Laajennetaanpa sitikkakeskustelua filosofian suuntaan. Filosofiahan on näin maallikkokielellä pohdiskelua kaiken olevaisuudesta, tarkoituksesta, hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Kauneudesta ja rumuudesta tuolla aikaisemmin jo höpistiinkin.

Onko oikein ajaa vanhalla autolla, jonka pakokaasupäästöt ovat uutta autoa suuremmat? Entä ajaa uudella autolla, jonka valmistus, kaikesta kierrätyksestä huolimatta, kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja, sekä aiheuttaa ympäristökuormitusta?

Illat ja aamut ovat pimeitä. Märällä tiellä valoteho tuntuu riittämättömältä. Onko meidän kärsittävä huonosta näkyväisyydestä? Jos vaihdat tehokkaammat polttimot, vaivaako mieltäsi se, että häikäiset 20 000:tta kanssa-autoilijaa?

Mikä on Sitruunapatonkilaisen elämän tarkoitus? Mielestäni paras määritelmä yleensä elämän tarkoitukselle on: " Totuuden etsiminen ja kauneuden luominen". Luoko Citroenilla ajaminen kauneutta vai rumuutta liikenteeseen? Löytyykö totuus konepellin alta, jossa niin usein jotakin etsimme?

Mun filosofia on se, että elämä on liian lyhyt ajaa nuhapumppukarvalakki-Avensiksella.

Edelleenkin joka kerta tuosta "uudesta" autosta noustessa on typerä virne naamalla, edes tankkaamassa käynti ei saa sitä pyyhittyä pois.

Kyllä toi oma filosofia menee näiden Sitikoiden kanssa ihan siinä et niitä on kiva rempata ja rakentaa. Se on sellasta terapiaa tavallaan. Eikä noi volvot ja muut oikein lämmitä vaikka aina välillä niitä tutkaileekin...
Kyllähän tää sellainen kokoaika harrastus alkaa olemaan kaiken citikoihin liittyvän kautta et ...

Tuosta saastuttamisesta kun mainitsit niin ennemmin ajelen vanhalla citikalla ja syön lautasen tyhjäksi. Tämä ihan uutista lainatakseni jossa Suomalaista ruokajätteen määrä saastuttaa saman verran kuin 100 000 autoa ja tämä siis vuodessa.

Muutama mielenkiintoinen pointti kyllä.

Mielestäni on enemmän ekoteko ajaa se vanha auto loppuun, kuin ostaa uusi kierrätetyistä jaloista teoista valmistettu auto.

Noista polttimoista käyn joka aamu omaa päänsisäistä tappelua ja alan taas kallistua siihen että haluaisin mielummin nähdä eteeni kuin käyttää laillisia valoja.
90% ajoista on alueella jossa C5 III:n lähivalot riittävät mutta tuolla 10% tiealueella haluaisin kyllä autooni valot.

Ajan Citroenilla, koska uudehkoja ja ruosteettomia saa halvalla, eli noin puoleen hintaan siitä, mitä vastaavilla varusteilla olevasta samanikäisestä saksalaisesta tai ruotsalaisesta pitäisi maksaa. Nykyisestäkin löytyy jo ihan vaikuttava lista noita kirjainlyhenteitä: ABS, AC, BASR, EBA, EBD, EDC, ESP, MSR, TDS, jne.

Harrasteautona on edelleen vanha 80-luvun Saab. Joku muu saa hoitaa vanhat sitikat.

No tuon voin kyllä allekirjoittaa myös. Ajan uudehkolla C5:lla siksi että se on 20 vuotta uudempi kuin mersu jonka samalla rahalla ruosteettomana saa.
Ajan myös aika paljon, niin kulutuksessa tuo 1.6HDi maksaa itseään käytännössä takaisin.

Mulla on harrasteautona vanha mersu ja pari vanhaa volvoa. En myöskään ole uskaltanut alkaa vielä harrastamaan vanhaa citikkaa vaikka GS:n hankinta on pari kertaa ollutkin hyvin lähellä.

Käyttöautona ykköskoppainen C5 Breikki.Kilommetrejä tulee vuodessa n.12000 km.Tilava ja muutenkin edullinen ja mukava käyttöauto.Harrastusautona ei ihan niin pehmeäkyytinen Gangsteri.Mutta pikkuteillä voi nautiskella sen ajoominaisuuksia.

