Ford Taunus 1.6 OHC -75

Tässä toinen kulkineistani, enemmänkin tällä hetkellä harrastepeli joka on katsattettu 17.6. huomatuksitta. En tiedä vielä mitä tälle kulkineelle tapahtuu, kerrottakoon nyt hieman historiaan:

- Vuoden -75 malli, 1 omistajalta
- Mittarissa 36 tkm (Todellisuus ehkä 136 tkm?)
- Pohja ruosteeton, massattu kerran 2 vuodessa
- Ajettu noin 10 talvea, kaikki ennen vuotta -85 ja suolalitkuja
- Muutama kolhu löytyy ja pieni kukka, mistäpä tämän ikäisestä käyttöpelistä ei löytyisi
- Verhoilu lähes virheettömässä kunnossa, kiitos penkinpäällisen viimeisten 35 vuoden ajan.

Valmistettu maaliskuussa 1975 Belgiassa, Genk paikkakunnalla ID numerolla 23361. Valmistuttajana toiminut Ford Saksa. Kyseessä Ford Taunus, 4-ovinen Sedan joka on tyyppihyväksytty vuonna 1970. Moottorin tyyppi on R4 HC/OHC eli 1.6Litrainen, 72 hevosvoimainen voimapesä. Laatikkona toimii 4 vaihteinen manuaali, ja perän välitys on 3,78 : 1. Värikoodi on Spanischrot, Radiant Red / Carnival Red. Sisäverhoilun väritys on musta ja materiaalina kangas jota on saanut standard ja L varustelutasoihin.

Maukas! Noin hienokuntoinen yksilö kannattaa pitää tallessa. Itellä oli aikoinaan kuningasmalli, mustakilpinen -71 coupe GT V6:lla. Siinä oli mittaristokin vielä sellanen vanhemmanmallinen taaksepäin kaatuva, mustangista kopioitu. Siihen oli valitettavasti peltityöt ja maalauksen tehny joku kenen ei olis todellakaan pitäny edes yrittää. Ainoana autona ja opiskelijabudjetilla oli vähän liian raskas ylläpidettävä.

Ilmottele jos oot joskus tosta luopumassa

Voi olla että tulee keväällä myyntiin, jos talouteen tulee toinen käyttöauto. Sitten ei ole tuolle enää tilaa.

Tosi hienossa kunnossa näyttäisi olevan! Pakko kertoa , että minulle tuli museotaunus-kuume joskus 2003 ja ostin sattumoisin juuri tasan tarkalleen samanlaisen vuosimallia, moottoria, varusteversiota, ovimäärää ja väriä myöten. Auto oli kylläkin jo parhaat päivänsä nähnyt ja keskenhän sen tekeminen sitten jäi. Tilalle tuli erinäisten sattumusten kautta vuotta vanhempi vihreä 2-ovinen automaatti, josta on artikkeli uusimmassa Klassikot-lehdessä.

Oho.

Nyt alko kiinnostaa sen verta että tuo lehtinen on kaivettava esiin. Mitä kävi sitten sille toiselle tanelille?

Korin kunnostus alkoi tuntua niin työläältä että myin eteenpäin. Ostajan tiedot on ehkä jossain ylhäällä mutta epäillä sopii josko on ikinä enää liikenteeseen palannut.

Oranssi Taunus

Vihreä Taunus

Kivoja pelejä molemmat!

Hahaa, muistan selanneeni näitä sivuja sillon ku ylläpidin omaa taunustani. Joskus vielä tommonen pitää saada...

2,0 veekuukka oli 20 vuotta sitten itselläkin
Mutta kolmoskoppainen GT-Cortina kenttiläisellä, se jätti monta kertaa isomman kaipauksen

Koskaan en ole ollut voorti-mies vaikka läheltä piti kun ekaa autoa olin ostamassa ettei tullut tähtipeä cortinaa, mutta tulikin farkku amazon, on silti pakko sanoa että hieno on Taunus ja kyllä niin vahvasti 80-luku tulee mieleen. Kyllä tolla kelpaa körötellä muuallekkin kui kirkkoon sunnuntai aamuisin.

Tuo vihreä Taunus tuo mulle mieleen lapsuusvuodet, taisin olla jotain noin 11-12v? kun Isällä moinen oli, tosin farmari-mallinen. Sen ostoreissun muistan erityisen hyvin, sillä samalla kerralla koeajettiin Jeep Wagoneer, ja itse tietenkin olisin toivonut isän ostavan sen eikä Taunusta .

