Eilen tuumasin viedä amerikan ihmeen talvisäilöön, no ensin tankkitäyteen. Sitten 10 metriä peruutusta ja museoauto pamahti asuntoauton kylkeen, Miun on varman lopetettva peruuttaminen,Ei ollut miulla kaskoa.

Jos se vähänkään lohduttaa, niin naapurin nuorimies peruutti omassa pihassaan vauhdilla työkuorma-autonsa kylkeen niin rajusti, että pikkuauto meni lunastukseen.

Vuosia sitten meidän vaimon jalka lipsahti kotiintullessaan jarrulta kaasulle ja Opeli ryntäsi vahvaan hirsiseinään .
Konepeitto meni vekille , auto lyheni viisi senttiä ja koneenkorva poikki.
Onneksi oli kasko.

Minä ryhdyin kerran aikoinaan vaihtamaan rengasta meidän mäellä.
Nostin vähän tunkilla ylös ja lähdin hakemaan klapia pyörän eteen varmistukseksi.
Samalla se auto lähtikin jo mäkeä alas, ohitti onneksi suuren koivun ja meni yli ojan.
Juoksin rinnalle mutta en päässyt kyytiin vauhdissa.

Mitään vahinkoa ei tullut, mutta kun se pysähtyi, minä loikkasin kyytiin ja sanoin autolle, että siitä menet takaisin, mistä tulit alaskin.
Vetäisin pellolla oikein paskaringin ja siitä vauhdilla yli ojan takaisin mäenpäälle.

Ei ole itse tullut peruuteltua mitään päin aikoihin (kop kop), mutta on sitä tullut parkkipaikalla Mazdan puskuria tönäistyä sillä seurauksella että lampunpesin meni uusiksi ja kerran kuorma-autolla noustua Saab 900 konepellille...
Oli pappa ajanut Saabinsa bensa-asemalla kuorkkini taakse n. 50 cm päähän ja eihän sitä peileistä näkynyt lainkaan..... Eteen ei päässyt joten päätin peruuttaa takas... enkä nostanut kytkintä mitenkään varovasti, koska peileistä näkyi vaan tyhjää ja hetki sitä ennen pukille hypättyäni oli kaikki ollut siellä tyhjää... oli mamma ja pappa hieman valkoisena, kun nousin ulos katsomaan että mitä h...tiä...
Nykyään kun on muksuja olen huomannut muuttuneeni ylivarovaiseksi peruuttajaksi... vaikka tiedän ettei takana ole mitään, niin peruutaan hyyyyviiin hitaasti. Ettei vaan joku vallaton muksu jostain ole juossut taakse...

Toivottavasti muuten ei tuo museoauto kärsinyt itse suuria vaurioita...

Mulla kävi kerran parkkipaikalla erikoinen kömmähdys:

Normaali parkkipaikka, jossa kahden ajotien väliin pysäköidään aina 2 autoa nokat vastakkain. Ajoin toisen auton eteen, eli takaa meni ajotie. Kävin kaupassa ja menin takaisin autolle. Jotenkin rekisteröin, että peilissä on taakse (eli ajotien toiselle puolelle) parkkeerattu vanha fiesta. Pistin pakin päälle ja pakitin 10 senttiä kunnes tökkäsi. Katsoin peilistä että se pirun fiesta olikin persissä kiinni.

Ei muuta kuin ulos äimistelemään tilannetta ja kaupan ovelta köpötti vanha pappa sanomaan että "sä ajoit mun autoa päin!". No niinhän ajoin, mutta herra on parkkeerrannut sen perin omituisesti. "ai miten niin muka?" No, käskin hetken aikaa katsella niin johan papalle välähti että se fiesta oli keskellä ajotietä poikittain ja mun auto sumpussa kahden auton välissä. Onneksi ei tullut pieniä naarmuja kummempaa.

Olishan siinä pitänyt itsekin olla tarkkana, mutta jotenkin pää oli sitä mieltä että jos takana on auto nokka suoraan kohti, sen täytyy olla siellä ajotien toisella puolella


Toisella kerralla kierreltiin totuttuun tapaan joulun alla Prisman pihalla letkassa etsimässä pihan ainutta vapaata parkkiruutua. Olin heti toisena uudehkon 500-sarjan bemarin perässä ja takana pitkä letka. Yhden rivin päässä bemari sitten yhtäkkiä pysähtyi ja pakkivalo syttyi. Ennen kuin ehdin edes reagoimaan, vanhempi herrasmies pakitti etulokasuojaan. Taakse en tietenkään päässyt ja tööttiä en älynnyt heti painaa
Seuraavana jouluna mersu pakitti kadun varressa samasta autosta hienot vanhan ajan lisävalot paskaksi. "En mä huomannut että takana oli auto".

