Aika avata sanainen arkkuni myös täällä uuden foorumin puolella.

Tuntuu siltä että jopa pitkän linjan Citroen-harrastajilta on kadonnut tolkku kun palataan yhteen lempiaiheistani, eli "mitä Citroen SM maksaa".

Jotta keskustelu ei menisi liian teoreettiseksi, otan aivan konkreettisen esimerkin, eli entisen SM:ni jonka toin Suomeen 2002. Silloin SM oli Suomessa aidosti harvinainen, eikä jokapojan auto omine merkkikerhoineen kuten nyt. Siksi sen silloin toinkin, koska olen turhamainen ja pinnallinen ihminen.

Auto tuli minulle maksamaan veroineen noin 20.000 Euroa + todella runsaat hakukulut (ks. aikaisempi kirjoitukseni autonhakureissun ruokavaliosta).

Käytin sitten auton täydellistämiseen (tai siis sen yrittämiseen) kuittien perusteella noin 22.000 Eur + sekalaisia sivukuluja. Mm. koneen ja lootan peruskorjasi eräs Suomen johtavia guruja (Pennasen Jari), koneesta taisi tulla parempi kuin uutena mutta täysin alkuperäisen näköinen. Valohydrauliikkoja osteltiin, soviteltiin ja tilailtiin tonneille, eikä siitä oikein kalua silti tullut - varsinkin yli 20 asteen pakkasella apukuskin puolen valohydrauliikka juonitteli. Uusi nahkaverhoilu tilattiin hollannista ja ammattilainen taiteili sen paikoilleen. Brodie Engineering tuli tutuksi ihan etunimitasolla.

No, 2005 kun noita oli jo liikenteessä niin runsaasti että samoihin valoihin saattoi sattua kolme eurokeulaista, myin omani. Myynti-ilmoitus oli lehdessä puoli vuotta, pyyntihinta 15.000 Eur. Tänä aikana autosta tuli yksi puhelu joka alkoi: "miten vanha sitikka voi maksaa noin paljon...". Autoa aikani kaupiteltua päätin että nyt lähtee, ja lupasin tutulle Citroen-:istille hintaan 13.500 Eur. Sillä se meni, ja toivottavasti on tuottanut iloa ja nautintoa.
Myyntihetkellä SM:ni ei ollut täydellinen mutta hieno ja parempikuntoinen kuin useimmat 30.000-40.000 hintaan "kaupiteltavat" versiot. Ero olikin siinä, että minä halusin oikeasti myydä autoni, enkä vain pitää sitä esille netissä....

Nyt näkyy tälläkin palstalla olevan ilmoituksia, joissa kielletään tarjoamasta "viittä tonnia" JENKKIKEULAISESTA SM-aihiosta, josta on vielä todella pitkä matka hienokuntoiseen ylpeyden aiheeseen. Mitä ihmettä? Ja kaikkien harrastajien mielestä tämä on ilmeisesti ihan OK, koska ei yhtään kiverää kommenttia irronnut siihen ketjuun?

Pysyn takavuosien kannassani. Todella hyväkuntoisen EUROKEULAISEN SM:n oikea myyntihinta (jolla se menee kaupaksi) on 10-13.000 Eur. Keskikuntoinen mutta rekisteröity ja ajossa oleva on viiden tonnin auto. Ja aihio kahden-kolmentonnin juttu, jos tekniikka ja kori on nappikunnossa.

Olenko pudonnut junasta, veneestä vai kärryiltä?

Itse mainitset upottaneesi omaan SM:ääsi 50 tonnia. Sen olit siitä valmis maksamaan.
Jos haluaa saada äkkiä myydyksi, ei SM:n tapaisilla vehkeille ostajia nopeasti löydy kuin hintaa reilusti pudottamalla.

Kun taas vastaan tulee ostaja, jolla rahaa ja halua on, niin siitä maksetaankin sitten paljon suurempia summia. Kuten itse hyvin varmasti tiedät.

Tuo nyt myynnissä oleva SM ei mun mielestäni vaikuta mitenkään kovasti kallillta kun ajattelee, että paljon yleisemmistä mutta jostain kumman syystä yleisen mielipiteen enemmän arvostamista autoista pyydetään vielä enemmän. Totta kyllä on että jenkkikeulasta puuttuu se jokin...

Jos tekniikalta ja korilta nappikunnossa oleva SM on kahden-kolmen tonnin juttu niin voi kiesus että esim. vanhat escortit sun muut perusautot ne vasta kalliita ovatkin!

DS:tkin ovat reilusti yli hintatasosta jota pidät SM:lle sopivana. Eiköhän ne hinnat muodostu markkinoiden mukaan. Nettiauton aikana vaan on tullut tapa pitää autojaan myynnissä vähän ylihintaan vaikka jatkuvasti. Itselläkin on yksi harrastepeli siellä odottamassa josko joku sellaisen kovasti haluaisi

Hyvää tekstiä.




