,käytti huollossa monesti vikaa ei löytäneet,olin kerran hänen kyydissä vika selvisi minulle,Hänen ajotyyli oli kiihdytys sataseen löysäys kahdeksaankymppiin taas kiihdytys löysäys,että sillei...

Näinhän se monasti menee että siinä selkänojan ja ratin välissä se suurin syy on.

411 oli valmistuksessa 1968-1974...

Taisi olla kaverilla muistissa joku vapaakytkimellä varustettu auto, kuten kaksitahti-Saab tai Warre?

Itse olen kerran ollut puolitutun kyydissä, jolla tien päällä oikea jalka pumppasi koko ajan edestakaisin. Juuri sen verran, että sai aikaa pientä mutta ärsyttävää nypytystä. Parisataa kilometriä oli aika raskasta istua vieressä...

Kyllä sitä Saabia oli 4-tahtisenakin vapaakytkimellä.

96:ssa oli loppuunsa asti vapaakytkin. Se oli myös ensimmäisissä 99:ssä ns. triumph-koneiset (1,85?) mutta jätettiin sitten - vähin äänin - pois. ei ilm. tahtonut isommissa enää oikein kestää. Eihän se tiettävästi oikein hyvin kestänyt 1,5l V4:sen hurjaa 68 hevosvoimaakaan, jos sen laittoi kiinteälle asennolle l.normaalikytkimen tavoin toimimaan.

Joo.

Se pointtini olikin tuo kaksitahtisuus. Vapaakytkimellä varustetulla kaksitahtiautolla voi ajaa kuin potkulaudalla - kelataan vauhtia ja sitten rullaillaan. Warreenkin on kuulemma saanut ihan miehekkäät kulutuslukemat, kun on tultu vierailevana tähtenä polkemaan. Näin ovat isot pojat kertoneet - mullahan on kaksitahtiöljyä vain moottorisahassa ...

Sama ajotapa sopi mainiosti myös 4-tahtiautolle.

Warrea kyllä voi ajaa ihan siististi. Ja on havaittu levotonnilkkaisen kyydin epämukavuus.

Terve!

Tuota pumppaavaa ajotapaa mainostettiin joskus 70-luvulla taloudelliseksi. Ei vain opikein kaasarikoneissa toiminut, kun kiihdytyspumppu ruikkasi aina kiihdytettäessä ylimääräistä mukaan. Ja kyydissä olo oli mitä ärsyttävintä, jo alle 10v kössin kokemuksella.

Luin juuri menneellä viikolla, että tuo intervalliajotapa olisi taas kovaa valuuttaa taloudellisuusajoissa. Ilmeisesti nykyaikainen ruiskutekniikka ja oikealla syklillä tapahtuva kiihdytys-hiljennys -sykli tuo säästöä. Mene ja tiedä.

Ps. Tuosta VW 411:sta sanottiin aikanaan: "Ison auton tuntua, iso ratti, isot pyörät ja iso bensan kulutus."

kyydissä olo oli mitä ärsyttävintä, jo alle 10v kössin kokemuksella

Minusta taas, alle 10-vuotiaana, oli kovinkin hauskaa, kun isäukko sopivalla pikkutiellä ajeli noin "pumpaten" eli nykivästi kiihdytys/hidastus/kiihdytys. Sitä tehtiin vasiten juuri lapsen huviksi. "Chaplin-ajoksi" isä sitä nimitti, kas kun samantapaista nykivää kohellusta oli meno mykkäfilmeissä olevinaan...

"Hänen ajotyyli oli kiihdytys sataseen löysäys kahdeksaankymppiin taas kiihdytys löysäys,että sillei..."

Olen ollut samanlaisessa kyydissä, silloin syynä oli parkinssonin tauti.

" Ei vain opikein kaasarikoneissa toiminut, kun kiihdytyspumppu ruikkasi aina kiihdytettäessä ylimääräistä mukaan"

Mutta, onhan ruiskukoneessakin kiihdytyspumpputoiminto, se on ohjelmallinen eli toimii käytännössä kuten kiihdytyspumppu.

Toki toki, mutta optimoidumpi.

Tässä taas sotketaan eri asioita keskenään. Ei pumppaavalla ajotavalla ja vapaakytkimellä ole toistensa kanssa mitään tekemistä.

Just. Suoralla tasaisella tiellä on sama onko autossa vapaakytkin tai ei. Tasakaasulla, jos muu liikenne sen sallii. Mutta tavallisella suomalaisella mutkaisella ja osin mäkisellä maantiellä ajellessa vapaakytkin on mainio. Jos olisi mahdollista valita, niin sellaisen ottaisin yhä edelleen.

Kaksitahtivehkeissä käytettiin vapaakytkintä moottorin voitelun takia. Kaksitahtikone kun saa voitelunsa polttoaineen mukana. Ajettaessa pitkää alamäkeä ilman vapaakytkintä moottori kiertäisi isoilla kierroksilla, mutta polttoaineen ja siten voiteluöljyn syöttö olisi lähes nolla. Tätä ongelmaa ei Suomen tasaisessa maastoprofiilissa olisi ilmennyt, mutta Keski- ja Etelä-Euroopassa kylläkin.

