Herättelin tuossa tänään bx vania henkiin talviunilta ja ajattelin kokeilla samalla onnistuisiko pieni 'keväinen' koeajo, mutta valitettavasti lumivastusta oli vielä liikaa kesärenkaille .
Siinä moottoria ja varsinkin hydr. pumpun toimintaa katsellessa tuli mieleen, että paljonkohan vaatii tehoa tuo pumpun aktiivitoiminta? Se kun tempaisee pumpun kiilahihnaa melkoisesti joka kerta kun järjestelmä vaatii lisää painetta (omassa vanissani joka 20 sek.).
Ja tämän jutun tekee mielenkiitoiseksi se että 1.8td:ssä tuota pumppua pyörittää nokka-akseli jota taas pyörittää kampinen akseli sen kuuluisan nokkaremmin avulla. Eli kaikki se nykivä voima mitä pumppu tarvitsee on itse asiassa nokka-akselin remmin kuljettamaa...

Nyt heräsi mielenkiinto... Jos tämä olisi jollakin järjellisellä tavalla toteutettavissa, niin sehän tarkottaisi BX:ää, jossa ei perä laskisi niin kauan kuin akussa riittäisi puhtia.

Pitäisi vain saada kohtuullisen toimintavarmaksi se systeemi. En tiedä, huomaisiko sitä katsastuksessa kukaan nykyisistä insseistä, mutta ihan oman turvallisuuden kannalta. Tai no, eipä nyt sanota, etteikö kukaan välttämättä huomaisi... Vanin katsastuksessa inssi laittoi nosturilla koneen käyntiin ennen kuin laski etukeventimen pois alta, selkeästi siis ymmärsi jotain Sitikoiden päälle.

Se 7-mäntäisen pumpun nykivyys on aika pientä verrattuna niihin 8 nokkaan jotka aukovat venttiileitä. Ei ole ihan pieni paine sylinterissä kun pakoventtiili pitää punnertaa työtahdin loppupuolella auki.

Jos tuosta ottaisin stressiä niin äkkiä kääntyisin tuommoisen uudemman 1.9 (t)d:n suuntaan, niissähän on kaikki apulaitteet samalla moniurahihnalla pyöriväisiä. Samalla vaihdelaatikon päältä vapautuisi tilaa Ahtimelle.

405 pösössä on sähköpumppu. Riittäisiköhän sellainen sitikkaan.

No ei riitä. Bx:sän pumpusta otetaan painetta myös ohjaustehostimelle joka tarvitsee tuottoa melkoisesti.
Tuo hydraulipumpun tehontarve on n. 5hv. Joten aivan pienellä sähkömoottorillakaan sitä ei veivata.
Meillä on Minin starttimoottoriin modattu jakohihnalla pumpun veto ja sekin startti meinaa panna vaikeasti kun varaajan huippipaine tulee vastaan.

Tuo on varmasti totta, mutta tuon hydr.pumpun toiminnan kun pääsee näkemään ihan aitiopaikalta, niin hurjaltahan se näyttää pumpun nykäisy niinkin pienikehäisellä hihnalla.
Voisin hyvinkin uskoa tuohon sitikkapuoskarin arvioimaan 5 hp tehotarpeeseen, eli eipä voi nokkahihnan vaihtovälisuositusta liiaksi painottaa varsinkaan tuossa 1.8tdssä.

Mutta tuohon otsikkoon palatakseni: Onnistuisko mitenkään ylimääräisen pumpun asennus ainoastaan peräpuolen paineen ylläpitoon auton ollessa sammutettuna
Olisi nimittäin ylimääräisenä pumppu ja virtausventtiili. Ja pumppua pyörittämään sähkömoottori sopivalla momentilla...

Miksi sen perän pitäisi pysyä ylhäällä? Miksi se niin tärkeää on? Ja monasti riittää se, kun sulkee paluun, eli vetää korkeudensäätäjän ylös.

Eli putoavan perän sijasta halutaan vähän myöhemmin putoava perä ja tyhjä akku?