Sitikassa parasta ja pahinta on se, että se herättää keskustelua. Asioista ymmärtävän (voi jopa olla toisen merkin edustaja) kanssa voi tulla hyvinkin hedelmällisiä keskusteluja autoista, autotekniikasta, historiasta ja matkailukokemuksista. Vastaavasti keskustelut voivat olla hyvinkin heikkoa kuittailua "ranskikset vain grilliltä"-tyyliin, mutta onneksi ne voi jättää omaan arvoonsa. Mielestäni nämä molemmat ovat osoitus siitä, että Sitikka on ainakin tehnyt jotain poikkeuksellista autohistorian saralla

No en mä nyt tiedä onko näissä 2000 luvun sitikkalaitteissa mitään sen erikoisempaa filosofiaa. Aika tusinatavaraa nuo uudehkot c5.set ovat. Ymmärrän kyllä vanhemmat laitteet,niissä on jotain omaleimaista,näissä uusissa ei sitä ole. Periaatteessa laadukkaampiakin laitteita on saatavilla.

Uutena on tullut vieläkin omistuksessa oleva Xantia ostettua, mutta onneksi sekin on nykyään harrastepeli. Ainut vielä valmistuksessa oleva on ollut Berlingo. Filosofiani on ollut ajaa sellaisella, joka tuottaa tyydytystä. Merkillä ei väliä. Sattumuksesta on tullut jämähdettyä sitikkaan. Ehkä ystävät eikä vähäisimpänä raha, on tähän vaikuttanut. Aiheuttaa välillä pahennusta ja ylenkatsetta. Mukavaa on se, että pystyy ajelemaan ympäri ämpäri tuttujen luona, vaikka ulkokunnillakin. Jakaa tätä filosofiaa heidän kanssaan ja nauraa kaikelle.

2000-luvun sitikoista oikeastaan C6 on ainoa, jossa on mitään erilaista. C5:ssä kaasunestejousitus on enää lähinnä kuriositeetti, joskin mukava sellainen mutta erikoisuudellaan ja näennäisellä monimutkaisuudellaan pikemminkin markkinatekninen haitta.

Joillakin on otsaa kulkea omia teitään massan mielipiteistä välittämättä.
Koirat haukkuu, ja karavaani kulkee pehmeästi.
Itehän muut kärsivät valinnoistaan.

Olen aina sanonut, että mies joka ajaa Citroenilla, ei voi olla läpeensä paha.
Mitenkähän naisesta pitäisi sanoa?

Onhan noissa I ja II -koppaisissa sentään absoluuttinen rumuus...

Rumana sitä pidettiin DS:ääkin 50-luvulla. 2000-luvulla sen sitten jo arvovaltainen autosuunnittelijoiden raati valitsikin kauneimmaksi koskaan valmistetuksi autoksi! http://www.autoblog.com/2009/02/12/car- ... -car-ever/

Reilu kolme vuotta sitten oli pakko vaihtaa autoa. Piti olla farmari, ilmastoitu, vähän ajettu ja niin tilava, että konttiin menee vaunujen lisäksi myös koira mukavasti. Budjetti noin 12k€.

Ko. summalla sai tuon 45 tkm ajetun femman tai kolme kertaa enemmän ajetun, kaksi vuotta vanhemman ja huonommilla varusteilla olevan Passatin tahi Anjoviksen.

MUTTA miksi oston jälkeen liki välittömästi alkoi pyörimään Sitruunapatongissa ja Citroen- foorumilla? Miksi kuolasi vanhempien sitikoiden perään liki välittömästi ja liittyi harrastekerhoon? Omistaessani Nissanin ja Fordin ei moista käytöstä ollut. Pösön kanssa taas välittömästi sama juttu (2001- 2005). Onko näissä ranskiksissa jotain?

Itseasiassa tuon C5:seenkin alkaa silmä turtua, kun joka päivä katselee. Ei enää näytä niin pahalta kuin ostohetkellä

Vai olisiko syytä pistäytyä optikolla vai kenties kallonkutistajan sohvalla...

Syy lienee siinä, että käyttöauton hankinnan jälkeen kukkaron pohjalle jäi vielä jotain, mitä voi sijoittaa vaikkapa harrasteautoon. Näin ei olisi, jos alla olisi jokin arvostetumpi käyttis.