Auto parkkiin peruuttamalla aina kun se on mahdollista.

Tätä kun kaikki alkaisi noudattamaan niin Suomi seisahtuisi kun menis parkkipaikat tukkoon muutaman mestariperuuttajan ansiosta
Nyt saavat ajaa ns. blondiparkkiin ja hyvällä tuurilla välttävät peruuttamisen kokonaan

Mitä suotta kadun varteen pysäköitäessä pakittelemaan, jos tilaa on ajaa keula edellä?

Kotona omaan parkkiruutuunkin voisi pakittaa, mutta joutuisi sitten hommaamaan pidemmän lohkolämppärin piuhan ja mukavampihan koira ja ostokset on ottaa pois paksista sinne auratun parkkipaikan kuin lumikasan puolelle...

Joo ei ollut miulla eka kerta kun peruuttelin vähän miten sattuu.
Kaikki alkoi vuonna 1981 kun armeijan kuorma-autolla peruutin T52 Panssarivaunun päälle,juu vaunusta hajos valot Sisuun ei mitään jälkeä. Seuraavan kerran tossa 80 luvun lopulla joku jätti Saab 99 niin lähelle kuorkin taakse etten sitä huomannut, Saabi sukelsi lavan alle. Siitä jokunen vuosi niin itse Saabilla peruutin lankomiehen eskortin etulokariin, ja vetokoukku kivasti lokarin taakse.Kun otin eteen niin koko lokari irtosi. Sitten taas jokunen vuosi ja omalla pihalla Peruutin omalla pösöllä oman mazdan etuoveen.Sitten noin 2 kk sitten peruutin emännän C5 farkku sitikalla Kouvolalaisen optikon Pösön takakulmaan.
Mazdan korjaaminen maksoi 100 mk, vaihdoin oven, se on ollut ainut kerta tätä Ramsu törttöilyä lukuunottamatta, joka aiheutti miulle kuluja. Oma-autoni on selvinnyt ilman vammoja pois lukien Ramsu ja Mazda.

Oho, no sinullepa on sattunut ja tapahtunut.


Itse pakitin kerran kotitalon parkkipaikalta lähtiessä yhden Mersun kylkeen, joka oli poikittain BX:ni takana. Eli ei siis missään virallisessa parkkiruudussa vaan keskellä ajoväylää.
BX:ään ei tullut mitään jälkeä, Mersusta molemmat toisen kyljen ovet reilusti sisään. Silloin olisi kyllä houkuttanut vain poistua vaivihkaa paikalta, ja jälkeenpäin ajatellen kaduttaa etten niin tehnytkin.

Nykyään olen havannut itsessäni samoja piirteitä kuin Kami.. Eli pakittelen tooodella hissukseen. Vaikka omia muksuja ei löydykään, niin kyllä tuo naapurinkin rasavilli jälkikasvu on saanut aika varovaisesti liikkumaan. Ei sillä, ihan tyytyväinen olen tähän kehitykseen.

Pyssylaitoksen kalustolla sattuu ja tapahtuu. Itse kerran ajatin käsimerkein metsässä masia... olinpa sitten unohtanut käsineet käteen ja kuski näki peukalot väärään suuntaan. Näytin suoraan eteenpäin ja lähtikin taaksepäin. Oli sitten astetta jäykempi kiinnilaitettava takalaita siinä masissa sen jälkeen. Seuraavalla kerralla muistuikin taas käsineet pois käsistä.

Uskomatonta tapahtumaa siellä laitoksessa muutenkin... kirjan vaikka saisi aikaiseksi ihmeellisyyksistä. Allekirjoittaneen pasi-joukkuetta johtaneen ryhmänjohtajan lisäksi hermot vaikuttivat olevan vastaavilla kapiaisillakin aika tiukalla, kun yksi pasikurssilainen lähti aina liikkeelle siten, että N:llä kierroksia ja sitten rusautti 4:lle (D), on se automaatti hankala. Sama kaveri onnistui kesken ajon rusauttamaan myös maastolaatikon hitaalta nopealle, kun piti lukot vapauttaa... kestävää tekoa nuo xa-180:t kyllä, kun senkin kestivät. Kaverihan kyllä omien sanojensa mukaan pelkäsikin isoja autoja, oli silti hakeutunut intissä kuskiksi. Autojen lisäksi myös pyöräalustaiset panssarivaunut ainakin näyttivät aiheuttavan ongelmia.

