Kertokaas mikä on hurjin hilavitkutin tai teknisesti kunnioitusta herättävä laite jonka olette elämässänne livenä kohdanneet? Siis muitakin kuin Sitikoita jotka jo sellaisenaan ovat täysiä mysteereitä normikansalaiselle.

Viimeisin hurjan kapineen kohtaminen sattui viimeksi Volvo Aeron tehtaalla. Valitettavasti kuvia en saanut ja niitä EI löydy netistä koska nämä kamppeet ovat highly classified, vartija otti minulta puhelimenkin pois tehtaan respassa...
Niin tämä hämmentävä vehje oli polttoainepumppu. No siinä ei ole mitään kummaa mutta, tämä sattui olemaan Ariane raketin ensimmäisen vaiheen pumppu, noin ihmisen pään kokoinen radiaalipumppu jossa käyttönä oli hyvin pieni turbiini. Pumpun turbiinin antama teho 250 mm halkaisijaltaan olevalle radiaalipumpulle on 16 000 kW eli noin 22 000 hv. Huikeaa on myös että tämä suhteettoman kallis pumppukapine on kertakäyttöinen, tietenkin.

High-Tech'issä en tuolle Volvon pumpulle pärjää, mutta hämmästyin näistä silti...

Ulkorakennuksen ylisiltä löyti muutama satakappaletta kyläsepän tekemiä jousitettuja talvimotoristin apujalaksia. Tarkoituksenmukaisen näköisiä kapineita ovat, vieläköhän niille olis jollain käyttöä? Minulta saa tilata.

Herramunjee. Niitä suksia talvikäyttöön, joita isoisä käytti Jawassa... tötterö päässään... tuollainen on kyllä pakko saada.

Saisko kuvaa...

Sinänsä kovin teknisestä ei ole kyse, mutta onhan jo 18 MW sähkömoottorikin ihan vaikuttava peli. Moiseen on joskus tullut apusähköjä kytkettyä. Rivissä vastaavia oli tuon lisäksi silloin kolme kappaletta.

Hightechin hämmästyttävyyttä livenä on usein valitettavasti pienentänyt siitä ennakkoon lehdistä, kirjoista tms lukeminen.

Olihan tuo mittari millä mittailtiin materiaalipaksuuksia, fotoetsauksen jälkeen piisirun pinnasta mikropiirin valmistusta opiskellessa...

Mitattavat paksuudet oli Ångstöm'ejä, siis mikrometrin sadasosia, ja mittarissa oli mekaaninen mittapää jota liu'utettiin piisirun pinnalla...

Että kaikkee sitä onkin tullut tehtyä, transistoreja piipalalle, ihan itte...

En harrasta mettästämistä, jousella tai millään muullakaan, mutta kaikenlaisesta "toimivasta" kiinnostun..

Oneida -nimiset taljajouset on semmoisia vekkuleita laitoksia omassa sarjassaa, että pitää vähän aikaa miettiä, miten se on saatu toimimaan

Vaikuttavan ja tehokkaan näköinen, silti täysin hyödytön härveli Baselissa, en muista minkä nimisen museon, pihalla

tuohan on lähes Bonk!

Joo siellä oli paljon isompia ja monimutkaisempiakin koneistoja, ehkä juuri Bonkiin verrattavaa. Mutta toinen ei niin kovin ihmeellinenkään mutta jollain tavalla viehättävä härveli oli Prahan tekniikan museossa.



Vaarallisen näköinen "ase", mutta onkin vain sarjatulta ampuva kamera.

Tyylikäs kuin mikä.

Hansa Schnell Starter

Eli dieselmoottorin (pika)käynnistyslaite.

Näin kotioloissa ei ole pistää kuvia ko. vehkeestä, mutta toimii tällä tapaa:

Ko. laitteeseen pistetään sisään "myrskytulitikku" - siis normitulitikun rajumpi versio, tämän viereen "Zündfix Diesel Starter" nalli. Tämän kaiken päälle laitetaan selluloidifilmirulla ja koko hoito ruuvataan kiinni sylinterikanteen.

Kun ko. sylinteri, mihin ko. Schell Starter on asennettu on paaksattu yläkuolokohtaan, niin pieni napautus Schell Starterin:n "laukaisunappulaan" esim. siirtoleuka-avaimella saa "tulitikun" syttymään, mikä taas sytyttää kaikki edellä mainitut ja tuottaa niin paljon painetta, että saa koneen pyörimään.

Herättihän se epäuskoisuutta, ensimmäistä kertaa kun ko. laitetta kokeilin, mutta kun 8 sylinterinen 26 litrainen Deuz käynnistyi siirtoleuka-avaimen kopautuksella, niin pakkohan se oli uskoa.

Lupailevat vielä ko. vehkeen ohjeissa, että käynnistää minkä tahansa dieselmoottorin 1000 hv saakka.