Tuohon lisäisin vielä sanan SUOMESSA. En usko että suomesta löytyy rahamiestä (jekkerin lisäksi) joka olisi valmis vanhasta sitikasta tuota enempää maksamaan. Uskon että euroopasta löytyy, tai jos Jay Lenon (jolla on SM) kaliiberinen bensapää lähtee hakemaan hyvää yksilöä, niin hinnalla ei ole mitään merkitystä.

Mutta sitten jos myy jotain ulkomaille niin syljetään päälle..

Just näin!

Tämä Härmälä on pikkuisen eri asia kuin (auto)sivistynyt Keski-Eurooppa. Täällä ei kukaan halua maksaa hienosta ja arvokkaasta kulkuneuvosta oikeaa hintaa; mieluummin ostetaan lähes toivoton raato, joka sitten jää kesken tai tulee maksamaan poskettomasti.

Hyvänä esimerkkinä toimii isänperintönä saamani harvinainen, sivuvaunullinen 1936 Harley-Davidson, jonka faija entisti 60-70-lukujen vaihteessa. Pyörällä on hieno kilpailuhistoria (mm. voitettu Päijänneajo v. 1938) ja historia on muutenkin aukottomasti tiedossa. Minä en kuitenkaan ole koskaan oikein lämmennyt Harrikoille ja olen yrittänyt etsiä tälle parempaa kotia, jossa sitä osattaisiin oikealla tavalla arvostaa. Olen pyytänyt siitä 30.000 euroa ja luvannut kuunnella muitakin tarjouksia. Yksi ukko tarjosi 22 tonnia, tuli katsomaan ja lähti pois valittaen kun pyörä oli niin pölyinen! Tästä suivaantuneena otin yhteyttä Bonhamin huutokauppakamariin ja kysyin, mikä olisi hinta-arvio Englannissa. Haarukka oli 23 - 28 tuhatta puntaa (28.000 - 34.000 euroa). Taistelen itseni kanssa, että annanko palasen suomalaista moottoripyörähistoriaa mennä ulkomaille, missä sitä osataan arvostaa!

Mutta kyllä ne SM:n hinnat Euroopassa muutaman tonnin ylempänä ovat kuin 'ds-jekkeri' antaa ymmärtää. Hyväkuntoiset mutta ei-ajokuntoiset aihiot vaihtavat oikeasti omistajaa 5000 - 8000 rahalla, ajokuntoiset vastaavasti 8 - 12, hienot 12 - 18 ja huippukuntoiset sitten +- 20.000 euroa. Olen SM-kokouksissa käydessäni eurooppalaisia kohtalotovereita haastatellut ja tällaisia kokemuksia ja näkemyksiä kuullut.

Silti olen jatkuvasti hämmästynyt, miksi SM:t ovat edelleen näin halpoja. Olen jo vuosikausia ennustanut ja toitottanut, että hinnat tulevat nousemaan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Kaikki edellytykset reilulle hinnan nousulle olisi: edelleen pystyssä olevan, tunnetun autotehtaan ehkä ekslusiivisin malli monine teknisesti edistyksellisine ratkaisuineen. Lisäksi valmistusmäärä on varsin pieni ja -aika lyhyt. Huono ennustaja olen.

Juuso (ja ehkä muutkin? ) tuo Suomen alhainen hintatasohan johtuu yksinomaan siitä, että minä raukka yritän saada jostain revittyä muutaman tonnin, josko sitten sijoittaisi sen SM:ään , heti kun sen teen, niin hinnat pompsahtaa muunmaailman tasolle

nythän yritän totutella DiRavilliseen V6:n kyytiin halbojen ja yleisten XM:ien kautta

(se kun on se ainut toinen vaihtoehto tässä "kategoriassa" )

Näin se vaan menee ainakin meillä toistaiseksi ennen lottovoittoa, että määrä korvaa laadun, eli ilman SM:mää.
Kuitenkin nautin siitä enemmän, että saan tehtyä itse mahdollisimman paljon ja erittäin hyvien harrastajakaverien avustuksella ja ohjeilla.

