Miten nuo erottaa toisistaan?

Karkeasti, varusteista.

Alkujaan oli vain DS, "mehuvaihteella" ohjaustehostimen kanssa, sittemmin tuli "köyhdytetty" malli ID jossa ei ollut ohjaustehostinta eikä edes korkeapainejarruja, kytkimellekin oli poljin...

Myöhemmin, kun tuli korkeapainejarrut ID:nkin varusteeksi, niin jarruventtiilissä on iso ero, DS:ssä on aktiivinen jarrutasapainon säätö, jarrupolkimena pieni nappula, ID:n jarruventtiilin ollessa yksinkertaisempi ja polkimen enempi automainen...

Hydraulipumppu oli DS:ssä seitsenmäntäinen, ID:n tyytyessä yksimäntäiseen...

Jotta silleen, hyvä vastaus vaikka ei valaisssut lujasti.
Jos lähtisin ostattelemaan 1965 vuosimallin ID:tä tai DS:ää, mitä ulos näkyviä ja teknisiä eroja niissä olisi?

Ulosnäkyvistä eroista mainittakoon, että ainakin tehtaalta lähtiessään iidun viikset oli hopeiset, kun taas deeässän kultaiset.

Suurinpiirtein tuollanen näkymä olis DS:ssä...


Tuossa sit ID:n vastaava, kun noista vertaa polkimien tienoota, niin sen "maagisen" eron näkee..?

Mieli/muistikuva olisi myös sellainen että puskurit olisi DS:ssä rosteria kun taas ID:ssä alumiiniä, mutta tähän (ja moneen muuhunkin) taitaa tulla tarkennuksia muiltakin..?

Kuvat on "melko sinnepäin" vuosimallien suhteen...

Ulkoapäin erotat mallit katon maalista tahi maalittomuudesta ( onhan se voitu sitten maalata myöhemminkin) ja sisälle kun vilkaiset niin sitten niistä polkimista varmistat asian. Ja eikös pölykapselit olleet rosteriset kokokapselit ja alumiiniset pienet Ds/Id. Nämä siis sopinevat alkuaikojen malleihin.60-luvun lopun ja 70-luvun mallit sitten erikseen.
M

Olin D-mallien suhteen noviisi vielä puoli vuotta sitten, nyt olen jo amatööri...
Tuolta löytyy mallien eroavaisuuksista ihan niin paljon kuin jaksaa lukea. Googlen translaattorin läpi toimii ihan OK jos ei ranska oikein taivu:
http://www.nuancierds.fr/entreeuk.htm

Kertoisiko joku tuosta mehuvaihteesta lisää? Robottikytkin?

http://www.citroenet.org.uk/miscellaneo ... hange.html
Tuossa lyhyesti. Tutustumisen arvoinen, mukava, inhottavan koukuttava...

Tykkään kovasti..!

Tuolta mun sivuilta löytyy kanssa jotain koottua infoa, myös noista eroista.
Tuossa aiemmin onkin lueteltu jo aika monta eroavaisuutta. Varsinkin tuo takaluukun viiksien väri paljastaa nopeasti. Jos lie alkuperäinen luukku / merkit.

Koska DS:ssiä on suomeen myyty enimmäkseen manuaalivaihteilla (?), on sisältäkin moni DS ja ID ihan samannäköinen.
Tieto löytyy viimeistään tyyppikilvestä.
Jos auto on alkuperäinen on jotkin väritkin malleille ominaisia, varsinkin vanhemmissa vuosimalleissa:
http://www.nuancierds.fr/couleurs.htm. Vain DS-malleissa on katto maalattu korin värillä.

ID malleissa on alunperin pienet pölykapselit mutta lienee yleistä että ne on vaihdettu usein hienompiin DS malleihin.
Sisustuksesta löytyy eroja. Matot on paksut ja äänieristettä on enemmän.
DS:n matot on saman sävyiset muun sisustuken kanssa, ainakin jos on kyseessä Pallas (?).
ID:ssä on on mattoina aina harmaat aika simppelit matot.
Ovipahvit on yleensä lasiin asti mutta kyllä kuvia on DS:istä jossa ovipahvit on "pienet".
Tämä lienee yleisempää vanhemmissa malleissa. ID:n ovipahvit on kuitenkin aina simppelimmät.
Ainakin kun katsoi 60 luvun myöhempienkin autojen kuvia.

DS:ssä on lisäksi aina (?) sisävalot myös C-pilarissa. Ikkunaveivit ja sisäkahvat pitäisi olla kiiltävät, ei maalatut.
Iiduissa oli, varsinkin vanhemmissa, aina maalatut (tai ainakin muuten harmaat) sisäkahvat.