Jos sen putoamisen haluaa estää, niin kai sinne voisi sähköisen vajoamisenestoventtiilin sopivaan kohtaan vaikka rakennella... siihen voisi sitten toki lisätä sähköpumpun, joka starttaisi siinä vaiheessa painetta nostamaan kohdilleen, kun keskuslukko avaa ovet. Oikeastaan mikä ettei tekisi sellaisen, että olisi sähköisen pumpun lisäksi sähköiset korkeudensäätimet ja ovet lukitessa laskisi auton alas, ei siitä vajoaisi. Ovet avatessa sitten alkaisi heti nostaa ajokorkeuteen.

Tuo olisi kyllä viileää Kylällä ex. Esson baarissa olisi taas jotain mitä puida...

Sähköisiä romppeita tarvitaan, jos muutetaan bexi sähköautoksi. Olisi kohtuu kevyenä pelinä hyvä aihio. Ja riittäisi yksi noille apulaitteillekin yksi sähkömoottori...

Corollalle kilpailija.

Joskus meni ekasta autostani, oli muuten Gs x3 vm. -79 muistaakseni, se piskuinen yksimäntäpumppu rikki. Eipä muuta kuin mäntä ja kampiakseli (pumpulta) pois. Ajelin monta kuukautta pelkän sähköpumpun varassa, ei kannata miettiä liian monimutkaista vaihtoehtoa asennukselle. Kyseessä oli joku 7-mäntäinen hydraulipumppu ja sen perässä muistaakseni kokoluokkaa tuulilasinpyyhkijän moottoria hieman isompi sähkömoottori. Täytyisi tarkistaa, ovat jossain tallin perukoilla kait vieläkin....
Ja ei muuta kuin nappi ohjaamoon käyttöä varten, imuletku sinne mihin alkuperäinenkin ja sama homma painepuolelle. Auto hoiti loput, paineet kun nousi ylös, niin varausventtiili päästi takas säiliöön. Tosin tässä vaiheessa kannatti pumppu sammuttaakin. Ei sen muutenkaan tarvisi pyöriä koko aikaa, eihän alkuperäinenkään "lataa" kuin suht harvakseltaan, ainakin kaiken ollessa kunnossa on "naksahdusväli" parhaimmillaan n. 20-30 sek.
Ja jollei heti saa uutta niin ei auto rojahda alas, vaan perä alkaa hiukan vajota jne...

Eipä näissä uusissakaan 6+2 mäntäisissä tuo jousituksen tuotto ole mikään päätä huimaava, eipä tosin normaaliajossa tarvekaan. Kaasu on kuitenkin joustinaineena ja ohivuodot kaikilla autostaan huolta pitävillä minimissä, niin riittää kun aina silloin tällöin pyöräytti pumppua.
Mutkatiellä se ohjaus kuitenkin syö enemmän, vaan Geesussa oli ohjaustehostin näkkileivällä toimiva..

Ja jos tuohon olisi rakennellut johonkin sopivan painekytkimen ( esimerkiksi rakentamani mittariliitännän tilalle ), olisi sen toiminnan voinut helposti "automatisoida".