Se vaan tuntuu harrastukselta.

icccr.n kokouksessa roomassa oli myynnissä eurokeulainen sm, oli laitettu täysin uuteen uskoon, moottorikin oli uutta. vuosimallia en muista mutta muistaakseni hintalappu oli hieman yli 20tonnia. Käytännössäkin uudesta sm.stä. Kaapelimies voisi muistaa myös

Karhea olo tuli kun näin Jekkerin SM:n uuden omistajan tallissa pari vuotta sitten, olin jo silloin vähän sitä mieltä se oli melko sopivan hintainen vaikka maalipinta oli keskinkertaista huonompi. Moni asia vaikutti olevan vehkeessä hyvin, varsinkin huippunopeus

Melkein vastaavasti menee kyllä täälläkin, ilman lottovoittoa, mahdollisimman paljon itse tehden ystävien avustuksella, mutta silti en osaa tuohon hintamääritelmään mitään kommentoida...

Paitsi että ei ehkä ihan noin pieniä hinnat ole kuin todellisten projektien hinnat mitä ketjun aloittaja tarjosi, vaikkakin hitusenkin hinnakkaammat sitten tuntuu viettävän myyntipalstoilla pitkiäkin aikoja, jopa vuosia... Jännä on ollut seurata tässä menneen vuoden aikana edelleen tarjolla olleita, kovin moni niistä edelleen on, eikä hinta ole mihinkään muuttunut, tuosta minkä sitten ittelleni lunastin ei ole vieläkään tullu "ostokrapulaa"... Liekö sitten sopivan hintainen oli se, kuntoonsa nähden..?

SM lienee kuitenkin riittävän eksklusiivinen ja himoittava malli vain asiaa harrastavien keskuudessa. DS on noussut jo muotoilun ikoniksi ja silloin markkinassa ostajia ja haaveilijoita on merkittävästi enemmän, siis Euroopan mittakaavassa.

Suomessa harrasteauton hinnoittelu seuraa ihan omia latujaan. Selaamalla vaikkapa alan lehtien myynti-ilmoituksia löytyy kaiken maailman kippoja, joita voi lunastaa lähes taskurahoilla. Vastaavaa härpätintä kun tarjotaan esimerkiksi Saksassa, on hintaluokka ihan toinen. Silmännäkijähavaintona voidaan kertoa, että esimerkiksi liikkuva ja leimattu siistihkö 2CV6 voi maksaa jo nyt Saksassa kevyesti 8000 €, kun Suomessa puhutaan aina alle puoleen jäävistä summista. Mielikuvistahan tässäkin on aina kysymys.

Uskallan kuitenkin väittää, että suomalainen "hei mä entisöin tämän nyt ihan itse kokonaan"-rakentaminen verrattuna valkohansikasharrastamiseen johtaakin tilanteeseen, että ne kalliit Euroopan autot on hierottu ja nuoltu uutta paremmiksi suomalaisen jäädessä (kaikella kunnioituksella pitkää teknistä osaamista kohtaan) aina hiukan kotikutoisen näköiseksi. Suomalaisessa harrasteautomarkkinassa ihan oikeasti näyttelyvoittajat ovat todella harvassa. Jos suomihinta on siis alhainen, ollaan iloisia. Jos rahaa on tarkoitus ansaita, sitten laitteet kiertoon ulkomaita myöten ilman sen kummempia tunnontuskia.

Ja kun on mun vuoroni ennustaa väitän, että XM:t tulevat olemaan seuraavat nopeammin hintaansa nostavat kapistukset. Ei tarvitse montaakaan Saksan/Ranskan/Hollannin sivustoa penkoa, kun huomaa kehityksen suunnan ylös ja toisaalta tarjokkaiden määrän tulleen roimasti alaspäin parin vuoden aikana.

Jos valmistusmäärä ja tekninen erikoisuus riittää kovaan hintaan, niin jään odottelemaan kun Activan hinta nousee pilviin... Niitä tehtiin 18242kpl, joista V6-koneisia 2747kpl. Yksi noista kuutosista oli hiljattain nettiautossa 1700e hintalapulla, eli lähes pelkkien aktiivisylinterien hinnalla

Kuten valistuneimmat käsittävät, PYYNTIHINNAT ja MYYNTIHINNAT ovat SM:stä puhuttaessa kaksi eri asiaa. Kuka hyvänsä voi mobilesta tarkistaa, että kyllä kalliita SM:iä löytyy jos pyyntihintaa katsoo. Samat autot seisovat vuositolkulla myynnissä, käyvät välillä jonkun viikon hämäykseksi myynnistä pois ja taas myyntiin saman myyjän toimesta.

Ylivoimaisella valtaosalla SM:n omistajista Euroopassa ei ole mitään pakkoa tai kiirettä myydä autoaan. Jos autot pannaan myyntiin, ne on hinnoiteltu niin että siihen hintaan ne joka tapauksessa kannattaa myydä.

Toisaalta kun hyväkuntoiset alle kymppitonnin yksilöt tulevat myyntiin, joku nappaa ne parissa päivässä tai viikossa pois. Tai menevät "suhteilla" uusille omistajille ilman ilmoittelua. Suuri osa harrastajia ei ikinä ehdi edes tietää että ovat käyneet myynnissä. Ja uusi omistaja ei mainosta merkkikerhossa että sain tämän puoli-ilmaiseksi!

