Eikös R25 ole samaa aikakautta kuin BX? BX:iä kyllä näkyy vieläkin liikenteessä jonkin verran, eivätkä itsellä tällä vuosituhannella olleet ole vaikuttaneet miltään ruostepommeilta. Toki vähäruosteisempiakin kulkineita toki on, mutta vastapainoksi esim. jaappanialaiset autonkorvikkeet samalta aikakaudelta pyrkivät kyllä katoamaan huomattavasti nopeammin.

Niin no niitä beksejä on varmaan myytykin pari enemmän kuin kaksvitosia

"Niin no niitä beksejä on varmaan myytykin pari enemmän kuin kaksvitosia "

Yhtä Rellua kohti myytiin 30 BX:ää, 25 Relluhan maksoi maltaita myös. Bäksä oli noin ensimmäinen hieman hitaammin ruostuva Citikka, muistakaas se, sen verran muovinen peli on hän mutta tuohon aikaan kun tuli vielä Rellu 25 ja pökötti 505:ttä esimerkiksi niin ne rapistuivat alta aikayksikön.

Itsellä ehti olla pari kaksvitosta, niistä jälkimmäinen palveli varsin ansiokkaasti. Auto oli 2,2 litraisella koneella ja tuotu suoraan Ranskasta. Puhesyntetisaattori haastoi ranskaa hieman robottimaisella miesäänellä. Vaikkei siinä hirveästi ranskaa oppinut, niin kyllähän niitä komentoja alkoi pikkuhiljaa ymmärtää. Auto onnistui muutaman kerran säikäyttämään oikein kunnolla, kerran ajelin puolinukuksissa motaria Nurmijärven kohdalla kohti pohjoista, kun yhtäkkiä auto alkoi kiljua ranskaksi jotain ihan käsittämätöntä. Siinä seurasi ensin melkein sydänkohtaus ja sen jälkeen paniikkijarrutus. No, mittaristoa hetken tuijotettuani totesin, että bensahan se siellä oli hiukan vähissä... ja matka jatkui....

Autossa oli varsin hyvä varustelutaso, mm. kaksinkertainen kaukosäätö lukitukseen. Oli nimittäin alkuperäinen infrapuna-lukitus ja uutena asennettu RF-lukitusysteemi, johon oli integroitu varashälytys. Edellisen omistajan mukaan se oli pakko laittaa Ranskassa autoon. Ihan käytännön syistä... Eli ovet sai auki kyllä alkuperäisillä kapuloilla mutta sitten piti muistaa syöksyä hansikaslokeron perukoille nappia painamaan, ettei auto alkanut tuuttaamaan...

Tuosta ruostumisesta olen hiukan eri mieltä: auto oli vuosimallia -88 ja se meni muistaakseni vielä 2007 läpi katsastuksesta (ruosteiden osalta). Kahdenkymmen vuoden aikana auto ehti seilata Ranskasta Suomeen, olla yhden talven Jäämeren rannalla suolaisten tuulten armoilla. Tähän reissuun sisältyi iskareiden ja alatukivarsien uusiminen (SE oli kyllä ruostevauriota). Iskarit olisivat maksaneet Norjassa messinkiä (tai hopeaa), joten ne hankittiin Suomesta. Siinä yhteydessä paljastui, ettei Suomi suinkaan ole mikään byrokraattien luvattu maa, ei ainakaan Norjaan verrattuna: Iskaripaketti juuttui Norjan tulliin, eikä meinannut lähteä sieltä liikkeelle, ei sitten millään. Vasta, kun alkoi kyselemään Suomesta käsin vastuussa olevan esimiehen nimeä ja suorasanaisesti uhkailemaan, paketti lensikin yllättäen päivässä Oslosta pohjoiseen, noin kuukauden jahkailun jälkeen. Eikä mennyt loppujen lopuksi äyriäkään tullia.

Auto selvisi Norjasta takaisin Suomeen, varaosaksi Saksasta tilattu ABS-anturikin osoitttautui tarpeettomaksi eli auto meni laakista läpi konttorilla. Sitten auton keula suuntasikin kohti Itävaltaa ja Wieniä, kävi reissun Välimeren rannoilla. Slovenian tullimiehet olivat kuulemma hiukan naureskelleet... Reissussa oli kaksi autoista mitään ymmärtämätöntä nuorta ja paluumatkan kynnyksellä kysymys kuului, että uskaltaakohan sillä ajaa takaisin Suomeen? Auto oli sattuneesta syystä jäänyt katsastamatta seuraavan katsastusajan puitteissa, joten kuunneltuani kaikki wienin murheet, ehdotin, että jättäkää se sinne. Löytyi vielä jokin serbi, joka oli valmis maksamaan autosta parisataa euroa... Autohan palasi (tai paalasi) melkein kotikonnuilleen.

Autoa ei oltu kai hirveästi ruostesuojattu Suomessa. Oliskohan siinä syy suhteellisen huonoon ruostuvuuteen?