Eli pointtina oli tässä lähinnä se, että miksi se pumppu pitäisi jotenkin rakennella vain takapäätä varten, kun sen paineen hallinta yms on siellä pelkästään hiukan vaikeaa ja kytkentä ehkä jopa työläs. Kun koko auton järjestelmäähän syötetään kuitenkin pumpulla jostain, niin sehän on lopulta aivan sama toimiiko se pumppu vaikkapa aurinkosähköllä, pumpun syöttäessä, vaikka moottori ei kävisi, niin jo olemassa oleva systeemi huolehtii lopusta. Paine nousee, auto alkaa nousta ja jossain vaiheessa latausventtiili päästä pumpun levolle kun yläkatkaisupaine saavutetaan ja taas alarajalla pumppu joutuu töihin. Sähkömoottorihan voi pyöriä koko tämän ajan, pumppu vain tekee töitä tai ei tee tai siis pumppaa mutta ilman vastapainetta säiliöön takaspäin (tietty eri reittiä kuin imu ).
Se onkin eri asia miten sitten kaikki aktiivijousitetut ym käyttäytyvät jos ei auto käy tai virta ei olisi päällä.
En haluaisi arvostella ketään, itsellänikin paljon vielä oppimatta tästä mystiikasta, mutta toisinaan paistaa hiukan läpi, ettei nyt ihan kaikki tämän "vihreän jousituskumouksen" perusasiat ole hallinnassa. Kuten mikä on pumpun tehtävä, mihin sitä painetta "varastoidaan", mikä on eri osien tehtävä, mikä toimii väliaineena ja mikä taas joustinaineena. Joskus tulee vaan ihan puuta-heinää.
Enkä tarkoita tätä ketjua, enkä ketään osoita sormella. Ja vastaan mielelläni sen mitä tiedän heille jotka uskaltavat kysyä, mutta toisinaan olisi hiukan hyvä opiskella näiden omituisuuksien sielunelämää, jolloin ei ainakaan särkyisi enempää ihan vaan Esson poikien juttujen perusteella.
Ketään loukkaamatta, asiantuntijoita arvostaen kaikille vuotamattomia kilometrejä.

Pedawiki: Hydraulipumpun ottama teho eli käyttömoottorin mitoitus.
Teho = tilavuusvirta x paine / hyötysuhteella.
Laadutusesimerkki:

P [kW] = Q [l/min] x p [MPa] / η / 60
P [kW] = Q [l/min] x p [bar] / η / 600

Kokoknaishyötysuhde on pumpun hyötysuhteen, pump­pausolosuhteiden varm­uuskertoimen ja moottorin hyötysuhteen tulo. Muistettava on, että hyötysuhteen verran energiaa muuttuu lämmöksi ympäristöön ja tämä lämpö on kuljetettava pois jollakin menetelmällä. Joko hyd­raulines­tettä jäähdyttämällä tai laitteiston pinnalta tuuletuksen avulla säteily­lämpöä hävittämällä.


Sähkömoottorin hyö­tysuhteeksi voidaan olettaa 0.95.


Pumpun hyötysuhde riippuu pumpun rakenne­tyypistä, ja muodos­tuu kitkasta ja ohivuotohäviöistä;
- ham­mas­pyöräpumppu, tavallinen 0.85 - 0.95
- hammaspyöräroottoripumppu 0.8 - 0.9
- siipipumppu 0.8 - 0.85
- ruuvipumppu 0.8 - 0.85
- kiinteä- ja säätötilavuuksinen mäntäpumppu 0.9 - 0.95


Pumppausolosuhteiden kerroin voidaan nimetä myös varmuus­kertoi­meksi moottorin ylikuormittumisen suojaamiseksi ja se riippuu pum­patta­van aineen vis­kositee­tista joka taas riip­puu ympä­ristö­läm­pö­tilasta. Pumppujen tehot lasketaan normaalisti­ käyttäen viskositeettina 40 cST/40 °C. Jos kuitenkin joudutaan valitsemaan pumppu suuremman viskositeetin mukaan, korjauskerroin on
ηo = (vu/40)0.25 , jossa vu on uusi viskositeetti
ηo vaihtelee siis välillä 1 - 0.65

Kokonaishyötysuhde on siis ηm x ηp x ηo. Nyrkkisääntönä voidaan pitää kokonaisarvoa 0.55.

Esim! Pumpun tuotto 350 l/min, maksimi paine 220 bar

Tarvittava moottoriteho:

350 x 220 / 600 / η kW, jossa η on 0.95x0.85x0.8=0.65

350 x 220 / 600 / 0.65 = 197 kW

Pumpun tuotto on pyörimisnopeus x pumpun kierrostilavuus. Esimerkkinä Bx: oletetaan, että kierrostilavuus on 7 kuutiosenttiä (?) ja pumppu pyörii 1100 rpm (diesel, moottorin pyörimisnopeus maantiellä 2200 rpm). Sähkömoottoria ei ole, mutta toisaalta hihnakäytön hyötysuhde on korkeintaan 0,95.