Tämä aiheuttaa näköharhan, koska ne ilmoitukset joihin edes kerkeää linkkiä laittaa, ovat just niitä kalliita romuja joiden kanssa kauppa ei käy. Parhaat ja edulliset menivät jo!

Asia erikseen on harrastajakerhojen hinta-arvio. Enpä ole vielä kuullut sellaisesta merkkikerhosta, joka itse aliarvioisi omien ajokkiensa arvon. Itse on ostettu auto X edullisesti "poikkeustapauksessa", ja sitten foorumeilla toitotetaan tuplasti kovempaa hintaa auton "käyvänä arvona". Kun sitikka-hurahtaneet puhuvat sm-tapaamisessa autojensa käyvistä arvoista, kyllä ollaan aika kaukana todellisuudesta... merkkikerhon konsensus on kuin se kuuluisa kremlin "totuus" - siitä virallisesti puhutaan eikä joukosta uskalleta livetä, mutta itse kyllä tiedetään tai vähintään aavistellaan että onkohan se nyt noin sittenkään....

Esimerkkinä takavuosien tapaus. Harkitsin jonkun mielenhäiriön johdosta S-type Jakulaarin ostoa vaimolle. No sitten oli liikkeessä myynnissä mielestäni humoristisen korkeaan hintaan kohta 300.000 ajettu V8-S-type, arvelin hinnan olevan pilkkuvirhe tai vitsi. Kyselin Jakulaar-merkkikeskustelusta käyvää arvoa, eli mitä tommoisesta loppuunajetusta kannattaisi maksaa, 3 vai 5 tonnia. No sieltä tuli aivan yksimielinen vastaus, että kyllä se 25.000-30.000 euron auto on...!! "Kyllä S-type hyvin kestää tuon 300.000 km...."!! Kusettivat vastoin parempaa tietoaan suoraan päin näköä havillista miestä. Satuin tietämään useamman kaverin kokemusten perusteella, että S-tyyppi on loppuunajettu kun 100.000 pyörähtää mittariin, sitten alkavat loputtomat natinat, sähköviat ja nivelien vaihdot. Valaistuin, heitin hanskat välittömästi tiskiin ja ostin vaimolle alle 100.000 ajetun 24V-XM:n kahdella tonnilla.

Taannoin erräässä tapahtumassa ihan livenä keskusteltiin samasta aihepiiristä. Yksi toteamus oli, että nimenomaan "tavisautojen" erikoisversiot on haluttuja ja siten kalliita.
Sitikoista käsittääkseni DS:n avoversiot. Nelivetoiset 2CV saharat taitaa myös olla kokolailla huimissa(pyynti)hinnoissa.
Kokonaisuudessaan erikoisessa ja harvinaisessa mallissa erikoisuus ei avaudu kuin asiaan vihkiytyneelle. Ja siten statusarvo "rahvaan" keskuudessa jää pieneksi ?

Omaa SM:ää hankkiessa mietin "valmiin" ja rojektin välillä ja rahapulan vuoksi päädyin rojektiin. olihan siinä vaakakupissa sekin olettamus...siis korostan sanaa olettamus, ettei priimaa laitetta helpolla löydy ja sellaista jonka maalaus ja tekninen kunto mulle kelpaisi, ei saisi alle 35 tuhannen euron. Ajattelin silloin laskiessani kustannusta että johonkin n24-26 tuhannen paikkeille asettuu loppuhinta kaikkineen. Ja miten sitten kävikään, kun pitäis saada sellainen auto, joka toimisi alkuperäistä huolto-ohjelmaa noudatten ja olis vielä nätti. En tiedä olisinko lähteny mukaan... Tähän mennessä kuluja on tuottanut projekti tähän malliin...

-auto+rahti+rekisteröintikulut Suomeen 9000€
-renkaat +kulut 1500€
-pakoputkisto+rahti 670€
-tuulilasi 180€
-koneistukset moottoriin 800€
-tekniikkaosia konehuoneeseen, myös muualle 2800€
-varaosaauto tekn. osien vuoksi
(sähköjohtosarja, koneen osia, vaihdeloota vara, kojelauta, eurokeula... puolet auton ostohinnasta)
2800€
-sähköjohtosarja 105€
-ohjekirja 30€
-jousipalloaihiot ja niiden korjaus 400€
-osien sinkitystä 60€
-umpioita 6kpl 800€
-etuvilkku+muuta sälää 280€
-jarru ja varaajapallon korj+tiivisteitä 100€
-huoltotarvikkeita,tähän asti 100€
-varaosakirjat+ rahti 120€
-laturin osia 25€

-ja paljon muuta pientä, mitä en muista...

