Oltiin koiran kanssa lumilenkillä, kun huomattiin naapurin pellolla neljä pikkumotoristia ajavan crossipyörillä. Samalla tuli maantietä pitkin nelari endurojammu hallitussa luisussa.
On se hienoa huomata, että harrastus jatkuu seuraavassakin sukupolvessa.
Siinä opitaan ajokin hallinta ja haetaan rajat.
Meilläkin lapset aloitti viisi- ja kuusivuotiaana.
Toinen oppi ajamaan prätkällä ennenkuin polkupyörällä.

Kaikista tuntemistani crossipyörän lapsikuskeista on tullut esimerkillisen hyviä ja vastuullisia kuljettajia liikenteessä kaikilla kulkuvälineillä, ja joistakin kilpakuskeja vielä aikuisiässäkin.

Onneksi täällä maalla ollaan suvaitsevaisia ja annetaan lasten harrastaa.
Läheisessä kirkonkylässä ei saisi ajaa mopollakaan, kun se pärisee.
Kuuskytluvulla olin siellä minäkin kavereitten kanssa pärräämässä, mutta ei silloiset asukkaat valittaneet.
Poliisit joskus laskivat rattaitten piikkejä.

Se ero sallivuudessa johtunee hyvin pitkälti siitä, että haja-asutusaluella lapset ajelevat mopoilla päivällä ja kohtalaisen siististi. Taajamissa taas on jostain syystä tapana ajaa keskellä yötä vierekkäin pyöräteillä. Eikä kuorma-autoa pienempää väistetä tietenkään missään tilanteessa...

Lapsillahan täytyy nuoruudessa olla moottorin pärinää ja pauketta riittävästi.

Papan kulta aloittelee kelkkailua (aikanaan tehty Teuskille ) ja ens kesäksi laitetaan tään kullanmurun Monkeyhyn apupyörät

ANTEEKS, Ooppeli kuvassa