Pettymys meni tosin nopeasti ohitse, sillä oli se Taunuskin ihan kivan oloinen auto, ja itse olin mukana sen ylimaalauksessa, ja samalla värillä maalattiin yksi polkupyörä, kun maalia jäi yli. Ja tuo polkupyörä on ollut mulla arkifillarina nyt jo liki 10 vuotta, ja edelleen Taunuksen vihreänä .

Ps. Jäi Taunuksesta sen verran mukava muistikuva, että en ollenkaan pitäisi mahdottomana ajatusta joskus hankkia moista vihreää farmari Taunusta harrasteautoksi .

Onhan tämä sellainen kuljin, että se katseita kääntää jonkin verran. Kiva kesällä ihan hiukan kruisailla, varmaan sitten taas ens kesänä seuraavan kerran jos ei sitä ennen kuljin päädy toisaalle.

Tuo muistoja moinen...
Meillä oli samaa vuosimallia mustapeppuinen keltainen Taunus perheessä kun olin pikkupoika.
Sitten se vaihtui uudempaan, missä oli toi tyylikäs nokka jo pilattu uudella muotoilulla. Sekin keltainen.
Ja sitä seurasi -80 alussa joku GLX tms, missä oli jo mun ja veljen pitkään toivomat omat takaovet eli oli vihdoin 4 ovinen. Tuossa piti meidän poikien jo sitten käyttää turvavöitäkin takapenkillä.
Jotenkin nuo Tuhnuksen jättivät jälkensä, kun sitten aikanaan kaverin kanssa omistin puoliksi useammakin auton -88 ja -90 välillä, niin ne kaikki oli Taunuksia
Kaksi jäänyt mieleen hyvin. Ruskea 1.6 Taunus vm. -72. Toimi hienosti, mutta kerran sen ollessa viikonlopun levossa meidän perheen pihalla olis se yöllä sytyttänyt itsekseen ajovalot. Isä sitten kävi puolen yön aikaan ne laittamassa pois päältä, katkaisijaa renkuttamalla. Mutta muutaman tunnin päästä isä oli wc reissulla nähnyt ajovalojen palavan taas!
Tällä kertaa irroitti hän akun, kun pelkäsi että palaa koko Tuhnus...
Toinen oli sitten V6 GT Tuhnus. Tehoa siinä oli. Edellinen omistaja oli vähän tuunannut sitä ja vaihtanut takapäähän jotkut jenkkityylin valot ja samalla siirtänyt polttoainetankin vararenkaan paikalle takakontin pohjalle. Tuohon tuli täyttöaukosta letku josta sitten oli kiristysrengas vähän löystynyt.. Ekalla tankkauksella aloimme ihmetellä kun sinne noin paljon menee bensaa.... Kesti sitten jonkin aikaa ennenkuin bensa haihtui takakontista... vaikka yritettiin rievuilla kuivattaa kaikki, niin se haisi vielä pitkään...
Sen jälkeen ei sitten olekaan tullut Taunuksella kidutettua itseäni...

Itellä oli ekana autona vuotta tuoreempi facelift isolohko 2,0 ohc.Armeijassa ollessani auto seiso kasarmin pihassa kardaanin ristikko antautuneena ja sain selville että se on erään hra kapteenin vanha kulkine (silloin ajoi zr1 corvetella)Meninpä sitten puheille josko se olis myynnissä ja sain sen lunastettua itselleni nimellistä korvausta vastaan.Seuraavan vlv:n alkuun kävin vaihtamassa uuden ristikon varikon tallissa ja ajelin kotiin.Sittemmin tuli tuoretta peltiä liimatuksi riittävästi ja kaveri laski uutta pintaa sadoluxilla, koneremppa tuli tehtyä (paitsi kansi) se kostautui myöhemmin kanteen painuvien pakoventtiilien muodossa lyijyttömällä kun tuli vedettyä ilman lisäaineita.Rälläkällä painimeen tehdyn säätövaran jälkeen laitoin laitteen myyntiin.Bongasin kyseisen laitteen alkuvuodesta nettiautosta ja oli vieläkin liikenteessä lapissa.
Hienoja muistoja ja pitkiä sladeja talvella.Ikävä on takavetoa...

Olipa joskus saman värinen (Spanischrot, Radiant Red / Carnival Red) 2 ovinen minullakin.
Mukava auto ajaa ja tekniikka helppoa pitää kunnossa.
Erityisesti muistan kaatuvat etupenkit.
Niille oli käyttöä.

Onpa nätti taunus