....ja vielä tulevaa:
-maalaus ja re-tarvikkeita 2200€
-verhoilu tai verhoilutyö+ istuinten korj. 2500-5000€
-muita tarvikkeita, huolto, säätö, ym puuttuvia tai hankittavia osia...mitä sitten hankkiikaan, esim uudet takavalot olis kivat... 2500-6000€

- ei näitä kannata enää muistella...tulee paha mieli laskeminen loppuu tähän!
Mutta kalliinpiakin harrastuksia on, tämähän on ehdottomasti halvempaa kuin uuden C6:n tai Avensiksen ostaminen...mieti sitä sitten... Muista harrasteista puhumattakaan!
olisko sittenkin kannattanu ostaa valmis auto!? Saksasta sais uudenveroisen viidelläkympillä!

Huoltomies, tutultahan tuo kuulostaa. Olen useammassakin aikaisemmassa keskustelunavauksessa (löytynee tuolta arkistosta) korostanut ihan laskelmineen, että nykyisellä osien- ja työnhinnalla tulee aina halvemmaksi ostaa täydellinen auto kuin yrittää tehdä sellainen itse. Olen sen katkerasti myös itse kokenut niin monta kertaa, että tämä ei ole teoriaa.

Pari kommenttia listaasi:
- Kuka tänä päivänä tekee huippuluokan maalauksen näinkin isoon ja "hankalan" muotoiseen harrasteautoon kahdella tonnilla? Minä kuvittelin tietäväni "edullisia" maalareita ja alle neljän tonnin ei tuohon urakkaan rupeaisi kukaan
- Verhoiluun pelkät istuinten nahkat maksoivat jo seitsemän vuotta sitten 2800 Eur, lienevätkö halpuneet?
- Olet päässyt ilman vetoakselien, valohydrauliikkojen ostoja? Onnekas!

Ja luonnollisesti kaiken mahdollisen korjauksen jälkeenkin auton myyntiarvo on 10-13.000 jos todella auto halutaan myydä järjellisessä ajassa. Mutta arvo itselle, harrastuspelinä on mittaamaton, kunnes siihen kyllästyy...

enpäs selvinnyt ilman valotilpehöörien ostoa. Sen vuoksi varaosa-auto+uusia umpioita pyöreään 6300 rahaan. siinä vaiheessa ei paljoa naurattanu, vaikka koitin saada itseni sietämään USA-mallin vihaista keulaa...voisihan sellainen olla vaikka talviautona....joskus.
Mutta senverran viisastun, että jos D-mallin vielä hankin, se saa luvan olla "helppo ja nopea projekti" eli vahaa, öljyjenvaihto ja ajamaan.
Vetarit olivat hyvät, ei tarvii ostella ja uusnahat maksavat edelleen samaa luokkaa...sellaiset ovat tuossa ja saavat menetellä hetken, mutta koitan viäntää jostain orkkispenkit, sitten myöhemmin.
Maalauksen hinnasta olen Jekkerin kanssa samaa mieltä, laskin jonkinmoisilla nettohinnoilla joskus aineet mitä autooni menee ja koteloihin/ alustaan suoja-aineet ja hinta sisältää myös paikallisen maalaamon nimellisen uuninvuokran, jotta voin rauhassa tehdä työni. omakustannushinta on siinä reilut pari tonnia, kun maalaan kaikki muun, paitsi sisäosat mattojen ja penkkien alta. Noin 500 tulee, jos teen ylimääräisen lakkauksen...120-160h työtä siihen päälle, jossa hiki virtaa, ainakin tämän vuoden heinäkuun helteillä ... toki vähemmälläkin pääsee, mutta se lopputulos ei pitemmän päälle miellytä.
No jos jotain positiivista hakee, niin onpahan SM-72 ehjäpeltinen, ainakin verrattuna -00 Xantiaan johon tilasin uudet helmapellit, kun helmat ovat täysin lahot ja keskeltä sileää peltiä. SM tarvitsee vain 2 kämmenenkokoista paikkaa. Alusta on oikein mukavaa katsottavaa, ei edes pintaruostetta, vaikka osa pohjasta on pelkällä pohjamaalilla. Hydeputket melkein vielä kiiltävät, kun 30-vuotta uudemmassa Xantiassa on jo pientä kupan alkua niissäkin. Suola tekee tehtävänsä, sitähän kohta taas tuupataan tielle.

Jooh jos hyvää haluaa niin pitää ostaa kallis mutta hyvä aihio. Aihio siksi, että kait niistä kalliistakin aina jotain pientä laittoa löytyy, vaikka se maksaisikin esim 30 ke, mitä tosin ei Suomessa kukaan maksa.