Olisko noissa jo jotain vinkkiä? Jos on jotain ihan väärää tietoa niin älähtäkää viisaammat.
Ja on hyvä konsti laittaa tänne kuva autoehdokkaasta ja täällä voidaan sitten kilpaa tunnistaa malli =)

Niin, ja vaihteistoa voisi tosiaan luonnehtia robottivaihteiksi. Se ei ole automaatti, ei edes puoliautomaatti.
Tavallinen manuaaliaski jota käyttää automaatti... Sama idea kuin näissä uusissa sitikan robovaihteissa, paitsi D-mallissa vaihde pitää aina valita itse...

Pari hajakommenttia IsoD:n kirjoitukseen:


Tämä ei päde etenkään vm. 1969 ja sitä vanhempiin autoihin. Niistä DS:n ja ID:n erottaa helposti erilaisesta kojelaudasta. Toki sisustuksessa on muitakin eroja. Mallivuodesta 1970 lähtien itse kojelauta on lähes saman näköinen kaikissa D-malleissa.


DS-malleissa katto on maalattu aina korin värillä vasta vuosimallista 1972 lähtien. Sitäkin ennen katto oli toki DS-malleissa maalattu, mutta ei korin värillä... (pl. AC200 Noir sekä vm. 1970-71, joissa katto usein korin värinen pl. muutama värisävy, joiden yhteydessä katto AC095 Gris nacré).


Tavallisen DS:n (Confort) matot eivät ole saman sävyiset muun sisustuksen kanssa. DS:n pallasversiossa lattiamattojen materiaali on aivan erilainen ja sävy sointuu yhteen sisutuksen värin kanssa.


Vain DS confort -malleissa. DS pallas -malleissa ei ole sisävaloja C-pilareissa.

Jos D-mallia on omistajien toimesta kovasti rakenneltu uudelleen matkan varrella, varsinkin 1970-luvun D-malleja voi olla kuvien perusteella joskus hankala erottaa tosistaan (tietysti jos näkee polkimet tai mehukepin, homma on selvä). Enemmän tai vähemmän DS-ornamenteilla kaunisteltuja ja etenkin ”pallasifioituja” ID-malleja on liikkeellä varsin runsaasti; tämä todetakseen ei tarvitse kuin selata esim. Mobile.de -palstan tarjontaa. Runkonumeron perusteella voi kuitenkin aina helposti jäljittää, onko kyseessä ollut alun perin ID vai DS. Tosin on niitä runkojakin vaihdeltu autoihin. Moottorin koodilaatassa oleva kirjainsarja paljastaa, onko autossa ID:n vai DS:n kone, niissähän on myös selviä eroja (ja tähän taas yksi poikkeus eli 1973-75 Dsuper5, jossa sama 115 hv:n DX2 kone kuin 1969-72 DS 21:ssä).

Mehuvaihteesta... Se on periaatteessa manuaalivaihteisto, jossa hydrauliikka hoitaa kytkimen ja varsinaisen vaihteensiirron. Kytkinpoljinta ei siis ole ja vaihteet valitaan ohjauspyörän edessä olevasta mehukepistä. Kerrassaan hieno keksintö ja jokseenkin täydellinen ajonautinto silloin kuin säädöt ovat kohdallaan. Fiilis ja tuntuma mehukepin hämmentämisessä on loistava ja homma toimii kuin ajatus pienen kotoisan hydrauliikkasihinän säestämänä. Koukuttaa - ja pahasti - kuten Jasukin totesi!

Kiitos kommenteista. Seison korjattuna =)

Kiitokset vastauksista.
DS taitaa olla seuraava hankinta, kunhan saan varastosta hävitettyä kaikki kolme CX:ää, toisen Peugeot 604:n ja urheiluauton.

Minäkin voisin vaihtaa suurimman osan kalustostani ID:tai DS-kamppeeseen. Mutta kaikki myynnissä olevat ovat niin hirviän kalliita. Ja kun en omista lämmintä talliakaan niin aihio ei tule kyseeseen. Ehjä rupsahtanutkin olisi ihan ok.

Vielä semmonen juttu näistä eroista tuli mieleen, että 1966 on kait sellainen vuosiluku missä nesteet hydepuoli vaihtuu nykyaikaiseen (=helpompaan) lhm:ään?

LHS 2:sta siirryttiin LHM:ään vuosimallista 1967 lukien. Vuosimallin 1967 autoja tuli ulos tehtaalta jo syyskuusta 1966 alkaen, joten vuosimallin 1967 tuotannon alkupään LHM-auto voi olla myyty ja rekisteröity vielä vuoden 1966 puolella.

