Laitetaanpa viimein tännekin näytille kesällä kuvattuja kuvia venttiilittömien jousipallojen paineistuksesta.

Aloitetaan homma asentamalla suojalasit ja kuulonsuojaimet.

Kierretään pallosta tulppa pois. Onnistuu esimerkiksi laittamalla pallo tulppa alaspäin ruuvipenkkiin, kiristämällä tulpan ympäriltä ja pyörittämällä palloa putkitongilla aukipäin. Kun enimmät typet tössähtävät pihalle, voi loput pyörittää käsin.

Tämän jälkeen otetaan yksi pallon korkki, johon on porattu kolo (ei läpireikää) Torx-palalle.

Lyödään Torx-pala tulppaan mahdollisimman suoraan.

Asetetaan pallo telineeseen ja siivotaan tulpan ympärystä.

Kierretään tulppa Torx-paloineen paikoilleen.

Etsitään varsinainen täyttölaite ja kiinnitetään typen syöttö.

Laitetaan Torx-palan päälle täyttölaite vääntöhylsyineen. Tarkastetaan vielä kaikkien tiivisteiden (tulppa, täyttölaite, hylsy) paikoillaan olo. Kasataan koko keksintö. Huomioidaan, että tulee kasattua suoraan.

Työnnetään vielä hylsymeisseli paikoilleen, pyöritetään tulppa kiinni ja avataan 1,5 kierrosta. Tarjoillaan pallolle haluttu määrä typpeä, pyöritetään tulppa kiinni. Poistetaan paineet täyttölaitteen kammiosta ja puretaan pallo irti laitteesta.

Tarkastetaan saavutettu painetaso, tiukataan tulppa vierä ruuvipenkissä ja irrotetaan Torx-pala tulevaa käyttöä varten.

Sen verran valotetaan apparaatin detaljeja että tuo paineenalaisen tulpan kiinni ruuvaaminen on se ongelma eli mistä välistä väännin tiivistyy. Ensimmäisessä versiossa tiivistys oli tuon meisselikahvan varresta mutta sen ongelmana oli että kahva poistui maapallon säteen suuntaan kun pullon venttiiliä raotti. Nykyisellään tiivistys on palanpitimen ja tuon alumiinimöykyn välissä ja palanpitimessä ollut läpireikä on tukittu Mystic Puddingin Comical Metalilla.

Ja kun se paksumpi o-rengas siitä hylsyn päältä on päässyt karkaamaan torx-palan päälle, suhisee tuo keksintö metkasti siitä meisselin varresta. Toisaalta, jos pallo jää hieman vinoon, niin kuuluu metka poks ja suhisee hauskasti pallon ja tuon värkin välistä, samalla kun se iso o-rengas tulee kurkkimaan ulkomaailmaa. Pallon tulpan tiiviste huonosti paikoillaan aiheuttaa sen, että ei se typpi vaan halua pysyä pallon sisällä. Mistäköhän muualta tuo vielä saatiin fuskaamaan tänään...

Jaa niin, kerran kesken tulpan kiinnipyörityksen kuului tsöp-tsiiih, joten tipautettiin paineet pois ja kävin kääntämään tulppaa auki, jonka seurauksena saatiin aikaan pidempi sihinä. Muu tiivistys oli siis pettänyt juuri samalla hetkellä, kun olin saanut tulpan tiivistymään. Sen kun olisi tajunnut heti, niin olisi yksi ylimääräinen harjoituskierros jäänyt välistä.

tästä tulikin mieleen, että miten usein palloja pitäisi paineistaa?

Parin vuoden välein on ihan ok.

C5:n jousipalloja ei voi täyttää? Jos joku haluaa kuitenkin testata ja askarrella, 4 kpl vuoden 2002 plussattoman farkun alkuperäispalloja olisi saatavilla Nurmijärvellä noutohintaan. Vaihdoin hiljattain comfortteihin. Yv tai jouni(at)luo.to

Pyöreähköhän se tulppa taitaa olla eli vähän hankalampi porailla, mutta ei kuitenkaan tee ongelmaa. Ilmeisesti sitten eroa tulpan kiinnityksessä tai tiivistyksessä vai mikä estää täytön?