Imperfekti kiitos, eikä preesensiä.

Ainakin jo Suzuki RG 125F Gamma vuodelta 1992 työnsi öljypumpulla voitelua koneelle riippuen sekä kierroksista, että kaasun asennosta. Eli myös kovilla kierroksilla, mutta pienellä kaasulla työnnettiin öljyä. Täydellä kaasulla ja täysillä kierroksilla toki enemmän. Osa öljystä tungettiin polttoaine-/ilmaseoksen mukaan ja osa suoraan sylinteriin/männäntapille (sylinterissä ja männässä kohtaavat voiteluaukot).

Noi pisaralla pisimmälle -kisat voitetaan juuri tuommoisella "pumppaavalla" ajolla. Tosin sillä erotuksella, että ne kiihdyttää mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella, sammuttaa moottorin ja rullaa niin pirun pitkälle... mutta niissä ajokeissa on nuo ajovastukset vähän eri luokkaa kuin henkilöautoissa, eikä tommonen toimis muutenkaan liikenteen seassa.

Ei toimis ei, mutta esimerkiksi Karigasniemeltä Kaamaseen ajaessa toimii... tie on suoraa ja liikennettä vähän... ei nyt yllytetä ketään kuitenkaan ylinopeutta ajamaan, eihän kukaan siellä...

Warressa on bensacocktail/seosvoitelu, 353W- mallissa 2%. Ainakin DKW: ssa oli maahantullessa tuoreöljyvoitelupumppu, ei tainnut kylmässä toimia joten niitä riisuttiin pois ja siirryttiin seosvoiteluun. Tuo 353 muistuttaa mieleen vitsin, jossa luku 3535 on merkitsevä.

Juu, noin noissa vanhuksissa. Warpunen kun ei kovin uutta tekniikkaa ole. Tosin, kaverilla kun oli 353 limousine De Luxe 80-luvun lopulta, niin siinähän oli oikein bensamittari toteutettu ledeillä. Ja paksin reunassa oli toki teline öljypulloille.

4-tahti Saab 96 kulutti bensaa suunnilleen 1,5 l vähemmän sadalla, mitä esim BX. Saab 96 näet kulki sillä, mitä jotkut täällä kertovat BX:n kulutukseksi, eli noin 7 - 7,5 l/100km. Miellyttävä auto muutenkin.

Olihan siinä ledeillä toteutettu kulutusmittarikin. Bensamittarissa taisi olla peräti viisi lediä...

Niin oli, ledipatsaita oli myös lämpömittari ja bensan kulutusmittari. Tosin se mittasi vain bensaputken virtaamaa, kyllä sekin jotain kertoi. Tuon anturissa (siipirattaan pulssilaskenta) oli myös paineentasain. Toimivat hyvin.
Ps. 3535 liittyy vanhainkotiin.

On edessä pitkä ajomatka. Ajetaan auto jakajalle ja mieluummin niin, että tankkauspuoli vähän ylempänä. Tankataan piripintaan. Ajetaan tankki lähes tyhjäksi. Tankataan noin suunnilleen täyteen. Auto joko suorassa, eikä haittaa vaikka korkin puoli olisi vähän alempanakin. Katsotaan ajetut kilometrit. Ei huomioida mittarivirhettä. Siitä sitten lasketaan, ja se kerrotaan auton keskimääräisenä polttoaineenkulutuksena.
Mutta haitanneeko tuo mittään. Pääasia, jos siihen itse uskoo. Ja tarviiko siihen itsekään uskoa?

Tätä minä olen miettinyt siitä asti, kun maailman (huonommaksi) muuttumisen myötä jouduin siirtymään ysikutosesta 99-Petron kautta BX:ään. Kuinka leppoisaa oliskaan ajella ylämäet vedättäen ja alamäet rullaten, ja sopivan turvallisuusvälin pitämällä olisi helppoa seurailla edelläajavan tempoilua nostaen tarpeen vaatiessa jalkaa kaasulta. Suulin nurkassa on parikin 96:n vapaakytkintä odottamassa sitä, että joskus hamassa tulevaisuudessa olisi aikaa tehdä diesel-BX:ään sellainen vaihdelaatikko, joka siihen kuuluu.

Matkan varrella kun kaikenlaista on tullut väsättyä, niin joskus tein seuraavan jutun:
Omistin isohkon auton, jossa oli 3 litran kuutonen voimakoneena. Vaihteistona oli 4-vaihteinen laatikko ylivaihteella. Ylivaihde toimi sähköllä.
Sen virtapiiriin vipukytkin, joka sopivasti käyttöetäisyydelle. Siitä auton sai helpolla rullaamaan, senkun kytkimestä väänsi niin ylivaihde putosi päältä ja auto rullasi. Sitä käytin paljon. Idean sain tähän hyvältä kaverilta. Jos vaikka satut tätä lukemaan, niin terveisiä.