Etkös kysynyt löytyykö esimerkkiä pysähtyneisyydestä (eikä paremmuudesta)?
Noita vastaavia löytyy kuitenkin liuta ja niitä kutsutaan arkaismeiksi ja ne ovat esimerkkejä sanoista jotka tulivat muuttoliikkeen mukana Ruotsista Suomeen ja ovat jääneet Suomessa tähän muinaisempaan muotoon (muuttoliikkeen aikaiseen, jostain vuosien 1200...1300 peräisin olevaan muotoon)
Sanat jotka on yhdessä Ruotsinkielen versiossa jäänyt 1200 luvun muotoon on minusta ihan hyvä esimerkki pysähtyneisyydestä ainakin yksittäisten sanojen osalta.
Mutta ei tietysti ole kyse siitä kumpi olisi parempi muoto, vaan että toisessa on muuttunut/hävinnyt, toisessa ei.
(muuttunut "pää"ruotsissa, jossa on kuitenkin molempien sanasto ja kielioppikin on määritetty)
Ilmeisesti lausumisen erotkin on osin samaa perua:
Lainaa:
Kaikissa Suomen ruotsalaismurteissa on muinaisruotsista säilynyt se piirre, että painollisessakin tavussa voi olla lyhyt vokaali ja lyhyt konsonantti, eli sanotaan fara, läsa, fågel ja ströming eikä faara, lääsa, fåågel ja strömming. Tällaisia lyhyitä painollisia tavuja esiintyy tietyntyyppisissä sanoissa myös suomenruotsin yleispuhekielessä, vaikka niitä periaatteessa vältetään muodollisessa puheessa.
(kotimaisten kielten keskukselta)
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2051(Silti suomenruotsinkin sanasto jota Suomessakin noudatetaan on periaatteessa Ruotsin akatemian sanalista (täydennettynä finlandismeilla) samoin kuin pääosin kielioppikin -> eli kaipa siitä voi vetää johtopäätöksen että kokonaisuutena suomenruotsi kehittyy ihan samaa vauhtia kuin ruotsinruotsikin)