Tässä on jo pitkälti toista vuotta kerätty rohkeutta ja rahaa lähteä hakemaan Saksasta C6 ns. paremmaksi käyttöautoksi. Mutta niin se vain alkoi vanha suoli taas janottaa, niin minua kuin etenkin vaimoa.

Satuimme paikalle, kun myyntiin tuli tämmöinen aihio: DS21 -71 ruiskukoneella ja mehukeppilaatikolla. Hankintahinta korin kuntoon nähden kohtuullinen, jäisi vielä varaa tehdä tarvittavat, nykyajan vaatimat kohennuksetkin.

Jatkuu seuraavassa numerossa!

Seuraava numero:

DS:stä tehdään talviauto. Lumikiitäjänä se on talvella varmaan parhaimmillaan. Väitän ihan vakavissani, että suuri osa näistä wannabe-nelivertomaastureista katsoo DS:n takavalot, kun tarpeeksi syvään ja pehmeään lumeen mennään. Mutta kun ajellaan tavallisessa liikenteessä kylmässä Suomen talvessa, on lämmityksessä ja huurteenpoistossa nykyään jokunen parempikin auto, joten muutamia ”päivityksiä” tarvitaan.

1. Alkuperäiseen lämmityslaitteeseen lisätään toinen kenno, kuten Suomi-autoissa aikanaan jo olikin.

2. Apukuskin puolelle raitisilmakanavaan asennetaan Behrin valmistama, nimenomaan DS:ään suunniteltu lisälämmitin isoine kennoineen ja omine puhaltimineen.

3. Takapenkin selkänojan taakse tulee DS:n arktinen lisävaruste, joka monissa Pohjolaan tuoduissa autoissa kyllä olikin. Kokemukset siitä olivat kuitenkin aikoinaan varsin vaatimattomia, koska vesipumpun tuottama virtaus on niin hidas, että takalämmittimen teho oli kirjaimellisesti kuin lehmän henkäys: viileä ja kostea. Asia korjataan tehokkaalla kiertovesipumpulla ja lisäämällä takalasin alareunan alle viimeisimmissä D-malleissa ollut haitarinauha, jotta ilma pääsee kiertämään.

4. Ja lopuksi mielenkiintoisin päivitys, hollantilaisen Harry Martensin luomus: 5-vaihteinen mehukeppilaatikko! Ainoa Suomessa.

Kommentit sallittuja!

Ei ole ainua. Tosin ei ole vielä asennettu, mutta Keski-Suomessa on tuollainenkin odottamassa pellin alle pääsyä. Vajaan viiskytä kilometriä Jykylästä kohti Tamperetta...

Tähän tietenkin voisi kommentoida vastaavasti kuin hinauskuskit kun toistaiseksi ainoata liikkuvaa ajopeliäni veivät viimeisen seitsemän kilometriä kohti verstasta vetoakselin jumiuduttua, "ei se elämä sinuakaan ihan helpolla päästänyt ole".

En usko että tuokaan vaihtoehto talvikäyttöön mikään huono ole, pärjäähän sitä näemmä Rättärilläkin näissä tuulissa ja tuiskuissa. Tosin "uusvanha" talvi-Xm sai leiman tänään, käyttöönotto sitten vähän myöhemmin...

On ainua! Tämä on se sama Keski-Suomen laatikko. Tuon toisen tilalle keväällä "vajaan viiskytä kilometriä Jykylästä kohti Tamperetta" . Sitten on kaksi Suomessa.

No sitten, tästä viimeisimmästä käänteestä ei ollutkaan tieto vielä korviini kuljeksinut...

Eikös R.E:llä ole tuollainen laatikko jo ajossa?
Ilmeisesti saan laittaa molemmat T.S:n D-mallit myydyksi? Olin tehnyt niistä ilmoituksen meidän ilmoitustaululle.

Uskollisesti aiheen vierestä kysyisin, mikä Projektin nykyvaihe- kuvassa taustalla pyörä irrotettuna oleva auto?

