Älä kerro lisää.

...Suomen myyntikiintiö 8 autoa, testasin 230 km ajettua yksilöä...

joista pari oli kiertueen aikana varattu, kun tiistaina Forssassa kyselin.

Kerro, kerro, kerro..............

Älä vaan kerro. Pidä ihmeessä vaan omana tietonasi.

Yleisön pyynnöstä siis! (Vaikka pääseehän näitä katsomaan, kun tarkistaa kiertuepäivät maahantuojan webbisivulta).

Turussa oli kaksi autoa, musta ja valkoinen. Valkoisella oli ajettu se 230 km, joten aika varovasti uudenkarheaa laitetta lähestyin.

Kuppi-istuimet ovat erittäin hyvät ja säätöjä riittää myös isommalle äijälle. Tilaa on mukavasti, kojelaudan teippaukset ovat vähän halvan näköisiä. Polkimet ovat kohdallaan ja vasemman jalan lepuutuspaikka myös alumiinipintaisena on erittäin hyvä. Ratti on jykevä mutta nahkapintaisena miellyttävä käsitellä. Auto käynnistyy hyvin eleettömästi ja jää matalalle jymisevälle tyhjäkäynnille. Ei kovin agressiivisen Racing siis, aika siistiä käytöstä. Kytkin ottaa hienosti ja ohjaus yllättää ensimetreillä: loistava tuntuma. Vien auton kadulle ja alustan jämäkkyydestä huolimatta reunakiveyksen ylitys menee kevyesti.

Koneessa lämmöt kohdallaan ja sitten Ohitustien ramppiin. Hyvin lähtee ja selkeästi 4000 rpm kohdalla lähtee vielä paremmin. Rampista hetkessä liikennevirrassa ja kortti olisi jo vaarassa. Ehdin tarjota viitosta ennen kaistanvaihtoa, tieura haukkaa hiukan mutta hyvin tasaisesti siirtyy myös sivusuunnassa. Vaihteenvaihto voisi olla nopeampikin, kepin välitys on hiukan turhan löysän oloinen.

Ripeä kiihdytys jonon ohi ja siirtyminen kiertoliittymän kautta mutkaosuudelle. Vauhti nousee huomaamattakin huolestuttaviin lukemiin ja laite pysyy tiessä kuin raiteilla. Puskemista ei tapahdu ja selkeästi elektroniikka haluaa pitää laitteen tiellä: helppoa ajamista. Mittaristo saisi olla selkeämpi, kaipaan retrompaa ja vähemmän pelikonsolihenkistä informaatiota. Makuasia, toki.

Laitteen teippaukset ja isot pyörät herättävät selkeästi huomiota muissa kanssa-autoilijoissa. Vielä ripeä kiihdytys toisen rampin kautta ja jarrujen testaus risteykseen riittävästä alkunopeudesta: hyvin pysähtyy ja pitää linjansa. Pienikokoinen auto helppo pysäköidä ketterästi peruuttaen ruutuun, hetken vielä tyhjäkäynnillä paikallaan ja kiitos, kyllä maistui.

Erittäin miellyttävä kokemus, tällainen voisi toimia ihan arkiajossakin. Alusta tuntui paremmalta kuin Minissä, joskin Mini on selkeästi luonteeltaan vieläkin innokkaampi: "mennään jo, mennään kovempaa!". DS3 on ehkä aavistuksen maltillisempi ja selkeästi käytettävyydeltään parempi: tilaa ja ominaisuuksia on riittävästi tavalliseen arkikäyttöönkin. Miten laite käyttäytyisi radalla, jää arvailuksi.

Millä works minillä oot ajellu jos se tuntu menevämmältä? Eiks cooper S:ssä oo jotain 170 heppaa ja painoa suunnilleen samat mitä Razingissa?

Cooper S:ää on ajettu kahdessa sukupolvessa.

Menevämmällä tarkoitan sitä, mitä brittitoimittaja kuvaa sanalla "agile". Autosta huokuva into ja pirteys, terrierimäinen iloisuus ja kiihko päästä tielle. Samaa olen kokenut kauan sitten AX Sportilla kun niitä vielä myytiin kaupassa. DS3 on kuitenkin hiukan sanoisinko jopa "varovaisempi".

Nopeus ei ole sama asia kuin vauhti, pienillä tehoillakin voi kokea hyviä fiiliksiä: esimerkkinä vaikkapa ihan MX5. Nää on aina vähän mutu-juttuja.

Videolinkkinä vielä

http://www.youtube.com/watch?v=SqwsIt7Tk5E

Ymmärrän, ymmärrän.. Pistin mäkin activan myyntiin viimevuonna kun ajelin pari viikkoo putkeen tuolla nelipyttyisellä sätkäkoneella. Rupes tuntuun piristetty turboactiva niin tylsältä siihen verrattuna! Ei noita voi kyllä verrata samanlailla kuin mini vs ds3, sama kuin vertais laskuvarjohyppäämistä ja syöksypujottelua. Kovaa mennään molemmissa mutta erilailla..
Mut joo ymmärrän mitä meinaat.

No niin, eilen tuli tosiaan kokeiltua tätä(kin). Täytyy kyllä sanoa, että minulle tämä oli hienoinen pettymys, odotin vähän enemmän kaikkea. Ehkä eniten häiritsi auton pienuus. Olihan se toki kaikin puolin aika ärhäkkä peli; hirmu kevyt kytkin, jarrut nappasivat heti kiinni kun vähän hipaisi poljinta ym. vastaavaa, mutta... No, melko levoton ajettava se oli. Ja Suomen moottoritienopeuksien yläpuolella kiihtyvyys oli minusta melko laiskaa (kävin kokeilemassa Saksassa, suljetulla alueella, yli 20 vuotta sitten). Toki kun konetta kierrätti, niin sitten tilanne parani.

Kaitpa minä olen itseni onnistunut pilaamaan jo lopullisesti, mutta C5 Break 204 HDi oli paljon miellyttävämpi tuttavuus. Siihen kun saisi vähän pehmoisemmat jakkarat, niin sellaisenhan voisi vaikka sitten haluta, kun niitä saa pullakaffeilla tai ainakin alle kymppitonnilla. No, selvisi ainakin se, että minä kaipaan autolta kaikin puolin rauhallista käytöstä.

Tosin, ei minusta tuon C5:n kulkupuoli ihan hirveästi jäänyt DS3R:n varjoon...