Ostaessani sekä Pösöä että Sitikkaa meni käsi niin syvälle taskuun, kuin budjetin mukaan oli mahdollista. En ollut niinkään hakemassa tietyillä kriteereillä olevaa autoa, vaan budjettiin sopivaa mahdollisimman hyvää menopeliä. Tokihan siinä silmä pomppas, kun samalla rahalla saa alle 50 tkm ajetun Sitikan kaikilla herkuilla (no, melkein, nahat puuttuu) ja viisi vuotta vanhana, kuin Anjoviksen pari- kolme vuotta vanhempana, liki kolme kertaa enemmän ajettuna ja manuaali- ilmastoinnilla (johon ne herkut sitten jäikin). Eli kyllä Sitikka tuli ostettua järkiperustein, mutta sitten jotakin "sumeni"

Tästä tulikin mieleen, että tuli päivänä eräänä tarkastettua nettiaustosta ko. mallien hinnat nykyään. Vaikka sanotaan, ettei ranskikset pidä hintaansa kovin hyvin, niin laitteiden hinnat olivat reilussa kolmessa vuodessa tippuneet likimain saman verran.

Sitikkafilosofia ja sitikan osto on kummallinen juttu. Taloudessa oli vähintään yksi sitikka 25 vuoden ajan. Aina autonvaihdon aikaan kokeilin kyllä muitakin merkkejä, mutta aina päädyin jostain kumman syystä sitikkaan. Alkuaikoina en tosin edes ajatellut muita merkkejä ollenkaan, kun oli vaihdon aika. Ensimmäisen kerran usko sitikoihin loppui v. 2004 ja kulkuneuvoksi tuli uutuudennihkeä Corolla farmari. Sen omistaminen ja ajaminen ei varsinaisesti riemua aiheuttanut: vikoja pompsahteli enemmän kuin sitikassa, samoin ajettavuus oli mitä oli (autoa oli todellakin AJETTAVA, että sai pysymään sen tiellä). Tuli taas "hyvät ajat mieleen", ja cortsu vaihtui CeeNelkkuun vuonna 2007. Sitä riemun määrää

Reilun kolmen nelkku-vuoden ajon jälkeen aloin tutkia huoltoihin ja korjauksiin kulunutta rahamäärää ja tuleviin huoltoihin/korjauksiin varattavaa rahaa. (Ajoa vuotta kohden oli 35-40 tkm). Jotenkin vaan tuli ajatus, että rahasummat ovat melko suuria, millä sitikka pidetään A1-kunnossa.

Nyt on taas puolitoista vuotta ajeltua jollain muulla eurooppalaisella. Mukavuus puuttuu mutta jämäkkyyttä kyllä riittää Huolto-, käyttö- ja korjauskustannukset ainakin vielä ovat pysyneet kohtuullisina, jopa pieninä. Pääomakuluja ei kannata laskea, tulee paha mieli. Mutta sitikka kiinnostaa edelleen. Jos vaikka saisi sellaisen työpaikan, missä olisi autoetu. Sitikka olisi mukava ajaa, mutta ei olisi omistamisen murheita. Tai sitten harrasteautoksi. Siitähän se kaikki aikanaan (v.1987) alkoi.

Hyvä keskusteluaihe. Itselläni lähtökohtana sitikkakierteelle oli japanilaisesta työsuhdeautosta luopuminen ja lapsuudesta saakka suuresti ihailemani CX:n hankinta n. 20 vuotta sitten. Siitä lähtien onkin ollut omistuksessa ainakin yksi mehujousinen kulkine joitain 1990-luvun loppuvuosia lukuun ottamatta. Tämän lisäksi on ollut myöhempiä työsuhdesitikoitakin, kuten Xsara Picassoja ja iso C4 Picasso, jotka olivat mainioita ja huolettomia perheautoja. Iän karttuessa ja taudin pahetessa olen kuitenkin taas taantunut vanhempaan mallistoon, en kerta kaikkiaan saa mitään ”fiiliksiä” irti uudemmista autoista. Niiden muotokieli ja tekniikka ei sytytä lainkaan. Nyt mennään talvet XM:lla ja kesät CX:lla ja DS:llä.

