Pitäisikö ruveta alkamaan ja ryhtyä tekemään rautalangasta asiaa...

Riippuu ihan siitä mitä aikoo kyseisestä materiaalista tehdä.

Meinaatko, että rekisteritunnusasia on jo riittävän monipuolisesti ruodittu?

Rekkariasia ehkä alkais olemaan, vaan upean kielemme käsittely ei ikuna koskaan kuuna päivänä, se uusiutuukin semmosta vauhtia,että.
Eli siis, ihan hyvä jos keskustelu kielestä ei pääty, kun on ruvettu alkamaan se.
Lisäpotkua asiaan saa vaikka lukemalla "seitsemän veljestä", siinä on mukavia sanoja jotka ovat jääneet jonnekin matkan varrelle, vähän niinkuin pölykapselit joskus, tai pakoputket.
Ja rautalankaa kannattaa aina pitää fölissä.

Joo, rautalankaa ja linjapihdit elikä atulat, pidetään aina fölijyssä.
Rekisteritunnuslaatan pohtimiseen, puolet vasta käsitelty, jos sitäkään. Onhan kyseisessä laatassa myös takapuoli. Jatketaan vaan, illalla alan lukemaan vänrikki "Stoolin" tarinoita.

Linjapihdit ja atulat ovat kaksi eri asiaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Atulat

Näin tämä Suomen kieli on koukeroista.

Pfa Athena Assurances, Paris La Defense, Hauts-de-Seine 92076

Atulat, kyllä niin on, vikipedia tietää mikä on oikein ja kansa käyttää tonkia.

Tonkei ja piittarei! Linjapihtejä on tullut käytettyä. Viestiavojohtolinjoilla. Ympäri Suomea. Ei langan sitomiseen eristimelle (HE-3), vaan lankojen katkaisuun yms. Langat sidottiin sormivoimin, joko 2mm Cu-, tai sinkityllä 2mm Fe-langalla. Näitä sanottiin sidelangoiksi. Olivat määrämittaisia pätkiä. Pylväsvyössä nippu roikkumassa. Tässä pieni tietoisku nykyään museaaliseksi luonnehdittavasta aikakaudesta.
Yt: Psvjoht. (Ex)