Eri hydejärjestelmät erottaa toisistaan helposti siitä, että LHS-autoissa hydrauliikkaosat on maalattu mustiksi, kun taas LHM-autoissa ne ovat tutun vihreät. Tosin on olemassa autoja, joissa alkuperäinen LHS-järjestelmä on myöhemmin modattu LHM-pohjaiseksi, mutta autenttisuuden säilyttämiseksi hydrauliikkaosat on maalattu mustiksi...

Mukava remontti on tiedossa, jos LHM:ää laittaa LHS-järjestelmän autoon tai päinvastoin.

viewtopic.php?f=9&t=4551
Nesteiden ominaisuuksista, vai omituisuuksista, jotakin..?

Varsin pätevä valinta
Onnea etsinnälle!

Mielenkiintoista, miten voi halutessaan speksata sen unelmayksilön ihan vuoden tarkkuudella, DS:stä puheen ollen tyyliin -65 "puoli-pallas" -66 Pallas LHS, -67 Pallas LHM, -68 Facelift vanhalla kojelaudalla, -69 uusi kojelauta jne.

Ja tuohon ketjuun pieni tarkennus: . . . . -69 uudenvärinen vanha kojelauta, -70 -> uusi kojelauta jne.

Kiehtovaa on, että melkeimpä jokaisen ID:n/DS:n eri mallivuoden autosta löytyy ainutlaatuisia piirteitä ja autojen ulkovärit ovat myös tyypillisesti ominaisia vain tietylle tai tietyille parille mallivuodelle (joitakin poikkeuksiakin tietysti on, kuten AC108 Gris Palladium, joka oli varattu vain tietyn D-mallin tietylle varustetasolle...).

Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Jos haluaa ”haarukoida” omaa unelma-autoaan, voi nimenomaan DS:stä puhutaessa (ID:ssä hieman eri kuviot...) aloittaa tarkastelemalla muutamaa suurempaa kehityslinjaa:

1) Keulan muotoilu. Puhutaan ykkökeulaisista (mallivuodet 1956-62), kakkouskelaisista (1963-67) ja kolmoskeulaisista (1968-1975) autoista. Joidenkin mielestä ykköskeula on se ainoa alkuperäinen ja oikea, toisten mielestä taas edelleenmuotoiltu pyöreälamppuinen kakkoskeula – jollainen näkyy esim. Hessun avattaressa – on esteettisesti tasapainosin ja onnistunein. Kolmansien mielestä Suomessakin selvästi yleisin kolmoskeula eli ”viirusilmä” lasilla peittettyine (DS:ssä aina kääntyvine) valoineen on yliverto.

2) Kojelaudan muotoilu. Tässäkin kolme suurta kehitystrendiä, jotka eivät mene aivan yksiin korin (keulan) muutosvuosien kanssa. Joidenkin mielestä alkuperäinen DS:n UFO-tyyppinen vaalea kojelauta (mallivuodet 1956-61) on hienoin. Toisten mielestä mallivuosien 1962-1969 tummempi kojelauta on komeampi ja käytännöllisempi (tähän vielä lisäerikoisuutena tuo Juuson mainitsema musta kojelauta neliskulmaisine näppäimineen, jota löytyy vain mallivuoden 1969 autoista). Kolmansien mielestä mallivuonna 1970 esitelty pyöreämittaristoinen ja astetta massiivisempi kojelauta on juuri se oikea, varsinkin vielä vanhan ratin yhteydessä (uusi pehmustettu ”turvaratti” tuli kaikkiin D-malleihin vuosimallista 1972 lähtien).

3) Varustelutaso. Tältä osin voidaan erottaa kaksi (pää)vaihtoehtoa: perusmalli Confort ja ylellinen Pallas. Confort-varustetaso oli tuotannossa alusta lähtien ja sen rinnalle tuotiin mallivuodesta 1965 lähtien uusi näyttävämpi ja selvästi kalliimpi varustetaso Pallas. Pallas-varustelu voi siis esintyä vain kakkos- ta kolmoskeulaiseen DS:n yhteydessä. Pallas-varustetasoon sisältyvien erityismateriaalien (esim. sisustus) ja erityiskoristeiden määrä on varsin huomattava. Jotkut pitävät puhdaslinjaisesta Confortista (ei esim. sivulistoja), kun taas toisten mielestä Pallas kaikkine tilpehööreineen ja upeine sisustusmateriaaleinen (ehkäpä vielä nahkaoptiolla lisättynä) on ”maailman kaunein”.

