Otetaanpa ensin ÖJYTYYPIT:
1) Mineraalinen. Jäykkää kylmässä ja ohutta kuumassa -> tarvii runsaasti sakeuttimia. Hajoaa helposti kuumassa -> lyhyt vaihtoväli, kerryttää pikeytymää männänrenkaisiin, hydraulinostimiin ym ja sakkaa öljypohjaan. Runsaasti lisäaineistettu pesevillä lisäaineilla.
2) Osasynteettinen. Veteen piirretty viiva mikä on osasynteettinen. Kumpaa tyyppiä vastaisi enemmän on mahdoton sanoa kun missään ei ole määritelty raja-arvoja...
3) Multisynteettinen. Nykyaikaa, tarkkaan harkittu resepti jossa hyödynnetään useita perusraaka-aineita. Esim Ford-FE erikoisöljy on nykyaikainen täsmätuote mutta "vain" multisynteettinen! Yleensä PAOn ja EHVIn sekoitus.
4) Täyssynteettinen. Se oikea ympärivuotinen moottoriöljy suurimpaan osan suomalaisesta autokannasta uusinta päätä lukuun ottamatta, joka vaatii erikoisöljyjään. Suurin osa näistä on pääraaka-aineeltaan polyalfaolefiinia eli PAO, jonka valmistajia on vain muutama. Parempi raaka-aine olisi esteri (Redline ja Motul osittain) mutta se on kallista. XHVI-pohjaiset luetaan nykyisin yleensä täyssynteettisiksi, jonka ne ansaitsevat hyvin.
PÄÄRAAKA-AINEET ELI POHJAISUUS (60-90% öljykannullisesta):
Parafiinipohja (vain mineralinen) kuten Pennzoil. Hyvä viskositeetti ilman sakeuttimia, huono pakkasella sisältämänsä vahan takia. Yleensä jalostettu edelleen vähemmän parafiiniseksi Euroopan öljymerkeissä. Kynttilät ovatkin öljynjalostuksen sivutuote.
EHVI-/VHVI-pohja (osa-/täyssynt) kuten Teboil Gold-S 5W-40. Erittäin pitkälle jalostettuja vetykrakattuja perusöljyjä. Edullista, tarvii vain kohtuullisen lisäaineistuksen, ei vahingoita tiivisteitä, hieman vaatimattomammat lämpö-/kylmäominaisuudet kuin PAO'lla.
PAO-pohja (osa-/täyssynt). Sopivan hintaista ja kestää hyvin kuumaa sekä on talvinotkeaa ilman rankkaa lisäaineistusta. Pieni haihtuvuus ja kulutus. Suurin ongelma on tiivisteitä kuivattava vaikutus. Hyvä kompromissi.
Esteripohja (täyssynt). Kallista, kestää PAO'takin paremmin lämpöä ja omaa jo sinällään myös erinomaiset kylmäominaisuudet, tiivisteitä elvyttävä vaikutus.
LISÄAINEET (5-30% öljykannullisesta):
Pesevät lisäaineet estää karstan ja noen muodostumista.
Dispersantit estää em muodostumista sakaksi, etenkin oikeiden dieselmoottoriöljyjen salaisuus on runsaammassa määrässä näitä.
Syöpymisen estoaineita, emäksisinä neutraloivat palamisessa syntyvä happamia yhdisteitä. Tämän takia ennen seisontaa pitäisi vanhat öljyt vaihtaa uusiin.
Antioksidantit kontrolloivat hapettumista.
Vaahtoamisen estoaineet pienentävät pintajännitystä, jolloin ilmakuplat särkyvät helpommin.
Lisäksi on mm kulumista, korroosiota, syöpymistä ja estäviä lisäaineita.
