Jostain luin mm. säätimien nuppien hajoamisista ja korjauksesta. Tällainen konsti kestää: katkokohtiin porataan millin reiät,ainakin sentin syvät, samaihin linjoihin kumpaankin osaan. näihin passataan vaikka paperiliittimestä suorat rautalangat. Voi joutua reikiä vähän passaamaan sivuttain, että osat sopivat. Sitten vaan epoksia reikiin, langat ja osat kiinni. Liiman kovetuttua fiilataan, siivotaan jäljet. Jos vielä hajoaa, niin yleensä muusta paikasta. Näin olen paljon korjaillut, mm. vaunutarkastajien käsilyhtyjen kahvoja, kersojen leluja, jne. Juuri nyt jonkun LEGO-akselin.

"Ydintäyteteräslangalla korjatut Lego-akselit kannattaa merkitä punaisella kynsilakalla ja tilata sitten kokoamisohjeen neuvojen mukaan uudet Tanskasta, kun aikoo lahjoittaa Legot suvussa eteenpäin. Millin paksuinen piikki serkkulapsen silmässä ja koko Tanskan kaikki juristit ovat kimpussasi."

Näin mun teki mieli kirjoittaa, mutten onneksi kirjoittanut. Lelukorjauksissa otan huomioon sen, että muiden lapset voivat toteuttaa omaa näkemystään mun korjaamilla leluilla. Spiderukkojen jalkoja on ruuvitettu ym. ja joskus ruuvin kärki on tehnyt hyvää tuhoa parkettiin tai sohvatyynyyn. Reijitys ja ompeleminen vahvalla langalla reijistä käy kaikenikäisille.

Konstisi on hyvä, käytän sitä usein, hiilikuidun liimaaminen teräslankaytimellä vahvistetun nippelin pintaan kyseistä muovia sulattavalla liimalla kruunaa aika sikavahvaksi.

Monet ilmanvaihdon säätövivut ovat ennen rikkoutumista jumittaneet ja niihin on spraypullosta ruiskittu lukkosulasta silikoniin kaikkea liimausta haittaavaa. Yhden rellun läpinäkyvät polykarbonaattiosat olivat murentuneet lukkosulan alkoholin takia.

Loppukädessä romisosat on olleet taivaallisen hyviä mun loppuun kelattujen autojeni osiin verrattuna. Tietyn mallin nippelistö on vaivihkaa parantunut vuosi vuodelta, vaikka ulkoisesti osa onkin sama kuin pari vuotta vanhemman samanmallisen auton.