Kyllä hyvältä kuulostaa ja mukavampihan se on juoda, kun janottaa.

Kalakukosta puheenollen, se on parhaimpia herkkuja kun se on oikein tehty. Vaikka helsinkiläinen olenkin niin aikoinaan työreissulla tykästyin muikkukukkoon, ja lähivuosina olen opetellut sen tekoa, tosin hieman "fiksattuna". Emäntä , enkä itsekään tykkää jos muikun selkärangat rutisee ja paukkuu hampaitten välissä, ehkä liian vähän uunissa olleena.

Olenkin suorittanut kukko-operaation valmistelun perkaamalla muikut, ja repimällä selkärangat pois.
Työläs homma mutta kannattavaa jos ajattelee lopputulosta.

Kaksi viimeistä kertaa olen tehnyt kukon silakkafileestä ja väitän ettei sitä erota muikkukukosta kukaan muu kuin "vääräleuka savolainen" joka ihmettelee rutinan puuttumista hampaissa.

Parasta mitä löytyy, on se kun aamulla leikkaa kunnon viipaleen jääkaapissa kylmenneestä kukosta, oli se sitten muikku tai silakkakukko.

Jää hanna partasen kukot toiseksi stadilaiselle fisu-kingille.

Kokeilkaa kun ette kuitenkaan muuten usko. Ps. Ohjeet saa yleisön pyynnöstä.

no muikkuhan on lohikala ja elä sinä ripa ota kukkoo poes uunista kesken eräsenä. ee rutise ruodot eekä mikkään muukaan kuha kalat on tarpeeks hautunu. ja pienet rutinat ee paljoo haettoo. käätä pienempiä muikkuja tai silakoita nii ei haettoo senkään vertoo.

ossottako työ sannoo ,minkä tähen koko kukko on aekonnaan suunniteltu. ? siinon ihan selevä lokiikka.

Tiesvät savonmualla kertoa, jotta Irene Partasen kukkoa pitää olla. Ja hyvältähän tuo kieltämättä maistui.

Kalakukon historia on selvitetty kuopion astrologisella laitoksella.

Kukon kehitys tapahtui savonlinnan puolustamista varten. Piti saada nopea ja hyvin lentävä pommi, mutta kehitysidea varastettiin. Ranskalainen insinööri cäle-gukoo nappasi idean ja rupesi valmistamaan tuotteesta hydraulijärjestelmiä erikoisiin autoihin, Ranskalaisiin lentäviin cäle-gukoihin.

Koska alkuperäinen savolainen keksijä ei muistanut minkä lammen rannalle hän humalapäissään piirustukset unohti, meni patentti ranskaan, ja tässä ollaan.

Nyt sitten törmäsin jotain ihan hirveään Ranskan matkalla. No perkele kieltä osaamattomana tilasin Ranskan perinneruokiin kuuluvaa Andouillette.a eli sisäelinmakkaraa. Haju oli jotain ihan hirveää ja maku myös,no onneksi en syönyt sitä kuin pienen palasen ennenkuin tajusin että tässä on jotain MÄTÄÄ. Jälkeenpäin kun ajattelin asiaa niin oikeasti meinasi ylös nousta. Hyi helvetti,en nyt mielellään teurasjätteitä syö

Työkaverille kävi samoin Orleansissa. Kukaan meistä ei osannut ranskaa eikä ravintolassa kukaan englantia. Valinta meni sitten jonkunsortin arpomiseksi ja kollega sai tuon vastaavan satsin. Halusi kuulemma kotimatkalla mäkkäriin

Ranskassa olen itsekin kokenut sen kamalimman ruokakokemuksen, oli melkein kuin pitsa, mutta ei oikeasti sinnepäinkään, ja maku oli kamala, liki puolet onnistuin syömään, sit oli pakko lopettaa, koska oksennus olis ollut lopputulos, jos olisin koittanut syödä kokonaan . Muut seurueen jäsenet samanlaisen kyllä söivät mukisematta .

Tästä tulikin mieleen, että täällä satakunnassa Satakunnan Kansa lehdessä oli tämmöinen inhokki-ruoka "gallup"
Hauska lukea kuinka ihmiset inhoavat sellaisia ruokia jotka ovat itselleni herkkua.

http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta ... kaasi.html

Ranskassa tienvarsikuppilassa sain minäkin eteeni "pihvin" (v -87)
Ulkonäkö ja rakenne muistuttivat erään pakinoitsijan sanoin "vulkanoitua tsekkiläistä kumituotetta".
Muutenkaan siltä reissulta saadut kokemukset fransmannien suhtautumisesta turisteihin ei ole houkutellut toista kertaa sinne.

Jos se oli sitä...
Omat kokemukset ovat pelkästään hyviä ranskalaisten suhtautumisesta turistiin, vaikka jopa suppealla ja surkeasti äännetyllä ranskalla asioinkin. Aion mennä uudestaan, ehdottomasti.

Ilmeisesti palvelu on parantunut vuodesta 87. Kyllä täällä saa tosi hyvää palvelua ja ruoka on yleiseti ottaen varsin maittavaa.Ainoa miinus on se etteivät Ranskalaiset puhu juurikaan Englantia,mutta pärjää täällä siitäkin huolimatta