Mä taas tykkään mieluummin ostaakin sen halvan, ja rakentaa itse, tosin mä en köyhänä havittelekaan sitä huipputasoa, ja SM:n kohdalla pidän sitä moottoriakin hiukan ..... noh parempi olla sanomatta . Eli mä haluan toki ostaa joskus moisen, mutta moottori saa vaikka puuttua, tai sit myyn sen eteenpäin, toisenlaista tekniikkaa tulis pellin alle . Jooh tiedän tää on suurin mahdollinen rikos alkuperäisyyttä vannoville, mutta mä vaan en tykkää siitä Maseratin pannusta, ja onhan noita jo aikoinaan muutettu jopa diesel-koneelle .

Yli 5ke projektista kuulostaa kyllä aikas kovalle, varsinkin kun esimerkkitapauksen kori on kuulemma melko ruosteinen, eli jää multa ostamatta. vaikka koneen pois myymällä saiskin hinnasta osan takaisin.

Joskus vielä hankin SM:n kyllä, varokaa vaan, entisöintiä en sille tee .

Pakko vielä jänkyttää Jekkerille näistä "todellisista" hinnoista. Mihin mahtaa vakaa ja varma käsityksesi SM:n todellisista kauppahinnoista perustua? Minusta olet kyllä ollut rannalla koko ajan, sillä hintojen nousua ei ole juuri tapahtunut! Taso on ollut suunnilleen tämä niin kauan kuin olen sen suhteen aktiivinen ollut. Siksi iskinkin kiinni sinun autoosi välittömästi, kun tarjosit sitä alle eurooppalaisen hintatason.



En minäkään. Miksi merkkikerhon pitäisikään niin tehdä? Mutta minä en ole asemassa, jossa merkkikerholla olisi tarve yliarvioidakaan ajokkiensa arvoa. Olen sellaisen merkkikerhon sisäpiirissä. Olen viinilasin ääressä useampaan kertaan keskustellut tuttujen SM-friikkkien kanssa, ollut seuraamassa tätä sisäpiirin kaupantekoa (mm. edesmenneen puheenjohtajan kalustosta) aina auto(je)n omistajanvaihtoon saakka sekä ollut kuuntelemassa - ja osallistunutkin - niihin keskusteluihin, joissa näistä tallien aarteista kerrotaan, niitä jäljitetään ja niiden todellisia, sisäpiirin myyntihintoja vertaillaan. Ja juurikin ennen kuin po. autoa on julkiseen myyntiin ilmoitettu. Niinpä edellä kertomani hintataso onkin suoraa ensikäden tietoa sivistyneestä Euroopasta, ei Suomesta.

Pitää tässä yhteydessä tunnustaa: olen saanut vaikutteita SM:n hintatason nousuennusteisiini juuri tuolta Keski-Euroopasta, jossa nyttemmin on yhdessä ihmetelty, miksi sitä nousua ei tapahdu!

Aivan asiallinen raportti ja kysymys DS-Juusolta. Oma hintakäsitykseni perustuu seuraaviin seikkoihin:

- 10 vuoden aktiivinen seuranta eri puolilla maailmaa kaupan olevista yksilöistä, niiden myyntiajoista ja siitä onko niitä ylipäätään myyty
- 2 vuoden aktiivinen ostovaihe jollain kiertelin katsomassa monet yksilöt Euroopassa. Monet 12-13.000 kohtuulliset yksilöt olivat olleet vuositolkulla myynnissä perikunnilla jne.
- Oman autoni osto (tyhmyyksissään) ja myynti (onneksi meni oikealle ostajalle)
- Pitkällinen keskustelu erään Italian johtavan SM-gurun kanssa hänen linnansa miljöössä Bolognassa (kylläkin osittain Italiaksi ja tuiskeessa, joten käännösapuna toimi isotissinen italialainen mamma) . Summana: kun esim. Italialainen laittaa mobile.de:n SM:nsa myyntiin, hinta on aihiollakin 13-15.000 Eur. Mutta ei niistä kuulemma kukaan sitä maksa jos nyt ei joku tyhmä turisti. Hänen vankkumaton kantansa yli 20 myydyn SM:n kokemuksella oli, että hyväkuntoinen SM on Italiassa max.10.000 eur auto, toisinaan 5000 voi olla tiukassa ajokuntoisesta ja siististä mutta ei täydellisestä.
- Tuttavuudet myös harrastajiin, jotka eivät ole merkkikerhojen villitsemiä, vaan itsenäisiä ja varakkaita hemmoja joilla on tallissa muutakin kuin se iänikuinen umpi-SM ja pari DS:ää. Esimerkiksi Henri Sedoux, ranskan yhden suurimman mediamogulin poika, jolta löytyy tallista useita sitikoita joitan on valmistettu kaikenkaikkiaan alle parikymmentä kappaletta. Ja tietysti Detomaso Mangusta...
- Yleinen realismi liittyen siihen, että SM on vaikea ostaa ja vaikea myydä. SM ei valitettavasti ole ikoni normaalikansalle, ja harvempi siitä tietää. SM:n ihailijat ja tuntijat ovat harvassa, promille ihmisistä tietää sellaista autoa edes olevan olemassa. Hyväkuntoisen DS:n todelliset myyntihinnat Euroopassa ovat siksi jo ohittaneet SM:n hinnat.