Kasevan löytö on esitetyistä arvokkain. Oletko ollut yhteydessä harrastajiin? Luulisi noille löytyvän kysyntää?

Tuo taljajousi on varsinainen vipuvarsihässäkkä muuttuvine tukipisteineen. Esim. "narun" kiinnitys-tukipiste muuttuu likemmäksi vivun tukipistetä nuolen edetessä, vääntö säilyy, nopeus lisääntyy loppuun asti. Jänteen liike on myös pitkä. Näin?

Taljajousen pylpyrät ovat myös siksi että se on melko kevyt jännittää ampuma-asentoon.

Smithsonian Institute ilmailumuseossa oli aukileikattu Pratt & Whitney R-4360 "Wasp Major" eli 28-pyttyinen kaksoisahdettu tähtimoottori. http://en.wikipedia.org/wiki/Pratt_%26_ ... Wasp_Major
Sitä silmitteli melkein kauemmin kuin vaikkapa samassa paikassa ollutta Lockheed SR-71 lentsikkaa

Taljajousissa idea on juurikin siinä, että voimakas jousi on "kevyt" pitää jännitettynä, ja voi tähdätä rauhassa, sekä siinä, että nuolelle saadaan suuri kiihtyvyys, ja jänteen/nuolen vauhti kiihtyy nuolen irtoamishetkeä kohti, normijousessahan voima on suurimmillaan tähtäysasennossa, ja voima vähenee nuolen irtoamishetkeä kohti.

taljajousessa voimaa pitää olla vedon alussa, mutta tarvittava käsivoima vähenee nopeasti vedettäessä.
"tavallista"jousta pystyy käyttämään hyvinkin erikokoiset ampujat, taljajousi pitää valita ja säätää ampujan vetopituuden mukaan. tavallisen jousen voi riittävän voimakas ja pitkäraajainen vetää rikkipoikki, taljajousen veto pystähtyy siihen, kun taljan pyörät on kääntyneet loppu-asentoon, sitä ei voi vetää "yli".

Oneida vei tuon progressiivisyyden? äärimmilleen jo -90 luvulla, muuta valmistajat tulivat sitten perässä aika isolla viiveellä.
toinen oneidan erikoisuus on, että vain yksi jänne on "näkyvissä" jousen kärkien välillä.

Töissä olen käyttänyt laitetta, mikä mittaa metallin ainesosat (Al, Fe, Fe, Ti, ym.) sadasosaprosentin tarkkuudella. Ei muuta kuin mittauspää puhtaaseen metalliin ja paina napista. Alle minuutissa sinulla on lista, mitä alkuaineita mitattavasta kohteesta löytyy. Sillä voi mitata myös hiekan ja puun koostumusta, jess

Saisko kuvia? Kiinnostaa kovasti, koska tallissa seisoo lähes uuden veroinen -65 Jawa 350.

Ja meillä seisoo Jawa 250 mallia -57 . Teknisesti kunnioitusta herättävä laite sekin

Kaseva: nuo saattaisi toimia hyvin jääpurren jalaksinakin?

ja mulla JVC 4VR5456X

Täytyypä käydä noita suksia oikein tarkemmin tutkimassa. Yksi pari niitä oli puusuulissa (siitä havainto) ja kun ylisille kurkistin niin siellä näytti olevan suurehko kasa. Tuo arvioni "satamäärin" oli siis vain hihavakiolla laskettu arvaus, mutta paljon niitä on. Naapuri tiesi, että kyseinen kaveri on niitä pienellä raivolla aikanaan tehnyt ja kaiketi kaikki jääneet varastoon. Liekö sitten miten toimiva patentti, siitä en tiedä mutta tutkin asiaa ja otan kuvia.

Tulipa yksi hurja kapine vielä mieleen 20 vuoden takaa kun rajavartiolaitoksen Super Pumat tulivat Suomeen... Niissä oli asennettuna etsintävaloiksi Spectrolabin Night Sun tuikut. Laitoin käden 3 metrin päähän kun virta oli kytketty ja käpälää alkoi polttaa suunnattomasti alta sekunnin pidolla. Valaisu oli tuolloin 20 vuotta sitten 30 000 000 candelaa mutta näyttääpä nuo nykyään olevan jo 50 000 000 candelaa

http://ils.spectrolab.com/pr_detail_sx- ... -ifco.html

Nimimerkki, "jonkun verran valokranuja nähnyt", ihmettelen näitä nykyisiä taskulamppuja. Tehokkaimmat ovat kuin helvetin tuli, saavat tehokkaimmat autonvalot näyttämään kynttilöilta

Onhan siinä tehonkulutuskin liki pari kW. Lampun ottamalla virralla käynnistäisi autonkin.

Jep Spectrolab on ihan kius

Taskulamppujen valo on lähtenyt lapasesta olen huomannut että niillä ei voi enää tehdä töitä koska valoa tulee liikaa ja on hirveän valkoista. Uudet LED-tekniikat ovat saaneet liian paljon valoa aikaan.