1100x0.007x160 bar/600/0.95/0.9/0.9 = 2,67 kW

Huippunopeudella teho pomppaakin sitten yli viiden kilowatin, mutta vain hetkellisesti. Vähemmälläkin teholla pärjää, pumppuhan käy aika harvakseltaan.

Tämäpä sitten selittäneekin osaltaan sen miksen onnistunut porakoneella saamaan XM:ää ylös maasta, porakoneessa ei tainnut riittää potku.

Tilanne oli semmoinen että puun alla talvehtinut XM ei suostunut lähtemään käymään ja se oli mahastaan kiinni maastossa, ei raaskinut lähteä sitä raakana hinaamaan vaurioiden välttämiseksi. Löysin sopivan hihnapyörän jonka sain kötösteltyä kiinni noin kW tehoiseen porakoneeseen ja yritin sitten pyörittää hydraulipumppua pitelemällä käsissä porakonetta ja pyörittämällä hydepumppua kiilahihnan välityksellä. Ei tuntunut tapahtuvan mitään vaikka miten pyöritin, mahdottoman kauaa ei tosin jaksanut, käsivoimat hupeni.
Mutta sitten se kone saatiin kuitenkin käyntiin ja auto nousi miltei oitis jaloilleen, vähän jäi kaivelemaan että olisiko se noussut porakoneella jos olisi kauemmin jaksanut pidellä vai oliko kyse vain tehon puutteesta?

Bx:n ja Xm:n pumppu on viisimäntäinen ja sen tuotto on 4cl kierroksella. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta tällaisen tiedon olen jostain onnistunut lukemaan...

Mäntien lukumäärä on varma tieto, on tullut ihan itse pumpun sisältä tuo määrä laskettuakin...

Tätä lukiessa muistui mieleen, että minulla on työpaikalla jossain laatikossa C5:n pumppu, josta on elektroniikka poistettu. Siitä oli tarkoitus askarrella sielu kaasunestejousitettuun peräkärryyn, mahdollisesti autotraileriin, mutta se projekti hautautui muitten alle. Pitäisiköhän herätellä uudestaan henkiin... Ainakin periaatteessa siinä pitäisi moiseen käyttöön tuoton riittää, koska sillä hoidettaisiin vain jousitusta, kuten C5:ssakin. Tietysti, jos haluaisi askarrella enemmän, niin laittaisi vetopäähän venttiilin, niin siinä tulisi jarrutkin hoidettua. Mutta ei taida meidän katsastusmiehillä huumori riittää niin pitkälle...

Ja tuosta kaasunestejousitetusta peräkärrystä tuli mieleen että semmoinen varsin upeasti toteutettu oli jossain jenkkien tapahtumassa, SM veturina. En löytänyt enää siihen linkkiä, mutta jostain tuolta saattaisi löytyä: http://www.citroen-ca.com/
Suosittelen ainakin vilkaisemaan Galleriaa, siellä on mm. hieno polkuauto.

Itelläkin on ollut ajatus että olisi kiva tehdä peräkärri mehujousilla. Jos sen tekisi sporttinappisena toteutuksena, niin voisi optimoida jotenkin jouset tyhjälle kärrille ja isommalle kuormalle erikseen. Loppuis se tyhjän kärrin ilmalentely. Ja lähipiirissä oli idea tehdä kärri jonka kuomu olisi ollut BX Breakin kori; tosin se olisi ollut omapainoltaan turhan painava ja muutenkin kait jo kuopattu idea. Aihiotkin on jo jouduttu pitkin hampain hävittämään.

Ja täytynee myöntää etten taida painia niin osaavassa sarjassa.