http://www.blocket.se/ystad/Sovam_1100_ ... 317544.htm

Kuten tämä, harvinainen malli.

ds-jekkeri,

Erinomainen keskustelunavaus. Hyviä näkökohtia ja on ollut mukava lukea myös ansiokkaita kommentteja aiheeseen liittyen. Olen itsekin jo pidempään enemmän tai vähemmän säännöllisesti tarkkaillut SM-tarjontaa ympäri pallon, potentiaalisimpia hankintamaitahan mallin osalta ovat Ranska, Italia, USA, Hollanti ja miksei myös Englanti (ainakin silloin kuin punnan kurssi oli suosiollisempi). Australiasta tosin taitavat löytyä kaikkein hienoimmat SM:t! Ruotsissa lienee myös kanta kohtalainen, mutta autot tulevat harvoin myyntiin julkisesti.

Pyyntihinta on tietysti eri asia kuin myyntihinta, mutta en jaksa uskoa, että ero pyyntihintojen ja toteutuneiden hintojen välillä on ihan niin suuri kuin esität (joo, unohdetaan ne muutamat törkeästi ylihinnoitellut Mobile-autot). Oma subjektiivinen näppituntumani oikeasta hintatasosta on hyvin samansuuntainen kuin Juusolla. Yhdyn myös Kimmon näkemykseen siitä, että Euroopassa todella hyvien autojen taso on oikeasti korkea. Ei sellaiset, varsinkaan eurokeulaisina, kyllä 10-13.000 eurolla mukaan lähde, kuten esitit. Saattaisiko keskustelua rasittaa jonkin verran sellainen käsitteellinen ero, että jonkun mielestä ”todella hyväkuntoinen” on toisen mielestä vain keskinkertainen tai peräti ”hyvä aihio”?

Pieni ristiriita on siinä, että kerrot itse aikanaan hankkineesi SM:n veroineen noin 20.000 eurolla. Verojen määrä tuskin oli järkyttävä. Erään viestiketjussa lausutun kommentin mukaan auton maalipinta oli keskinkertaista huonompi ja aika paljon remppaa ja paranteluakin kerrot autoon tehdyn. Miksi maksoit kahden vuoden aktiivisen ostovaiheen jälkeen ja Eurooppaa kierreltyäsi autosta niin paljon, jos kerran hyväkuntoisen saa Italiasta max. 10.000 eurolla ja todella hyväkuntoisten oikeat hinnat ovat vakaan näkemyksesi mukaan 10-13.000 euroa?

Ostin autoni, koska siinä tuli mukana varakone ja muuta sälää jota sitten myöhemmin tarvinkin. Lisäksi kuvittelin sen aika hyväkuntoiseksi, en vielä tuntenut SM:ää tarkasti silloin. Ennen tuota hankintaa minulta ostettiin nenän alta pari helmeä mm. Italiasta, pahimmillaan laskeuduttuani vieraan maan kentälle piippasi tekstiviestin että "anteeksi, papan auto on jo myyty.". Taas ne jota ehdin katsomaan, ja joista tarjosin esim. 12.000 (pyynti esim.22.000), olivat ja pysyivät myynnissä vielä vuosia sen jälkeenkin...

Tällöin kävi aivan selväksi se, että Eurooppalaiset haukat kyllä seuraavat markkinaa, ja kun yksilöitä tulee silloin tällöin tarjolle "oikeaan" hintaan niin ne menevät heti. Lähinnä kyse on perikunnista tai vapaamielisistä harrastajista. Vakiintunut Citroen-harrastaja rakastaa SM:nsä niin paljon, että ei lähde myyntihinnasta tinkimään vaan ottaa ennemmin vaikka vekselin ja syö kaurapuuroa, kunhan kukaan ei vaan osta rakastettua halvalla. 16.000-32.000 autot ovat ja pysyvät myynnissä, kunnes joku tietämätön harrastaja ne erehtyy ostamaan. Kuten minä silloin aikoinaan. Toivottovasti muut välttävät nämä virheet, siksi näistä kannattaa avoimesti kertoa!