Tulppa ei ole kierteillä, vaan "niitattu", toki siihenkin tsi-paineistaja tekis kierteen ja tulpan, mutta pallon kuori ei taida olla riittävän vahvaa jotta siihen saisi luotettavasti kestävän kierteen, eli se vahvistuslaippa kaivattaisiin joka on vanhemmissakin palloissa. Noh tätäkin on harrastettu jonkin verran, että hitsataan se vahvistuslaippa siihen palloon, mutta taas törmätään ongelmaan C5 pallon kohdalla, sillä siellä on ulkokuorta myötäilevä muovinen kuuppa, eli ei onnistu hitsaaminen ei...

Eli hiukan ompi ongelmallista näiden ns. littupallojen paineistaminen. Ja se onkin osin tarpeetonta, sillä eivät nämä tuplakalvoiset menetä paineitaan pikkuhiljaa, vaan ne hajoaa sit kerrasta.

Tarvike-mallisissa littupalloissa ei tosin ole sit tuota muovikuorta, ja ei ole tuplakalvoakaan, eli niiden kanssa ehkä joku joskus voi innostua askartelemaan? Itseäni ei kiinnosta .

Inspiroivaa..

Tuli mieleen, että jos tuon vääntövarren tekisi (umpeen tinatusta) 6,35 mm hydeputkesta, akselitiivisteen voisi tehdä tavallisen hydraulitiivisteen ja juntturin avulla.

Kuvien laitteen rakentaneena voin kertoa, että rakenteen suunnitteluun vaikuttivat vahvasti se, että materiaaleina käytettiin sitä, mitä sattui olemaan ja se, että sorvaus- ja koneistusmahdollisuudet olivat kovin rajalliset. Muistelen, etten tehnyt tuosta minkäänlaisia kuvia eli käytin muinaisruotsalaisten (Wasa) laivanrakentajien menetelmää. Käytännössä projekti eteni "kädestä suuhun". Ongelmat ratkottiin kun niitä vastaan tuli.

Jos tekisin tuon uudestaan, siitä saattaisi tulla kovasti erilainen, mutta hätäkös tässä, kun on jo vuosikausia toiminut ja lukemattomia täyttöjä kestänyt tuollaisenakin.

Alkoi tuntua siltä, että tuo täyttölaitteen pallon pintaa vasten tiivistyminen ei oikein riitä kuin ~70 bariin asti. Toki siihen vaikuttaa sekin, kuinka suoraan on sattunut kaikin puolin menemään sillä tiukkauskerralla... kerran tosiaan saatiin sieltä se iso o-rengas pölläytettyä välistä pois, kun muutamaa palloa paineistettiin.

Minua kiinnostaa kovasti tuo paineentarkistus härveli, en halua ostaa mitään valmista, vaan vinkkejä miten sen teen itee, mistä kappale mihin pallo jengataan kiinni? pitääkö se sorvata ja jenka työstää? ja tuo tunkin kytkeminen mitenkä se? Alkaa olemaan liikaa noita harrasteautoja 3kpl ja kahessa actiivi systeemi, joten palloja riittää ja kun ei aina tiedä minkä vaihtais, taas on v-6 kivikova, uudet pallot edessä ei auta.

Jousisylintereissä ja varaajarungoissa on aika lailla sopivia kierteitä tuntunut olevan...
Tuossahan se näkyy: kempin tai jonkun sen kilpailijan kuumaliimalaitetta on tarjottu.

Laitoin tuonne projektiosioon jutun omasta virityksestä, jonka tein lähinnä kierrätysosista.

Tuo tunkkimalli on kieltämättä vähän erikoisen oloinen tuohon tavallisempaan testeritoteutukseen tottuneelle: "Eikö tätä kampea voisi pyörittää?" Bonuksena on kyllä kompakti koko.

Saanko paremman selityksen tunkista? älkää nyt keskenään asiantuntiat kinastelko, ennen kuin minä olen päässyt toiminnoista kärryille! Otetaanko mäntä tunkista pois ja sitten siihen vaan kempillä tohautetaan sopiva kappale kiinni mittarin t-kappaletta varten, tämä olis hyvä viikonlopun homma kun tähän nyt sais pientä lisäselvittelyä, pallon kiinnitys tuli selväksi se osa löytyy.

Hurjan oloista hommaa tuollaisilla laitteilla ja paineilla pelailu on. En uskaltaisi kokeilla.

Sillai tuo ainakin näytti tehdyn.