Onnistuisiko enää itse tehdyn kärryn tyyppikatsastus. Akselin suhteen. Pitäisikö sen olla hyväksyttyä tyyppiä. Aikoinaan ( -80) tein kärryn ja siihen Warre-73 taka-akselin. Kierrejouset vähän lyhennettyinä, hyvät iskarit. Hyvä kärry! Sillä kuljettaa kananmunatkin ehjänä. Kärry on vieläkin käytössä. Itsekin mietin vielä jokin aika sitten BX:n taka-akseliston käyttöä ja jousipalloja. Näistä tullee jonkin verran omapainoa. Ja pienemmät, kevyemmät pyörät syömästä lavatilaa. Mitkä olisi sopivat pallot? Myös varaajapallo pitäisi olla. Hydesysteemistä tulisi periaatteessa samankaltainen, kuin vesiautomaatissa on.

Juu, nähty on joskus. Kuskasi sillä toista SM:ää.



Siltä välttyy, kun ei ota perään mitään 1-akselisia kumijousivimpuloita.

Jos laitetaan mielikuvitusta vielä lisää liikkeelle? Niin vetoauton koukulle hytrauliikka pikaliitin jousitus paineesta + paluu letku,, johon kärryn letkut kiinni,,,, vertaa traktorit..... Mehukatin oma hytrauliikka hoitelis jousituspaineet kärryssä??

Niinkin. Samahan se, laittaako sinne veturin perään hydrauliikan liittimet vai sähköpistokkeen pumpulle. Mahtaako kuitenkaan veturin pumpun tuotto riittää, ainakaan siinä tapauksessa jos kärryssä on hydraulijarrutkin..?

No jatketaan ajatusta... Kolmas hydrauliliitin vielä jarruille, niin veturin poljinventtiili hoitaa myös perävaunun jarruja.

Kärryn hydraulijarruista olisi sekin etu, että saisi kärryyn ABS:t. Tämä toki riippumatta siitä, onko kärryssä oma pumppu, vai ollaanko veturin hydrauliikassa kiinni.



Akselin suhteen kyllä, kunhan käytetään hyväksyttyjä (= tehdastekoisia) napoja. Lisäksi hyväksyttyjä pitää olla vetopää ja tietyin edellytyksin vetoaisa. Voi olla, että tuo vetopään hyväksyntävaatimus poistaa mahdollisuuden sijoittaa jarruventtiili vetopäähän, mutta ainahan sen voi sijoittaa vetopäältä lähtevän tangon päähän... En tiedä, sulkeeko napojen hyväksyntävaatimus mahdollisuuden hydraulijarruihin, ehkä.

Itse asiassa itse tehtyjä kärryjä ei tyyppikatsasteta. Jokin vuosi aikaisemmin, ehkä nykyisinkin (?), ulkomailta tuotuja tehdastekoisia kärryjä kohdeltiin rekisteröitäessä kuten omavalmisteita. Valmistajan hankkima EU-hyväksyntä ei ollut minkään arvoinen.

Joskus tuota itsekkin kehittelin kyselyn asteelle. Beksin kelkan saisi ohjeiden mukaan "ammattilainen" leventää ja vanhaa pugi 405 m16 pumpulla saisi jousituksen toimimaan (niitä saa jopa uutena) tai sitten Femman/kuutosen pumppu ja ohjaus siitä, kun kärry kytketään sähköön aktivoituisi pumppukin (tarttee esim mp akun kärryyn muuten sulaa johdot.) ja toiseksi ohjaukseksi painekytkin sammuttamaan. varaajaksi tehostimettoman varaaja, ja säädin suoraan beksin osista. Jarrut tuolla hydellä ei ainakaan viis vuotta sitten olisi onnistunut, mutta voihan sitä aina mennä rakentaan tuon kärryn Ruotsiin ja leimata sen siellä ja tuoda sitten suomeen ja silloin se on laillinen täälläkin. (eu-säädökset nääs) Siis hydejarruineen (katsastus mies oli sitikka immeisiä ja kertoi tuon olevan autonrakentajien unelmamaassa Ruotsissa olevan mahdollista.)

Tilanne näyttäisi olevan yhä sama, kuten tuossa edellä arvelin. Saman vahvisti eestiläisiä Respo-kärryjä Farmi-nimellä myyvä puolituttu.