Sitruunapatonki.fi

Onhan se niin, että mitä tahansa muuta automerkkiä saa hyväksytymmin fanittaa.

Monia varmaan ärsyttää se, että mehusitikkaharrastajilla on ominaisuus jolla voi kehuskella ja lytätä kaikki mut maanrakoon. Veistä haavassa kääntää vielä se, että ne muut eivät edes ymmärrä mitään kyseisestä ominaisuudesta Tuntemattoman pelkoa siis...

Teuski kirjoitti:Onhan se niin, että mitä tahansa muuta automerkkiä saa hyväksytymmin fanittaa.

Monia varmaan ärsyttää se, että mehusitikkaharrastajilla on ominaisuus jolla voi kehuskella ja lytätä kaikki mut maanrakoon. Veistä haavassa kääntää vielä se, että ne muut eivät edes ymmärrä mitään kyseisestä ominaisuudesta Tuntemattoman pelkoa siis...

Kaveri mainitsi viikonloppuna aikovansa vaihtaa nykyisen Gti Primeransa dieseliin, vaatimuksena vähän ajettu ja kohtuullinen hinta. Ehdotin C5 Hdi:tä, saa vähemmällä rahalla enemmän autoa, kuin esim. sakemannien tekeleistä. Kommentti oli HETI, ettei mehusitikkaa voi ostaa, tulee huono olo, kun meno on niin vetelää ja auto keinuu kurveissa

"Argumenttisi sisällä käytännössä lyttäsit ja todistit lauseeni todeksi"

Aivan koska se herättää keskustelu niin hyvässä kuin pahassa ja sitten on porukkaa joka ei missään nimessä halua keskustella koko merkistä, se on ilmaa, se on kuin kuollut rotta tai jopa tabu

Jari79 kirjoitti:...ettei mehusitikkaa voi ostaa, tulee huono olo, kun meno on niin vetelää ja auto keinuu kurveissa

Nämä ovat sitten sen saksalaisen koulukunnan mukaisia oppeja: Auton pitää olla sellainen kivireki, että jos ajat asvaltilla olevan kolikon yli, niin ratissa pitää tuntua, oliko se kruuna vai klaava.

Se on tämä viha-rakkaussuhde maustettuna ripauksella masokismia. Viha painottuu kun yrittää vaihtaa Xämmän oikeanpuoleista raidetangon päätä suojakumeineen: Ei mahdu räpylät väliin, ei millään. Tai silloin kun lahtelainen sitikkafirma muka etsii ja korjaa hydraulisylinterin vuodon yli tonnilla ja unohtaa asentaa takaisin sellaisen pikkuosan kuin moottorin alusmuovin, joka on melkein neliömetrin kokoinen lämpäre.

Rakasteluun päästään kun ajellaan kesällä, rikesakkorajalla, kumpuilevaa, mutkikasta ja hieman heittoista tietä kruise päällä Vivaldia kuunnellen.

Kaksi vuotta tuo turbo-dieseli makasi telttamajoituksessa pihalla jakopään hihnan oudon katkeamisen vuoksi, joka johti viiden keinuvivun ja hammasrattaan tuhoutumiseen. Kesällä sain rohkeutta riittävästi, kokosin moottorin, ruuvasin hukkaporttia hieman tiukemmalle, poistin EGR:n ja taas mentiin. Hiljaista ja tasaista on kyyti rautajousisen jälkeen. Nyt löytyy moottorista potkua myös ylemmillä kierroksilla. Saapa nähdä milloin taas palataan vihaosastolle. Tuo kesäinen remontti oli sitä masokismiosastoa.