No se on tämän mun kalustoluettelon alimmainen: Austin Healey BN100 -54. Sama yksilö, joka oli faijan käyttöautona 60-luvulla ja joka nosti mun sosiaalista statusta koulussa monta pykälää, kun mua tultiin hakemaan koulusta "skabarilla". Oli pakko ostaa, kun tuli tarjolle vaikkei Sitikka olekaan ja vaikka oli aihionakin kalliimpi kuin yksikään ikinä hankkimani Sitikka.

Kohta se on ajossa mutta ei R.E:llä. Hän saa uuden hyllyyn keväällä.

Molemmat T.S:n myynnnissä olleet D-mallit olen ostanut, joten myynnissä eivät ole enää.

Olen tuota kennohommaa mietiskellytpietiskellyt ja koska Xantia on tunnetusti lämmin talviauto niin olisiko mitään mieltä/mahdollisuutta tällätä sellaisen lämppärikenno D-malliin?

No ni, tätä on sitten odotettu. DS talviautona, hienoa! Pitää poiketa.

Hyvä hyvä (tosin olis se C6:nenkin saanut aplodeja)

Mitenkäs olisi vielä sellainen HDI-version sähkölämppäri... varmaan tosin vaatisi pientä päivitystä laturi/johto-osastolle, kun yksinään vie jo yli 80 A (1000 Wattinen versio), mutta toisaalta puhaltaa vähän lämmintä heti...

http://www.pirkanmaanhinauspalvelu.fi/n ... ?id=337131

Ei hittolainen!

Aivan saakelin syvä kumarrus!
Saako varata ensimmäisen osto-option kyseiseen autoon, jos siitä joskus vuosien päästä luovutaan?

On upeata, kun suolakurassa uitettavasta Sitikasta tulee tavoiteltu, kunhan se vaan on riittävän vanha

Posambique: Osto-optio rekisteröity eli merkitty testamenttiin.

Les Excentriques: Ei täällä maalla juurikaan suolaa teille kylvetä. Sitä paitsi: meidän tallissamme seisoo kolme museorekisteröityä DS:ää, joten eiköhän tuolla satsauksella yhtä saa jo vaikka suolassa vähän uittaakin!!??

Eihän siitä nyt sentään saunaa ole tarkoitus tehdä!

Ilmeisen väärinkäsityksen oikaisemiseksi voin kertoa, että mielestäni DS:n käyttäminen varsinkin talvella on merkittävämpi kulttuuriteko, kuin museoon säilöminen.

Suolan saa pestyä pois ja autot tykkää, että niilä ajetaan

Juuri näin. Kuinka monta DSsää näette talvisin liikenteessä? HAA huuto JUUSOlle.

Nostan kyllä hattua ennakkoluulottomalle projektille! Ei se lumi ja pakkanen haittaa!

Tuota samaa konseptia olen itsekin salaa takaraivossani hellinyt =)
Se hullutus tosin vaatii paalua, eli taalereita. Uusi sinkitty kori, ehkä muoviset lokarit ja alahuuli
sekä erinäisiä lämmitykseen, valoihin ym. liittyviä päivityksiä.
Paitsi että haluaisin omani Breikkinä!
Ehkä sitten joskus vauraampana...

Pitää varmaan tulla jossain vaiheessa talvityyppejä kerjäämään
Ainakin on mielenkiintoista nähdä millaista meno on mehukepillä talvella.

Odotellaan, odotellaan. Maaliskuussa se alkaa taas. D-malli tulille ja ajelemaan. Niin ja ne liiat suolat lähtee saman tapaan kuin suolasilakoista, huuhtelemalla. Maaliskuuta odotellessa.