Samaisen pasikurssin aikana hilpeyttä herätti, kun olimme Vekaralla käymässä (inssit tai vesiajoleiri, en muista) ja odottelimme vaunuhalleilla sotkuautoa. Sotkuauto ei tavallista enempää tuota hilpeyttä aiheuttanut, mutta kylläkin se yksinään mäkeä alas vauhdilla tullut maastokuorma-auton pyörä, joka iloisen peltisen mäjäyksen saattelemana pomppasi peltihallin seinästä kimmokkeen otettuaan kyljelleen keskelle pihaa. Pian perässä saapuikin juoksujalkaa pari haalaripukuista varusmiestä. Onneksi ei sattunut ketään eteen ja yksi kapiainenkin ajoi autolla ohi vasta minuutin tai parin päästä. Olisi siinä pojilla ollut selittelemistä, kun olisi herran auton repsikan paikalle ilmestynyt yksi kappale isohkoja pyöriä...

Vaan mites kun teetkin jonkun homman aina rutiinilla ja joku muuttuukin?

Vanhassa taloyhtiössä oli parkkipaikka siten, että keskellä ajoväylä ja molemmilla sivuilla paikat. Meidän takana olleessa ruudussa oli auto todella harvoin, naapurin rouva piti sitä varalla tytärtään varten. Tytär ei ollut koskaan yötä, joten ruutu aina aamuisin tyhjä.

Eräänä kylmänä perjantaisena pakkasaamuna runsaan lumisateen jälkeen, putsasin auton, hyppäsin pukille ja pakki päälle. Perinteiseen tyyliin perä naapurin ruutua kohti... Vaan sielläpä oli erään toisen asukkaan auto, joka oli lainannut ko. paikkaa koska oma sähkötolppa oli lopettanut toimintansa. Harmaa Skoda, lumivaippa päällä ja taustalla vielä vaaleansininen varaston seinä. Koukku läpi Skodan takapuskurista ja v- käyrä nousuun. En viitsinyt niin aikaisin mennä soittelemaan ovikelloa, joten soitin myöhemmin perään. Asia hoidettiin, maksoin omasta pussista, kun jäi sen verran halvaksi. Vakuutusyhtiön tarkastaja kysyi tuliko Fordiin mitään; ei tullut. Puskuri oli suht likaisessa kunnossa ja parin viikon päästä pesuun viedessä pääsi moooonta sivistyssanaa; puskuri koko matkalta pituussuunnassa halki.

Opinpa kurkkimaan peiliin Ja nykyäänhän tutkakin huutaa jos siellä jotain. Kummastelen vaan vieläkin, ettei mikään rekisteröinyt auton olevan ruudussa takana, vaikka autonkin putsasin.

tuli fordeista mieleen. jossain malleissa oli tyyppivikana noi puskurit. eivät kestäneet juuri minkäänlaista kosketusta talvella kun olivat halki.

vanhempieni naapuri osti uuden mondeon vuonna 2006 ja peruutti sillä kävely vauhtia lumikasaan. puskuri koko mitaltaan halki

Kadunvarsipysäköinnistäkö nuo edellä olevat esimerkit olivatkin?


Sepä se. Useinhan kadunvarteen pysäköitäessä on pakko peruuttaa. Tuskin kuitenkaan sitä tehdään meiningillä: 'Ei kait siellä takana ketään ole, kun ei eilenkään ollut.'


Suo siellä, vetelä täällä.

Ainakin ensimmäisessä Focuksessa oli takapuskuri täytetty jollain tehokkaasti vettä imevällä materiaalilla. Syksyllä itsensä vettä täyteen imenyt puskuri sitten kosketuksesta talvipakkasissa rasahti rikki. Eräs paikallinen autokorikorjaamon edustaja esitteli minulle kerran noita Focuksen korin "ominaisuuksia". Joissakin autoissa (ainakin Ford Focus ja Alfa-Romeo 147) käytettiin takalokasuojien sisäpinnassa ilmeisesti äänieristeenä huopamattoa, joka luonnollisesti on jatkuvasti märkä ja kivasti tuhoaa pellit ympäriltään.

Ainakin 90-luvun Mondeoissa ja Escorteissa on puskurit täynnä jotain uretaaninnäköistä joka paistaa tummassa autossa mukavasti kun siitä ensin lähtee pala muovia päältä

Tuo meitin voortti oli Mk2 Mondeo, mutta sama vika oli Mk1;kin. Se muovi on niin kovaa, ettei kestä pakkasella mitään eikä sitä voi kuulemma korjata.