4) Kone ja hydrauliikka. Tekniikkapuolella kehitystä tapahtui luonnollisesti koko auton elinkaaren ajan, mutta moottoripuolella suurimmat muutokset ajoittuvat mallivuosiin 1966 ja 1970. Mallivuonna 1966 esiteltiin uudet ”oversquare”-moottorit ja malliston huipulle tuli uusi suurempi 2175 cc DX-kone (109 hv), jota kantava auto sai tyyppimerkinnäkseen DS 21. Kaikki autot ennen mallivuotta 1966 ovat siis tyyppiä DS 19 (DS 19:ää valmistettiin vuoden toki vuoden 1966 jälkeenkin ja tämän peruskoneen tyyppimerkintä muuttui vuonna 1969 DS 20:ksi). Mallivuonna 1970 esiteltiin ruiskuvaihtoehto DS 21:een (DS 21ie) ja ruiskun kanssa koneesta irtosi peräti 139 hv. Sittemmin koneen iskutilavuutta hieman suurennettiin (2347 cc) ja loppupään (1973-75) ruiskuDS:t kantavat tyyppimerkintää DS23ie. Hydraulliikkajärjestelmän muutosten osalta viittaan aiempaan keskusteluun; vedenjakajana LHS/LHM -järjestelmien välillä on siis mallivuosi 1967.

5) Vaihteisto. DS oli alun perin saatavana vain hydraulisella vaihteistolla varustettuna eli ”mehukeppinä” (Hydraulique). Vasta mallivuonna 1963 tuli vaihtoehdoksi tavanomainen 4-lovinen manuaalilaatikko (vuodesta 1971 alkaen 5 vaihdetta). Toisten mielestä hydevaihteisto on juuri yksi keskeisimmistä DS-jipoista, jota ilman DS ei ole ”oikea” DS. Toisten mielestä taas ratin sivussa olevaa manuaalikeppiä ja kytkinpoljinta on erinomaisen mukava käyttää.

Yleisesti himoituimpia DS-versioita ovat seuraavat:

Ykköskeulaiset:

Mallivuosien 1956-58 varhaiset DS:t. Mitä vanhempi ja alkuperäisempi, sen parempi (ja kalliimpi...).

Mallivuosien 1960-61 vanhalla kojelaudalla olevat DS:t, joiden etulokasuojissa ns. juustohöylät. Näistä pidetään varsinkin Ranskassa.

Kakkoskeulaiset:

DS 19 Pallas 1965 Hydraulique. Ensimmäinen markkinoille tullut Pallas-malli, jossa ainutlaatuiset ”sombrero” -pölykapselit. Vaikka muutamia myöhemmille Pallaksille ominaisia koristeita puuttuukin, en kyllä nimittäisi sitä puoli-pallakseksi

DS 21 1967 Hydraulique. Pyöreälamppuinen auto uudella isommalla koneella ja LHM-hydrauliikalla. Erityisesti Pallas-versiona klassikko jo syntyessään.

Kolmoskeulaiset:

DS 21 1968 Hydraulique. Kuten 1967, mutta viirusilmillä, jos on niden perään.

DS 21 1969 Hydraulique. Viirusilmät ja omalaatuinen, musta kojelauta.

DS 23ie 1973-75 Pallas. Kehitykaaren ja malliston huippu; mukavuutta, näyttävyyttä ja vauhtia. Jotkut arvostavat manuaalivaihteistoa erityisesti tämän mallin yhteydessä.

Jos menee vaikeaksi, sangen suositeltavaa on tehdä ”Juusot” eli hankkia yksi ykköskeulainen, yksi kakkoskeulainen ja yksi kolmoskeulainen DS

Tämä herätti tuoreessa D-omistajassa kysymyksen, että minkä värinen katto tällaisessa kapineessa pitäisi olla? Kyseessä on vuosimallin '68 DS 21 Pallas, värinä AC421, bordeaux. Kyseinen katto on siis samaa väriä kuin muukin kori, mutta onkohan se sitten maalattu joskus uudelleen..?

Ei sillä, että katon maalaaminen olisi nyt ensimmäisenä työlistalla, mutta kiinnostus heräsi aiheeseen kuitenkin.

Kolme vaihtoehtoa: AC200 Noir, AC100 Gris argent ja AC421 Bordeaux. Ei siis katon maalausta työlistalla ollenkaan!

Joo, Juuso puhuu asiaa ja minun aiempi kommenttini on epätarkka sikäli, että jo vuosimallien 1968-69 DS:iin oli mahdollista saada tehdastoimituksena korin värinen katto muutaman värin yhteydessä. Yksi näistä väreistä on juuri AC421 Bordeaux. Voi siten varsin hyvin olla, että Tulskun auto on alkuperäisessä tehtaan värityksessä. Harvinaisempi malli muutenkin Suomen olosuhteissa!

Jenkkimarkkinoille toimitettiin jo aiemmin 1960-luvulla DS:iä, joiden katot oli maalattu tehtaalla korin värisiksi. Ne olivat siis tuolloin väritykseltään vähän erilaisia kuin euromarkkinoiden autot.

No niin, tämähän helpotti hommaa heti oleellisesti, kiitos tiedoista molemmille.