Mutta viimeisenä vaikein asia eli sakeutin (0-10% öljykannullisesta), viskositeetti-indeksin parantaja-aine. Se on se aine jolla tehdään öljyn kuuman pään kesto, ilman ohenemista. Sakeuttimet ovat pitkäketjuisia polymeerejä, kansankielellä muovia. Sitä samaa jäykkä liisterimäistä töhnää kuin klassinen STPeen öljynlisäaine joka tulee pullostaan kuin siirappi pakkasella. Toisaalta tarvittavaa, toisaalta liiallisena ei hyväksi. Nuo ketjut kun pyrkivät hajoamaan jolloin ne eivät enää tee tehtäväänsä. Ne kertyvät männän helmoihin, nokkiin ym kuormitettuihin ahtaisiin paikkoihin. Mineraaliöljyssä niitä tarvitaan enemmän, esteripohjaisessa erittäin vähän. Halpoina hajoavat nopeammin, eli ironisesti halvassa mineraaliöljyssä pitäisi olla paljon kalliita hyviä sakeuttimia... Etenkään turboautossa ei kannata käyttää laajaa viskositeettiä: polymeerit hajoavat rasitettuina ja kerryttävät karstaa.
Kaksi yleisintä lisäainevalmistajaa ovat Lubrizol ja Chevron.
ÖLJYTEHDAS?
Nesteellä on oikeita öljytehtaita joissa VALMISTETAAN moottoriöljyjen perusraaka-aineita ja ovat alallaan kansainvälisessä mittakaavassakin suuria. Ne valmistavat siis "Base oil" kuten esim tuota polyalfaolefiinia monelle eri öljymerkille. Niistä sitten sekotetaan ja pullotetaan eri merkkisiä koktaileja pitkälti samoista raaka-aineista, ja näitä autoilijat sitten kuvittelevat ihan eri tuotteiksi. Huomio kiinnitetään vääriin seikkoihin kuten vaikkapa tuotemerkkeihin eikä öljyjen ominaisuuksiin, raaka-aineisiin sekä käyttötarkoitukseen. Ja ironisesti Nesteen nykyisiä omia öljykannuja ei enää edes pakata Suomessa, vaan sekoitus sekä pullotus tehdään toisen öljymerkin tiloissa ja linjalla!
Nesteen PAO-tuotantolaitos Belgiassa:
http://www.nesteoil.fi/default.asp?path ... 2271,14085Nesteen uusi tuotantolaitos Bahrainissa:
http://www.nesteoil.com/default.asp?pat ... D0F5A4BBB5Tuotteita (siis niitä perusöljyjä joista muut sekottelevat purkkiensa sisältöjä):
http://www.nesteoil.com/default.asp?pat ... 47,553,572http://www.nesteoil.com/default.asp?pat ... 47,553,573Lisää kemiaa ja öljytietoutta:
http://www.neste.fi/artikkeli.aspx?path ... 309%2C3312http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kun ... oljyt.htmlKYLMÄLIETE
Capuccino, vaahto, kylmälima jne. Se maitokahvin värisestä harmaaseen vaihteleva mössö tai vaahto. Se ei ole öljyä, vaan öljyn ja veden emulsiota jossa saattaa olla vielä nokeakin mukana. Se tukkii ajan mittaan kampikammion tuuletuksen ja huohottimen jos sitä pääsee kertymään runsaasti. Ja aiheuttaa siten samalla nämä pakkasvaivat. Lääkkeeksi paras olisi käyttää moottori niin lämpimäksi että öljykin lämpeää jolloin kosteus poistuu, ja siihen ei riitä vartin työmatka. Kakkosena huohotinjärjestelmän puhdistus jos lietettä on jo paljon, ja mahdollinen järjestelmän avarrus jotta kylmäliete ei tuki sitä niin helpolla. Lämmitysjärjestelmien virittely on sama, kuin krapula-aamuna yrittäisi selvitä juomalla mustaa kahvia ja käymällä saunassa. Paras keino olisi ollut jättää juomatta yhtä paljon. Valitettavasti se nyt vaan on noin.
Öljy ei sisällä vettä eikä jäädy huohottimeenkaan. Moottoriin tulee kosteutta. Vesi ei liukene öljyyn. Kosteus pitää saada pois ennen kuin se muodostuu emulsioksi joka on altis jäätymiselle. Jäätymisen estäminen onkin sitten jo vaikeampaa. Kannattaa siis estää kosteuden kerääntyminen.