Kuten aikaisemmista kirjoituksistani voinee lukea (ovatkohan ne tuolla arkistossa?), on epätodennäköistä että minä pitäisin täydellisenä tai hyvänä autoa joka on jonkun toisen mielestä aihio. Eiköhän se enemmänkin ole toisin päin.

Vuonna 2002 verokohtelu oli erilainen näille vehkeille, maksoin todennäköisesti korkeimmat verot mitä kukaan SM-maahantuoja on koskaan maksanut. Kokonaishinnaksi muodostui n.20.000. Ja siitähän lysti vasta alkoi.

Uskoisin että itse kullekin tulee se totuuden paikka eteen jos/kun rupeaa SM:nsä myymään... Näistä on kiva puhua täällä foorumilla, mutta sitten kun pitää löytää ostaja joka latoo riihikuivaa käteen, tilanne on vähän erilainen....

No hyvä on, että pääsit eroon autostasi. Ja kyllä se on niin,ainakin omalla kohdalla, että jos on pakko myydä tai muuten kyllästyn, en jaksa vaivata päätäni kauaa myyntitappioilla. No ehkä sitten, jos en olisi ehtinyt autoani käyttää yhtään. kaikilla peleillä on tullut ihan kohtuuaktiivisesti kuitenkin ajettua, niin kesällä, kuin talvella. Omaa autoani en ole myyntiä varten tekemässä ja vaikea tehtävä siitä olisi 30-tuhatta euroa saada...muttei mahdoton. Näille laitteille, SM, DS esimerkiksi ostajia on vähän laajemmalla, kuin Suomessa, enkä kuvittelekkaan, että täältä joku sellaisen ostaisi. Siihen kun ei pullakahvit ja tuhat euroa riitä! Hyvä tavara löytää kyllä osoitteen. Kyllähän Suomessakin huippuhyvästä Geesustakin saa 4000-6000 euroa. Moninverroin yleistä hintatasoa enemmän. Mutta omiaan siitä on silti vaikea saada. Meneehän DS:n laittoon miltei yhtä paljon rahaa, kuin SM:n. D-malli on vain yleisesti tunnetumpi ja teknisesti vähemmän pelottava laite SM:ään verrattuna. Yleiset uskomukset ovat tiukassa, niinkuin esim. että Geesun kone on ihan paska ja vuotaa aina öljyä, vaikka tosiasiassa Geesun kone on tekniikaltaan parempi, kuin DS:n vanhanaikainen ja karheakäyntinen patti. D-mallin suurin puute on moottori, se on SM:ssä korjattu. Siinä teho riittää jo kohtuukulkuun. Täällä joku totesi hyvin, ettei SM:ää tunneta hyvin. Pitää paikkaansa. Mutta mulle aivan sama, mitä sen arvo on. Persoonallisuus, huippujousitus, huippuohjaus, hieno moottori saivat ostamaan tämän harrasteauton. Parannettu D-malli...olen käyttäny tätäkin sanontaa joskus....vaikka jotkut siitä saattavat olla eri mieltä.

"- Kuka tänä päivänä tekee huippuluokan maalauksen näinkin isoon ja "hankalan" muotoiseen harrasteautoon kahdella tonnilla?"

Ei juurikaan kukaan, tosin Järvenpäässä on automaalaamo joka sanoi minulle näytettyäni XM:ää että: "reilun kahden tonnin ylimaalaus varsin kun ei ole lommoja eikä ruostetta"

Olen paljon tutkinut Estonian maalaamotarjontaa ja sieltä vaan kyllä saa maalauksen 1200 euron ja hintaan kuuluu maalit mukaan. Nyt on viimeinen hetki ottaa sieltä maalaus sillä ensi vuonna siellä on euro joka ei taatusti tee hyvää hinnoille.

"Yleiset uskomukset ovat tiukassa, niinkuin esim. että Geesun kone on ihan paska ja vuotaa aina öljyä, vaikka tosiasiassa..."

Niin, säädöissään oleva GS:n kone käy todella kauniisti ja pehmeästi, vaikka sitten vuotais öljyäkin.

Maalauksen hinnasta keskustelevat unohtavat (tai eivät huomaa) kuka on tekemässä ja mitä . Eli siis reilu pari tonnia maaleihin ja ruosteenestoaineisiin, ja uunin vuokraan, jne. Maalauksenhan toki tekee itse SM:n omistaja , koska eihän kukaan muu saa niin hyvää pintaa aikaiseksi .

Mitähän se SM:n maalaus mahtaiskaan maksaa siellä Loimaalla tehtynä? Piisaisko 5-6ke? ihan vaan mutuna, mutta ei moista tarvi kertoa julkisesti, ja tapauskohtaisiakin ovat....