Tunkin nesteeksi LHM, määrä? Kaiketi se, mikä mahtuu, jos liikkuvaa mäntää ei ole, se ei vie tilavuutta, vaan palloon menevä neste? Sylinteriin jotain lisätäytettä? Paine pallossa luultavasti se raja, kun paine laskee hyvin äkisti?

LHM:ää tunkkiin sen verran kun mahtuu. Yli menevät pyyhitään pois. Tunkatessa painemittarin lukema hakeutuu asymptoottisesti näyttämään pallon painetta.

Siis koko tunkki tyhjenee jos pallon kumi on rikki, tunkkaa vasten tyhjää?

Koskapa tämäkin kapine on meikäläisen dissainia, (kiitokset toki hitsarille ja kaikille muille projektissa mukana olleille), niin avaanpa hiukan toimintaperiaatetta.

Ehjään palloon "menee" muutamia painalluksia siten, että paine mittarissa nousee huomattavasti joka painalluksella. Heti kun kalvo liikahtaa, (eli saavutetaan pallon esiasetuspaine) lakkaa paine nousemasta. (Tai nousee se sen jälkeenkin, mutta vain hädin tuskin viisarista erottuvan määrän per painallus.) Mittauksessa ei siis tarvita kovin paljoa LHMää, koska riittää, että kalvo liikahtaa ihan aavistuksen verran lepoasennostaan.

Jos kalvo on puhki, saa sen heti muutamasta ensimmäisestä painalluksesta selville, sillä paine ei ala nousta ollenkaan. Hankalimpia ovat hyvin pieneen paineeseen päässeet pallot, mutta niistäkin selviää kokemuksella.

Välillä pitää muistaa tankata tunkkia - testailussa kun tuppaa tulemaan pientä hävikkiä, kun pallojen iskunvaimennusventtiilejä ei käytännössä voi valutella kokonaan kuiviksi testin jälkeen. Pöydälle ja lattialle laittetta käytettäessä ei periaatteessa vuoda mitään, mutta säiliön huonon tulpan takia pientä öljyyntymistä on kyllä aina luvassa laitteen huohotuksesta johtuen.

PS. Pojat - onkos siellä vielä typpeä jäljellä? Pitäs tulla täyttelemään kymmenen palloa!
PPS. Onko täyttölaitteen o-renkaita uusittu viimeaikoina, vai vieläkö tuhrataan niillä käytössä rispaantuneilla?

Koskapa tämäkin kapine on meikäläisen dissainia, (kiitokset toki hitsarille ja kaikille muille projektissa mukana olleille), niin avaanpa hiukan toimintaperiaatetta.

Ehjään palloon "menee" muutamia painalluksia siten, että paine mittarissa nousee huomattavasti joka painalluksella. Heti kun kalvo liikahtaa, (eli saavutetaan pallon esiasetuspaine) lakkaa paine nousemasta. (Tai nousee se sen jälkeenkin, mutta vain hädin tuskin viisarista erottuvan määrän per painallus.) Mittauksessa ei siis tarvita kovin paljoa LHMää, koska riittää, että kalvo liikahtaa ihan aavistuksen verran lepoasennostaan.

Jos kalvo on puhki, saa sen heti muutamasta ensimmäisestä painalluksesta selville, sillä paine ei ala nousta ollenkaan. Hankalimpia ovat hyvin pieneen paineeseen päässeet pallot, mutta niistäkin selviää kokemuksella.

Välillä pitää muistaa tankata tunkkia - testailussa kun tuppaa tulemaan pientä hävikkiä, kun pallojen iskunvaimennusventtiilejä ei käytännössä voi valutella kokonaan kuiviksi testin jälkeen. Pöydälle ja lattialle laittetta käytettäessä ei periaatteessa vuoda mitään, mutta säiliön huonon tulpan takia pientä öljyyntymistä on kyllä aina luvassa laitteen huohotuksesta johtuen.

PS. Pojat - onkos siellä vielä typpeä jäljellä? Pitäs tulla täyttelemään kymmenen palloa!
PPS. Onko täyttölaitteen o-renkaita uusittu viimeaikoina, vai vieläkö tuhrataan niillä käytössä rispaantuneilla?

Eiköhän sitä sen verran löydy, että onnistuu. Ja okkumeja ollaan vaihdeltu aina sen mukaan, että mistä alkaa vuotaa...