On mielenkiintoinen kysymys, mikä on sitikkainnostuksen/harrastuksen, jota myös sairaudeksi nimitetään, filosofinen perusta. Käytännölliset perusteet sitikan tai sitikoiden omistamiselle luonnollisestikin vaihtelevat eri henkilöillä. Jotkut ajavat sitikalla, kun ne ovat heidän mielestään halpoja hankkia, ainakin käytettyinä. Tällöin kai lähtökohta asialle on lähinnä taloudellis-realistinen. Toiset arvostavat mukavuutta. Kolmannet tykkäävät ropata autojaan ja ropaamista sitikoissa usein riittääkin. Neljännet tykkäävät sitikoiden muotoilusta. Viidennet (eli naiset - tämä oli siis vitsi ) pitävät niitä käytännöllisinä. Jne. Peruste voi tietysti olla sekoituskin edellä mainittuja ja muita tekijöitä eri painotuksin. Kaikki ovat filosofisessa katsannossa ihan yhtä hyviä ja käypiä käytännön tason perusteita sitikan omistamiselle.

Näkisin, että syvällisemmin tarkasteltuna Citroenismi on eräänlainen elämänkatsomus, joka osoittaa ja viestittää tiettyjä henkilön arvostuksia ja arvovalintoja. Citroenismin kiroissa oleva henkilö viestittää itselleen ja muille arvoja, jotka liittyvät tyypillisesti ainakin persoonallisuuden tavoitteluun (ns. massasta poikkeaminen), edistyksellisten teknisten ratkaisujen ihannointiin, muotoilullisesti kauniiden esineiden arvostamiseen (design) sekä mukavuuteen. Itse jopa koen, että sitikoista on tullut ajan myötä osa identiteettiäni, ilman niitä en hahmottaisi omaa elämääni niin kuin sen nyt hahmotan, eivätkä läheiset, ystävät ja kylänmiehetkään hahmottaisi minua ”minuksi” jos en ajaisi sitikoilla. Luulenpa, että en ole joukossa ainoa.

Taisi mennä jo vähän turhan teoreettisiksi nämä pohdinnat , mutta en malttanut olla kirjoittamatta, kun tänne vaihteeksi eksyin ja filosofiaan viittaavan otsikon näin…

Filosofia mun tyyliin: Syntyä, Lisääntyä ja Kuolla. Tästä jo huomaa, että oon aatellu aika perinpohjin tätä

Tuohon kun lisää vielä sen, että ennen viimeistä kokemusta (oon jo syntynyt ja lisääntynyt) välissä ajan kaasu-nestejousilla, niin ympyrä on sulkeutunut - täydellistä

"Sitikassa parasta ja pahinta on se, että se herättää keskustelua."

Tuo on hyvin sanottu paitsi liittyy vain vähintään 20-v ikäisiin Citikoihin! Mutta saman olen huomannut vanhalla museoprätkällä ja Cadillä, kaiken maailman pussihousut tulee jopa hieroamaan kauppaa Kukaan ei ole koskaan koittanut ostaa Citikkaa alta. Suurin osa jengiä ihan oikeasti säälii Citikalla ajavia.

Citroen filosofia on mielestäni kovin nuuka, pyritään maksimaaliseen säästöön ja ollaan jotenkin lähellä skottilaista ajattelutapaa. Kekseliäisyys ja erityinen asioiden sovellettavuus kuuluu myös tuohon Citroen tautiin.

Tässä filosofiaa Myllykosken tapaan:
http://youtu.be/nMZwBot051g

Argumenttisi sisällä käytännössä lyttäsit ja todistit lauseeni todeksi. Ei sillä ole väliä Citikka-poppoon ulkopuoliselle henkilölle ajatko Traction Avantilla vai C5:llä, yleensä sinussa täytyy olla jotain vikaa, jos autosi keulamerkki on tuplaviiksi. Ja kyllä minä sen tavallaan ymmärränkin miksi Citroenismiä pidetään niin poikkeuksellisena. Harva automerkki kerää kotimaisille tiluksille yhtä paljon saman merkin saman- tai erimallisia autoja. Kärrihulluja löytyy kyllä monia Suomesta, mutta yleensä pihamaalla onkin monen merkkistä hilavitkutinta. Toki myös Citroenisteillä on joskus muitakin laitoksia, mutta enenevissä määrin harrastus keskittyy saman merkin ympärille. Ehkä tähän suurin syy on se, että innovatiivisenä yrityksenä mallistosta löytyy lähes jokaiselle jotakin. Suurin kynnys on uskaltautua tuplaviiksen puikkoihin ja ostaa se omaksi!