Onnea vaan hankkeelle. Ihan muistot tulee mieleen kun joskus 1980-90 -lukujen taitteessa oli ihan ympärivuotisena käyttöautona DS 23 ie mehukepillä. Ja kyllähän se talvella ihan hyvin toimi ja tarkenikin - edessä molemmilla puolilla kennot - takapenkin selkänojassakin oli, muttei tullut koskaan kytkettyä käyttöön. Vähän ehkä pahimmilla pakkasilla joutui joskus skrapaamaan sivuikkunoita, mutta muuten tarkeni. Mehukepin kanssa ei pakkasillakaan ollut ongelmia ja nöyrästi eteni lumisillakin teillä kun vähän vasenta jalkaa tarjosi kumituttijarrulle kurveissa
Kun sittemmin tuli ero avovaimosta, niin DS jäi hänelle kun se oli talouden autoista kaikkein varmatoimisin ja avovaimon suosikki. Tosin vähän eron jälkeen kävi sen jossain autoliikkeessä vaihtamassa vähän pienempään eikä mulla ollut varaa ja tilaa enää lunastaa sitä takaisin. Minnekähän sekin tumman ruskea (muistaakseni ACS-563) sittemmin joutui En uskoisi, että ihan mieron tiellekään kun oli jo aika lailla kauttaaltaan hitsattu kuntoon ja kone korjattu aika pitkälle uusilla osilla.

Hupaisaa, ACS-563 oli mulla aika pitkään, vv. 2000 - 07. Mulle se tuli Jyväskylästä, jossa oli seissyt muutaman vuoden vaahteran alla ja josta sanottiin, että ei lähde käyntiin. Hetken ropattuani se kuitenkin kotikatsomon ihmeeksi käynnistyi ja nousi jaloilleen ilmoittaakseen: "Lähden sun matkaas!" Ja lähti kans! Oli semmoisena perheen vara-autona, joka otettiin käyttöön aina kun joku varsinaisista temppuili. Runko oli edelleen aika hyvä, mutta pellit ja maalipinta tekivät siitä semmoisen ranskalaistyylisen käyttöauton, joka herätti enemmän pahennusta kuin ihastusta. Tekniikka toimi koko ajan moitteetta, mitä nyt startti vaati välillä kylkeensä kolautusta ennenkuin suostui pyörimään.

Lopulta vaihdoin sen neliveto-Beksiin ja DS jäi länsi-uusmaaalaiseen talliin. En ole kuullut siitä sen jälkeen enkä edes muista tarkkaan jättöpaikkaa.

Loistohomma Juuso! Kyllä tuomoinen talviauto tarvitaan. Enää ei taida kukaan ajaa edes GS:ää talvella, joka päivä. Tein sitä noin 11 talvea kunnes kyllästyi siihen että vaatteet ja hiukset haisee aina pakokaasulta tai öljyltä koska lämmönvalitavivut GS:ssä ovat seuraavat: voi valita joko kylmää tai häkää.
Tosin yhtenä kylmänä talvena virittelin lämmitykset kohdalleen ja sopivasti fylliä eri paikkoihin ja asensin GSA:n puhaltimen GS:n orkkiksen tilalle. Silloin onnistui mittaamaan apukuskin jalkatilasta jopa +35 asteen lämpötiloja 20 km ajon jälkeen kun ulkona oli -28.

DS menee lumessa mahtavasti, painava keula ja etuveto, suuret ja kapeat pyörät. Ei sillä jää kiinni hankeen.

Otin vapauden tutkia omin nokkineni ja tuosta autosta löytyy jotain tietoa Trafin kautta.
2007 eteenpäin majaillut Inkoon suunnalla. Jos haluaa, jompi kumpi, niin voin laittaa tarkemmat tiedot pm:nä... On poistettu rekisteristä 1.7.2008... Vuotta aikeisemmin on veilä leimattu onnistuneesti.

Tulisiko tästä eeppinen pelastusretki?

Ei tunnu haittaavan, aiemmin mainittu viislovisen mehuvaihteiston tähän projektiin toimittanut ajelee edelleen ympäri vuoden -69 DS:llä. Ja ainakin parin päivän takaisen puhelun mukaan pelaa uskomattoman hyvin, mitään ongelmia ei ole ollut menneen sadan tuhannen kilometrin aikana..!

Vaan mahtaakohan olla toista mehuvaihtesta talvikäytössä, ennenkuin Juuson yksilö ajoon palautuu..?

Tosin tulihan tuossa oltua pikkupakkasissa mukana kun testattiin -57 DS:nkin kaasarin talvikäytöstä, ja omistaja kehui kokeilleensa käytännössä myös Michelin X -renkaiden toimivuutta pakkashangessakin, ja ihmetelleensä niiden kykyä tarttua lumiseen pintaan...